"Pormestari", Herman Koch, Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2017, 383 s., suomentanut Mari Janatuinen
"Herman Koch (s. 1953) on hollantilainen kirjailija, kolumnisti ja näyttelijä.
Hänen läpimurtoteoksensa Illallinen (2012) menestyi hyvin myös Suomessa, ja sen käännösoikeudet on myyty noin 30 maahan. Lääkäri ilmestyi suomeksi 2013, ja teosta on myyty maailmanlaajuisesti yli 250 000 kappaletta. Viimeisin Kochilta suomennettu romaani on Naapuri (2015)." (Lievelehti)
" Kun Robert Walter, Amsterdamin pormestari, näkee vaimonsa nauravan juhlissa kaupunginvaltuutetun kanssa, hän epäilee heti pahinta. Pitkästä ja onnellisesta avioliitosta huolimatta Robert on varma Sylvian petollisuudesta – ja vielä kaiken lisäksi miehen kanssa, joka on ympäristöintoilija ja haluaa pilata Amsterdamin horisontin rakentamalla sen täyteen tuulivoimaloita.
- Heti perään Robertin 94-vuotias isä ilmoittaa, että hän haluaa kuolla vaimonsa kanssa yhdessä, heidän itse päättämällään hetkellä. Onko päätös todella yhteinen, vai yrittääkö toinen Robertin vanhemmista päästä toisesta eroon? " (Takakansi)
Herman Kochin aiemmat teokset kuten myöskään hollantilainen kirjallisuus eivät ole minulle entuudestaan tuttuja, joten puhtaalta pöydältä liikkeelle iloiseen Amsterdamiin:
Amsterdam: - Olen syntynyt tässä kaupungissa. Amsterdam ei tietenkään ole mikään oikea kaupunki, se on kaupunki vain muulta tulleiden silmin. Me täällä syntyneet tunnistamme hänet, maakuntien ihmisen, heti hänen tavastaan liikkua, kävellä, hänen päänsä asennosta. Maakuntien ihminen ajattelee heti tulleensa todelliseen kaupunkiin. Hän kävelee kuin olisi Pariisissa tai Roomassa. Hän ihailee omaa peilikuvaansa näyteikkunoista ja onnittelee itseään päätöksestään vaihtaa maakuntaelämä oleskeluun tässä kaupungissa, joka ei ole kaupunki.
- Amsterdam on lelukaupunki, aikuisten pallomeri, ulkoilmamuseo, jossa on esillä vanhoja ammatteja...
Pormestari: - Robert Walter: inhimillinen pormestari, niin minua oli kerran luonnehdittu "Het Parool -lehden PS-kaupunkiliitteen nelisivuisessa henkilökuvassa. - Minä saatoin olla etäinen, ankara, äkkiväärä - kaikkia näitä luonnehdintoja käytettiin henkilökuvassani useammin kuin kerran - mutta minulla oli kasvoni. Niillä oli usein pahantuulinen ilme, jopa ukkostava, mutta kun sitten äkkiä nauroin tai kerroin vitsin, kaikki rentoutuivat silminnähden.
Koch on leiponut päähenkilöstään kerrassaan ärsyttävän tyypin, kiukuttelevan pikkusielun, joka tepastelee arvokkaasti omissa ympyröissään kuninkaallisia inhoten ja kanssaihmisiään "von oben hin" asenteella alaspäin pälyillen.
Keskeinen probleema ja dilemma kiertyvät tiukan arvuuttelun ympärille:
jos nainen kutsuilla hersyvästi nauraa miespuolisen keskustelukumppaninsa sanomiselle päätään taaksepäin heilauttaen, onko tämä varma merkki kenties jo pitkään jatkuneesta intiimistä suhteesta?
MUTTA, tässä isoilla kirjaimilla: tekstintuottajana Koch on verraton pysyen uskollisena valitsemalleen tyylille a:sta ö:hon ja uskaliaasti kiusoitellen koetellen kuin höyhenellä kevyesti nenänpieltä kutitellen lukijansa ärsytyskynnyksen maksimaalista korkeutta persoonainpiirrollaan.
Peistä taitetaan ystävien, lähinnä Berhardin kanssa uuden fasismin mahdollisista moderneista muodoista ja hahmoista nykyaikana sekä uskosta kommunismiin nuoruuden seinällä roikkuneiden Che Guevara julisteiden hengessä toteamuksella: Jos ei ole kahdeksantoistavuotiaana kommunisti, on sydämetön; jos on sitä vielä kaksikymmentä täytettyään, on järjetön.
Bernhard kehittelee myös korkealentoista teoriaa maailmanselityksestä, mahdollisesta yhteydestä maailmankaikkeuden rajallisuuden ja ihmiselämän rajallisuuden välillä.
Ehdottoman tärkeänä yksityiskohtana nousee esiin monisärmäinen ja suuria tunteita herättävä eutanasia-kysymys, joka mikä pikimmiten meillä Suomessakin olisi syytä saada asianmukaisesti käsiteltyä ja sitä koskeva karikot kiertävä lainsäädäntö voimaan! Itse olen eutanasiamyönteinen ja olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä ajatuksia tämä vakava kysymys teissä lukijoissa herättää?
Eutanasia: - Eikö sinusta nimenomaan ollut vanhemmiltani hirveän hemmoteltua ja lapsellista, että he halusivat itse tehdä elämästään lopun?
Niin hollantilaista.
Koch käyttää venyttelevän pohdiskelevaa tyyliä: päähenkilö fundeerailee, spekuloi ja analysoi niin perinpohjaisesti, että tuntuu pureskelevan rikki omat ajatuksensakin. Ja kun tähän yhdistetään Kochin eittämättä taidokas kynänkulku saadaan tulokseksi kimurantti teos, taidokas kombinaatio sekä ärtymystä että ihastusta. Harvoin on ollut näin ambivalenttia lukukokemusta. Jos kirjailija saa taidoillaan kippuroituneen lukijansa vaivatta vedätettyä mukanaan tarinansa kiintoisille loppumetreille, on kyseessä - ainakin kohdallani - virtuoosimainen lahjakkuus; aika veijari!
Pormestarin kanssa on fillaroinut myös Kirjasähkökäyrän Mai:)
Kirpakkaa & aurinkoista viikonloppua:
Koch on minulle mieluinen, kaikki olen lukenut nuo suomennetut. Ja tällä hetkellä meillä on kaksi Pormestaria:)
VastaaPoistaOlimme miehen kanssa toisistamme tietämättä varanneet molemmat kirjastosta ko kirjan ja nyt ne nököttävät täällä lukemista odottamassa.
No jopas sattui somasti:) Riittävästi samoja mieltymyksiä helpottaa yhteiselämää, mutta sen mausteet tuovat ne kummankin omalta tontilta tulevat ideat ja pirskahdukset. Potria pormestarointeja teille molemmille:)
PoistaNyt vain silmäilin arviosi, olen nimittäin kirjan kanssa jo loppumetreillä. Huh, mitä kyytiä. Kirjailijan nasevan ärsyttävän vahvaa tyyliä ei voi olla rakastamatta!!
VastaaPoistaOdotan mielenkiinnolla arviotasi tästä pomppukyydistä, josta ei totisesti nimismiehen kiharaa uuvu:)
PoistaOnhan nämä Kochin päähenkilöt sellaisia tyyppejä, että alan jo ajatella, että hän näkee tyypit näyttämöllä ja näytelmissähän liioitellaan aina, joten Koch liioittelee reilusti jos ei ihan runsaastikkin. Pormestari on sellainen pirullinen sielu, äärimmäisen kateellinen omalle ystävälleen ja mustamaalaa kaikkia, että semmoinen veijari ja tässä on vain pieni osa päähenkilön luonteesta.
VastaaPoistaOn se vain niin hyvä kirjoittamaan tuo Koch ;)
Varmaan olen todella harvojen joukossa, mutta olen eutanasiavastainen. Kumma kun poliitikot eivät ota lainsäädäntöä työn alle, sillähän ratkaistaisiin koko sote.
PoistaKiitos Mai; tuo tyypit näyttämöllä kuvaa näpsäkästi lukufiiliksen tunnetta, jota en osannut sanoiksi pukea! Periaatteessahan pormestari on mallia tikulla pihalle, mutta se iso MUTTA piilee Kochin verrattomassa kirjailijantaidossa...
PoistaEutanasia: tässä se hyvin konkretisoitui: meitä ei tarvittu kuin kaksi eriäviin mielipiteisiin:)
Teet niin tai näin menetät aina äänestäjiä ja kannatusta ja kyllähän politiikko pallistaan kiinni ymmärtää pitää. Katti pöydälle vaikka hännästä nostaen ja lainsäädäntö voimaan, se on sillä sipuli. Jep: tästä ollaan tismalleen yhtä mieltä. Sote onkin sitten ihan oma hässlinkinsä... Kirpakkaa ja reipasta hyvänmielen viikonloppua Sinulle:)
Heti osui silmiin tieto että kirjailija on myös näyttelijä. Mahtaako käydä ilmi tekstistään? Olisi hauska ottaa kirja käteen ja lukea sillä silmällä 🙂
VastaaPoistaKirjailijat ottavat henkilöihin mallia elävästä elämästä... Tuo tepasteleva kiukutteleva kukkoilija on kuin ilmetty eräs (onneksi entinen) tuttu ! Niitä tyyppejä on keskuudessamme enemmänkin, vaikka voisi luulla että kirjailijan mielikuvitus on liioitellut. Todellisuus on tarua ihmeellisempää - tai ainakin vetää sille vertoja.
Kyllä. Olen eutanasian kannalla silloin kun se on aidosti tarpeen ❤️
Et tu, Brute oivaltava Rita A:) Minä tyttö se vaan kummastelin tätä näyttämömäisyyttä, kun te Main kanssa oitis tartuitte tuohon Molière-malliin...
VastaaPoistaJep, nuo kukkoiljat ilman kiekaisuomainaisuutta ovat ihan oma, ei-kiinnostava rotunsa, paljon melua - vähän villoja.
Aidosti tarpeen, kyllä vaan! Vaan ei silleen, että käsipitkäiset perinnön toivossa taivuttelevat alan ammattilaiset ennenaikaiseen tuonilmais- menolipun käyttöön. Juuri tuohon pitäisi löytää pätevät paragraafit. Sunnuntaifiilistä Sinulle:)
Tykkäsin tosi paljon Kochin Illallisesta, mutta jostain syystä en ole vielä ehtinyt näiden myöhempien suomennosten pariin. Nyt laitoin Pormestarin varaukseen! :)
VastaaPoistaMukava kuulla, sillä minulla on lukuhistoriassa ollut Kochin mentävä aukko, joten etenen siis ravun lailla takaperoisessa järjestyksessä:)
VastaaPoista