"Mistelimurha ja muita kertomuksia", P.D. James, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2017,124 s., suomentanut Jaakko Kankaanpää.
P.D. James (1920-2014)aloitti kirjailijanuransa 40-vuotiaana. Jo hänen ensimmäinen dekkarinsa esitteli rikostarkastaja Adam Dalglieshin, josta tuli lukijoiden palvoma. Jamesin rikosromaaneille ovat ominaisia vivahteikkaat henkilöt, tarkat ympäristökuvaukset sekä monitahoiset moraaliset pohdinnat." (Lievelehti)
"Nimitarinassa menestyvä dekkarikirjailija kertoo rikoksesta, jossa oli itse osallisena vuosikymmeniä aikaisemmin. Henkilökohtainen syy estää pelkurimaista toimistotyöntekijää todistamasta intohimorikosoikeudenkäynnissä. Rikostarkastaja Adam Dalgliesh puolestaan joutuu kummisetänsä hartaasta toivomuksesta tutkimaan uudestaan ajat sitten ratkaistua kuolemantapausta, Kokoelman päätöstarina vie Dalgleishin jouluaattona synkkään kartanoon." (Lievelehti)
Teos kätkee sisälleen seuraavat novellit: Mistelimurha, Hyvin tavallinen murha, Boxdalen perintö ja Joulun kaksitoista johtolankaa. Esipuheessaan kirjailija perkaa rikoskirjallisuuden historiaa ja sen tunnettuja edustajia, novellien kysynnän hiipumisen aiheuttamaa salapoliisikirjallisuuden siirtymistä lähemmäs valtavirtaa ja vertailee kummankin kirjallisuustyypin ominaispiirteitä:
- Novellin rajat ovat väistämättä ahtaammat kuin romaanin, minkä vuoksi novelli on parhaimmillaan käsitellessään jotakin yksittäistä tapausta tai yhtä johtoajatusta. Teoksen laatu riippuu pitkälti siitä, kuinka omaperäinen ja kestävä tämä ajatus on. Vaikka novelli on rakenteeltaan huomattavasti romaania yksinkertaisempi, käsittelyltään suoraviivaisempi ja etenee määrätietoisesti kohti lopun suurta paljastusta, se pystyy rajoitustensa puitteissa tarjoamaan sisäisesti johdonmukaisen maailman, johon lukija voi astua nauttimaan siitä,
mitä odotamme hyvältä rikoskirjallisuudelta: uskottavaa arvoitusta, kutkuttavaa jännitystä, henkilöitä, joihin voimme samaistua, vaikka emme heistä aina pitäisikään, sekä loppuratkaisua, joka ei tuota pettymystä...
Yllä olevien mietteiden siivittämänä P.D. James tarjoilee meille pikapaloja genren vahvana edustajana, joka tässä palaa rikoskirjallisuuden vanhaaan, perinteiseen novellimuotoon. Jännitystarjotin on laadukkaasti katettu, mutta sen keskellä hohtaa minua suuresti ihastuttanut (hirteis-)huumorin kukka Isotäti Allien värikkäästä ja ratevasta persoonasta:
- Isotäti oli, Dalglieshin mieleen muistui, kuollut pudottuaan erään miljonäärin huvijahdin laidan yli jokseenkin hurjissa juhlissa, jotka jahdin omistaja oli järjestänyt hänen kahdeksankymmentäkahdeksanvuotispäivänsä kunniaksi... Tyylikästä, jos mikä:)
- Juonen on oltava vahva, mutta se ei saa olla liian mutkikas, ja loppuratkaisun, jotka kohti novellin jokaisen virkkeen on vakaasti suuntauduttava, on tultava yllätyksenä, mutta lukija ei saa sen jäljiltä tuntea itseään petetyksi.
Kaikilla näillä pitäisi olla hallussaan novellimuodon nerokkain puoli: yllätyksen tuottama järkytys...
Nämä kriteerit Mistelimurha täyttää vaivatta. Teos on malliesimerkki ja konkreettinen todiste siitä, että lukunautinnon takaamiseksi ei tarvitse ranteet nirskuen ja natisten jumittaa tiiliskiveä kätösissään, vaan pienikin voi olla laadukasta, korkealuokkaista ja viihdyttävää, kun sen - kuten on laita P.D. Jamesin - osaa! Neljä hallittua ja eleganttia novellia ja neljä mainiota yllätystä tuottavat - kiitos myös Jaakko kankaanpään hyvän suomennoksen - tulokseksi täyspainoisen ja -täyspäisen dekkariannin ja lukunautinnon:)
Millä mielellä mistelin alla seissyt Sinisen linnan kirjaston Maria?
Mistelin alla suukotteluun on vielä aikaa, mutta sitä vartoillessa
mutkatonta & mallikasta alkavaa viikkoa:
On tosiaan välillä ihana lukea tiivistä tekstiä, vaikka rakastankin P. D. Jamesin tiiliskiviä. Tämä olisi ollut aika ihana joululomakirja, mutta en malttanut odottaa :).
VastaaPoistaKyllä vaan, tässä pieni oli kaunista ja puri:) Eikäpähän aina se maltti ole valttia...
PoistaIloista syksyistä sunnuntaita. Se on se aika, kun siirrytään kesärenkaista talvirenkaisiin ja kirjoissakin voidaan jo siirtyä kylmempiin talviaiheisiin. Tämä voisi olla mukava novellikirja :)
VastaaPoistaHrhh Mai, se on käsillä nyt totuuden hetket ja nastat alle tulevalla viikolla. Mutta tämän kaiken alle jää uusi kevät:)
PoistaKuinkakohan tuo menee: kun alkaa varpaita kipristellä ja vilunväristykset vaivata, kääntykö kirjavalinta jonnekin värikylläisempään ja lämpöisempään ilmansuuntaan? Nimensäkin puolesta tämä saattaisi olla oiva valinta joulun tiimoille.
Jotenkin minua vaivaa lukea talvikirjoja kesällä ja kesäkirjoja talvella.
PoistaVillaista päälle ja varpaisiin ja kuumaa hunajavettä tai -mehua. Keväällä tämmöinen muutama pakkasaste ei tunnu missään ;)
Viime kesäkuussa oli lukusalla Fred Vargasin "Hyisiä aikoja" ja muistan hyvin, ettei se istunut ikkunanäkymään, jota piti vähän väliä varmistautuakseen kurkkia. Kaippa meissä immeisissäkin joku vuodenaikakello raksuttelee:)
PoistaTässä on ihana kansi. Olisi kiva lukea joulun aikaan.
VastaaPoistaTotta, kansi on yksinkertaisen tyylikäs ja kaunis katsoa. Yritin jäljittää suunnittelijaa, mutta en valitettavasti löytänyt nimeä.
PoistaKannattaisikohan Sinun Katja kirjoittaa jo näin ajoissa Joulupukille, etenkin jos olet ollut kiltti tyttö!?
Kiitos esittelystä:)♥ Sellaisia kirjoja onkin kovin viihdyttävä lukea joiden juonta ei arvaa heti alkuunsa. Jännittäviä ja antoisia syksyisiä lukuhetkiä sinne!♥
VastaaPoistaOllos hyvä:) Rennolla lukuotteella tuli tosiaan kunkin novellin loppumetreillä itsekseen tokaistua: Kappas vaan, näppärää...
PoistaKiitos hyvästä esittelystä. Sen siivittämänä taidan varata tämän teoksen vaikka olenkin vähän miettinyt, että novellit ja hyvä dekkari, tuleeko niistä hyvä yhdistelmä. Testataan.
VastaaPoistaTämä novellikooste lojui yöpöydällä kysyvästi tuijottaen kotvasen, sillä juuri tuo sama kombinaatio arvelutti asiat asioina mallista asennetta...
VastaaPoistaYllätyin lukukokemuksen miellyttävyydestä ja lopputuloksen jo luitkin:)
Minulle tosi mieluisa postaus; tykkään nimittäin valtavasti verkkaan etenevästä TV-sarjasta jossa viehättävä Adam Dalgliesh ratkoo murhia ja tuumailee asioita omaan tapaansa. Hänen vaitelias olemuksensa saa kuulusteltavat lavertelemaan enemmän kuin he haluaisivat 🙂 Meillä on kaksi murhajuttua DVD:inä ja todennäköisesti kirjoja hyllyissä englanninkielisinä.
VastaaPoistaOikein ahmin tuon kohdan tekstistä missä selitetään novellia 💜
Agatha Christiellä on myös mysteerejä lyhyinä kertomuksina. Niitä on kiva lukea kun pääsee ratkaisuun aika nopeasti. Ja sitten taas toisaalta kun on vetävä tarina meneillään, sen soisi jatkuvan kauemmin 🙂
Hauska kuulla Rita A! Nuo verkkaisemmat ja älyllisemmät sarjat kiinnostavat huomattavasti enemmän kuin hirveä räiske, pauke ja tappelu autoilla kaahaamisineen ja nyrkinheilutteluineen.
PoistaTuo novellin määrittely oli antoisa ynnä tieto siitä, että rikosromaanit ovat novellilähtöisiä; aina oppii uutta. Jep, vanha, arvoisa murharouva on ihka oma lukunsa genressä:)