sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Joonas Konstig: "Vuosi herrasmiehenä" - ex Libris...


"Vuosi herrasmiehenä", Joonas Konstig, Werner Söderström Osakeyhtiö, 2017,
474 s.

Joonas Konstig  (s. 1977) on opiskellut kulttuuriantropologiaa ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Konstigin esikoisromaani Kaikki on sanottu (2011) sai Gummeruksen Kalle Päätalo -palkinnon vuonna 2012. Konstig opettaa luovaa kirjoittamista  Kriittisessä korkeakoulussa.  Hän on ollut  Suomen kirjailijaliiton jäsen vuodesta 2012. Konstig on kirjoittanut lukuisia artikkeleita lehtiin sekä kolumneja Helsingin Sanomien lisäksi mm. Esse-lehteen. Hän on esiintynyt puhujana useissa kirjallisuus-, kulttuuri- ja ruoka-aiheisissa tilaisuuksissa.
Konstig on myös kirjoittanut lautapeliaiheista blogia Puutyöläinen.



"Sä oot kyllä niin kaukana herrasmiehestä kuin olla voi!" – vaimo.
Joonas Konstig laittaa itsensä likoon harjoittelemalla vuoden verran herrasmiehen taitoja ratsastuksesta rugbyyn, etikettikoulutuksesta hyväntekeväisyyteen. Kirjailija, joka on tottunut näyttämään keskisormea niin käytöstavoille kuin kaikelle muullekin porvarilliselle hapatukselle, päättää kasvattaa lapsensa paremmille tavoille. Niinpä hänen pitää ensin oppia itse herrasmieheksi.  Herrasmies-tripillään Konstig etsii myös vastauksia jo antiikin filosofien kysymyksiin: Millainen on hyvä ihminen? Kuinka elää?" (Takakansi)

Ensituttavuus Konstigin kanssa sujui räväköissä, ikäpolvisidonnaisuudesta vapaissa merkeissä: Perkele! Sitten siirryttiin sivistyneempään, sormella osoittelemattomaan malliin aterioimaan: Pyhää ruokaa. Konstigin avoin, hyväntuulinen, kirpakka ja tasokas tapa kirjoittaa on herättänyt minussa lukijana suurta vastakaikua ja mielihyvää, joten ennakko-odotuksia tälle reality-proosa  -vuodelle, jonka aikana vihreätukkainen punkkari opetteli miehisiä hyveitä, oli kosolti ilmassa.

Herrasmies?  No nopeasti: avaa ovet ja auttaa tuolin naisen alle, ottaa hatun pois päästä hississä, nousee seisomaan kun nainen tulee tervehtimään ja lähtee pöydästä palaa pöytään, auttaa daamilleen takin ylle, on kohtelias, siisti, hyvät käytöstavat hallitseva, riittävän supliikin omaava etc.

Näin puolestaan kunnianarvoisa  Willian Makepeace Thackeray, 1860:
Mitä tarkoittaa olla herrasmies? Tarkoittaako se, että hän on luonteeltaan rehellinen, hyväntahtoinen, antelias ja viisas ja toteuttaa näitä ominaisuuksia mitä sulavammin käyttäytyen? Tuleeko herrasmiehen olla lojaali vanhemmilleen, aviomiehenä uskollinen ja isänä kunniallinen? Elääkö hän elämäänsä säädyllisesti - maksaa laskunsa - onko hänen makunsa kehittynyt ja elegantti, ovatko hänen tavoitteensa elämässä yleviä ja jaloja? 

Konstigin aihevalinta on lievästi ilmaisten riemastuttava! 
Hän lähtee taustoituksessaan liikkeelle ritari- ja ritariromantiikan ajoista,
joista lähtien ei enää hyväksytty, että miehet tapettiin ja  naiset ja lapset otettiin orjiksi. Tuolloin syntyi romanttisen rakkauden käsite ja soturiherrasmiehet.
Ritarillisuus ja ritari, tuo pelottava ja barski sotaan peitsi tanassa korskuvalla ratsullaan karauttava tappaja, joka palaa ryvettyneenä palvoakseen viatonta, norsunluutornissaan kuikuilevaa neitoa,  käsittelee hersyvästi ritariuden, herrasmiesvauvan kehdon ensiheijaamisen merkitystä itse käsitteen synnnylle. 

Konstigin mutkitteleva kehityskaari kulkee, muutamia etapppeja mainitakseni Suomen Tapaseuran, hyveohjelman, Pörssiklubin kautta Popupravintola Prinsessaan ja hän käy läpi miestenvaatetuksen salat  aina kolmanteen asteeseen saakka sekä hyppää hevosen selkään,  juoksee kuraamaan ja telomaan itsensä rugbytantereille ja ryhtyy miekkailemaan sekä heittäytyy tanssin pyörteisiin.
Hän pohtii esiinputkahtelevia määritelmiä ja väittämiä, kuten sanan gravitas merkitystä: Henkilön, jolla on gravitasia, olemus ja käytös on punnittua, kuten Hohti sanan kääntää. Gravitas ei tarkoita ihan ankaruutta (kuten se usein käännetään), vaan sellaista punnittua käytöstä, jolla on painoarvoa...  
Herrasmies on kypsä aikuinen.

Mutta asian ydin tuntuu olevan sisäinen, ympäristöön peilautuva matka.
Uusi suunta tai ne muutokset, jotka matkan varrella tapahtuvat ja Konstigin ajatuksia, asenteita sekä ihmissuhteita ja parisuhdetta sekä käyttäytymistä hänen kokemuksensa mukaan positiiviseen ja elämänmyönteisempään suuntaan muokkaavat. - Niitä kohti pyrkiessä ei oikeastaan todella voi epäonnistua, koska epäonnistuessasikin sentään magnis tamen excidit causis - kaaduit tavoitellessasi suuruutta. Mainio teos päättyy upeasti  Rudyard Kiplingin runoon "If" (1895).

-  Herrasmies tervehtii ihmisiä ja jää joskus juttelemaan näiden kanssa. 
Hän pysähtyy ja tarttuu hetkeen. Herrasmies on läsnä.

Tähän hersyvään herrasmiesvuoteen on hyvä päättää kulunut lokakuu, - lukukuu. Jään mielenkiinnolla odottelemaan, mihin monimuotoisuuden hallitseva ja läsnäoleva  Konstig seuraavaksi kyntensä iskee:) Joten, näihin sanoihin:
Suuri kiitos kirjoittamisesta! Näkemiin.

Popupravintola Prinsessan avajaisia odotellen:

7 kommenttia:

  1. Katselin telkkarista Konstigin haastattelua ja aivan oikein hänellä oli puku päällä, selkä suorana, tukka siistinä ja kraka kaulassa. Hän käyttäytyi oikein herrasmiehen tapaan. Tuo on muuten tervetullutta itse kullekin miettiä sitä, minkä kuvan itsestä antaa ja haluaa antaa muille. Konstigille herätys tuli siitä, että lapsi puhui rumasti, aivan kuten hän itse, ruokapöydässä. Haluaako antaa ruman esimerkin lapsilleen? Konstig tiedosti itse käyttäytyvänsä huonosti, joten siitä oli hyvä lähteä petraamaan.
    Toivottavasti Konstig on esillä paljon, käy kouluissa puhumassa jne. Sellaista v-puhetta haluaisin kuunnella vähemmän, jota yleensä nuorison lähellä saa kuunnella.
    Kasvatusasioissa ammattilaisilla on iso tehtävä, mutta vastuu on vanhemmilla.
    Pääsinpä taas purkautumaan. Perjantaina vietimme Halloweenia ja tietysti opetkin saavat silloin pukeutua fantasiaolennoiksi ja pitää hauskaa.

    terv. vihreätukkainen noita, jonka lemmikkieläimiä ovat hämähäkit ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä herrasmiesvuosi pitää sisällään paljon oivalluksia, joita Konstig mielenkiintoisesti availee. Esimerkin voima on kasvatuksessa ehdoton, ei auta tokaista, jotta älä tee kuten minä teen, vaan kuten sanon. Pieni oppii matkimalla.

      Ammattilaisille kaikki kunnia ja arvostus hienosta kasvatustyöstä, mutta jaan mielipiteesi siitä, että vastuu on ilman muuta vanhempien harteilla eikä sitä voi ulkoistaa. Uskoisin, että Konstigin kaltaista persoonaa kouluissakin kuunneltaisiin, sillä hän ei osoittele sormella.
      Tuo v-puhe on kaameaa kuunneltavaa, kielen raiskuuta.
      Jos joka toinen sana on puhuessa v-sana ja loput täh, niin kuinka ihmeessä nämä nuoret sitten dialogiin pystyvät, esseitä kirjoittavat, CV:itä nakuttelevat tai tarkoitusperiänsä ilmaisevat ??
      Kiitos kommentistasi Sinä hauska vihreätukkainen noitanainen, hämähäkit tuovat hyvää onnea ja kosolti sitä toivon alkavalle viikollesi:)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Terveellinen herääminen isälle (tai äidille) kun huomaa jälkikasvun käyttäytyvän / puhuvan / toimivan kuin vanhempansa ja se on pieni järkytys 😀 Joskus tapahtuu julkisella paikalla, tai ystävien läsnäollessa 😎 Siinä sitten nikotellaan. Voi mikä ihana lähtökohta tarinalle kun K. päättää kasvattaa lapsensa paremmille tavoille.

    Toinen mitä tykkäsin miettiä postaustasi mielihyvällä lukiessani oli kysymys Mikä on herrasmies? Ai- van ! Hyvä Thackerey. Joskus on käytös pelkkää pintakiiltoa. Kannattaa pureutua syvemmälle.

    Hyvä kirja, mainio esittely, kiinnostava kommentti Mai Laaksolta.

    Antoisia pohdintoja ♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja eikös vaan Rita A; noissa lasten suusta totuuksien laskettelussa on ollut naurussa/itkussa pitelemistä - ja paljon opittavaa ynnä tarkistuksen paikkaa.

      Jep: ei puku miestä tee, - eikä herrasmiestä. Kyllä se tulee sisältäpäin jos on tullakseen... Mutta määrittelyä saakin pureskella tosissaan. Kirja oli hauska ja kiintoisa, Konstigilla on jännä tyyli ilmaista itseään.

      Mai haastoi yllä asiaa vankalla kokemuksella ja totesi osuvasti, että itsekullakin meistä on aika ajoin syytä tarkistaa, mitä viestitämme. Pohdiskelemisiin:)

      Poista
  4. Kuuntelin Konstigia kirjamessuilla bloggaaja-aamiaisella ja ajattelin, että kirja olisi hauska lukea. Nyt huomasin, että kirja on äänikirjanakin, joten saatan lukemisen sijaan kuunnella lenkkeillessäni.

    VastaaPoista
  5. Konstigilla on oma, vekkuli tapansa lähestyä asioita, joten hyviä kuuntelu- ja lenkkeilyretkiä- ja -hetkiä Sinulle:)

    VastaaPoista