"Piru parka - pessimistin aforismit", Onni Vähälä, Palladium Kirjat, 2015, 105 s.
"Piru parka potkaisee persuuksille onnen auvoa tarjoavia ja mannavellinhaaleita elämänviisauksia. Elämä ei kulje ihmissuhdekonsulttien käsikirjoituksen mukaan ja surun liekit syttyvät useimmiten toivon kipinästä. Pessimistin aforismeja sopii tarjota vaikka parhaalle ystävälle, sillä selvitäkseen kokoelman mittaisesta annoksesta pessimismiä, tarvitaan reilusti optimismia. Ja mikä olisi tärkeämpää kuin yhtyä samaan kuoroon muiden kanssa - muistaa nauraa itselleen." (Takakansi)
Persuuksille potkaisijoiden joukossa vilahtelee monia tuttuja nimiä kuten:
Lordi Byron, F.E. Sillanpää. W.C. Fields, Job, Michelangelo, Istuva Härkä, Seneca ja F.M. Dostojevski.
Ryppyotsaisuus ja tiukkapipoisuus eivät varsinaisesti kuuluu elämänaseenteeseeni, vaikka saattaisihan tuo elon polku kipristellen ja hampaat irvessä kuljettuna toki pidemmältä tuntua. Nyt on ankea vuodenaika: sataa ja tuulee, vihmoo, pimeys ympäröi, asfaltti kiiltää mustana, lehdet leijuvat kompostiksi maahan eli mitä mainioin sauma tehdä syväsukellus ja heittäytyä pessimismin valtaan rypemään. Joten kokeillaanpas:
- VARO! Ihmissuhdekonsultit koettavat kietoa elämän piikkilangan positiivisuuden pumpuliin.
- Kun kuulen sanan Vuoropuhelu, poistan varmistimen. Kun kuulen sanat Voimavara, Visio ja Missio, vaivun epätoivoon. Ja kun kuulen sanan Voimahali, pinkaisen Pitkään juoksuun.
- Kyllä tuhansien kilpailukyky aina yhdelle voiton takaa.
- Kun et anna rahaa hyväntekeväisyyteen, voit olla entistä varmempi ettei se kuitenkaan perille mene.
- Riidan siemen on poikkeuksetta naapurin pellossa.
- Harva meistä on rautaa. Ja vanhat ammatit niin kadonneet, että tuskin kukaan oman onnensa seppä.
- Anna vastamäkeä elämä, älä myötämäkeä. En halua löytää itseäni pohjalta.
- Vastarakkaus on myötärakkautta. Vasta rakkaus on aitoa.
- Onni on hotellin kaltainen, siellä asutaan vain tilapäisesti.
- Sydän on simpukan sukua: vasta siru lihassa kerää helmeä ympärilleen.
- Sandor Petöfi sanoo: Mikä on suru? Valtameri. Mikä ilo? Pisara sen helmassa.
- Muista sanan mahti: toivosta epätoivoon on vain kolmen kirjaimen matka. Mutta toivo se on epätoivokin, toteaa tämä Mummo....
Onko lasi puolityhjä vai -täysi? Onko illalla taas yksi päivä iäksi menetetty vai onko saatu elää todeksi yksi kokonainen päivä lisää? No, nämä 140 erilaista ajatelmaa eivät onnistuneet keikauttamaan venettä ja kääntämään mieltä mustaksi, vaan alkoi suorastaan penteleesti naureluttaa... Yksikseni kun istuskelin niin pakostihan siinä myös hersyvästi nyökytellen itselleen tirskahdeltua tuli, ja se jos mikä teki kutaa:)
Voihan piruparka:
Persuuksille potkaisijoiden joukossa vilahtelee monia tuttuja nimiä kuten:
Lordi Byron, F.E. Sillanpää. W.C. Fields, Job, Michelangelo, Istuva Härkä, Seneca ja F.M. Dostojevski.
Ryppyotsaisuus ja tiukkapipoisuus eivät varsinaisesti kuuluu elämänaseenteeseeni, vaikka saattaisihan tuo elon polku kipristellen ja hampaat irvessä kuljettuna toki pidemmältä tuntua. Nyt on ankea vuodenaika: sataa ja tuulee, vihmoo, pimeys ympäröi, asfaltti kiiltää mustana, lehdet leijuvat kompostiksi maahan eli mitä mainioin sauma tehdä syväsukellus ja heittäytyä pessimismin valtaan rypemään. Joten kokeillaanpas:
- VARO! Ihmissuhdekonsultit koettavat kietoa elämän piikkilangan positiivisuuden pumpuliin.
- Kun kuulen sanan Vuoropuhelu, poistan varmistimen. Kun kuulen sanat Voimavara, Visio ja Missio, vaivun epätoivoon. Ja kun kuulen sanan Voimahali, pinkaisen Pitkään juoksuun.
- Kyllä tuhansien kilpailukyky aina yhdelle voiton takaa.
- Kun et anna rahaa hyväntekeväisyyteen, voit olla entistä varmempi ettei se kuitenkaan perille mene.
- Riidan siemen on poikkeuksetta naapurin pellossa.
- Harva meistä on rautaa. Ja vanhat ammatit niin kadonneet, että tuskin kukaan oman onnensa seppä.
- Anna vastamäkeä elämä, älä myötämäkeä. En halua löytää itseäni pohjalta.
- Vastarakkaus on myötärakkautta. Vasta rakkaus on aitoa.
- Onni on hotellin kaltainen, siellä asutaan vain tilapäisesti.
- Sydän on simpukan sukua: vasta siru lihassa kerää helmeä ympärilleen.
- Sandor Petöfi sanoo: Mikä on suru? Valtameri. Mikä ilo? Pisara sen helmassa.
- Muista sanan mahti: toivosta epätoivoon on vain kolmen kirjaimen matka. Mutta toivo se on epätoivokin, toteaa tämä Mummo....
Onko lasi puolityhjä vai -täysi? Onko illalla taas yksi päivä iäksi menetetty vai onko saatu elää todeksi yksi kokonainen päivä lisää? No, nämä 140 erilaista ajatelmaa eivät onnistuneet keikauttamaan venettä ja kääntämään mieltä mustaksi, vaan alkoi suorastaan penteleesti naureluttaa... Yksikseni kun istuskelin niin pakostihan siinä myös hersyvästi nyökytellen itselleen tirskahdeltua tuli, ja se jos mikä teki kutaa:)
”Hyvän aforistikon täytyy osata vihata.”
Otto Weininger
Otto Weininger
– ja huonon
tekijä
tekijä
Voihan piruparka:
Mainioita mietelmiä ! Esimerkiksi tätä ryhdyin pohtimaan: "Anna vastamäkeä elämä, älä myötämäkeä. En halua löytää itseäni pohjalta." Hah hah, kukapa olisi osannut ajatella että myötämäki johtaa pohjalle 😀 Siinä mielessä olisi kai parasta tallata tasamaata, mutta toisaalta vastamäet tarjoavat usein kiinnostavia haasteita.
VastaaPoistaOn pari ihmislajia joiden seurassa en kertakaikkiaan viihdy; pessimistit ja toisaalta ällöpositiiviset tekopirteät teeskentelijät. "Voimahali" - heh heh. Kulkekaamme käsi kädessä auringonnousua kohti mansikanmakuisin askelin. 😀😀😀
Onko lasi puolitäysi vai -tyhjä? Parasta kysyä ensin onko lasissa pahanmakuista lääkettä vai makoisaa nektaria. Ja minkäkokoinen lasi se on?
Mutta olen kyllä itse myönteinen ihminen. Kannatan realistista positiivisuutta.
Mukavaa tiistaita ! 🌺
Eikös vaan tuo mäki olekin kekseliäästi problemaattinen, kun ei tasamaakaan kiinnosta. Pulmapaha. Lasi: tärkeä pointti on myös, onko sisältö valmiiksi-irvistettyä...
PoistaAinainen natinanauha vs hei kliffaa on luotaantyöntävää eikä iske. Pärstä peruslukemilla, kun on sen paikka, muutoin myönteinen vaihde silmässä ja huumoria suonissa mennä huristellaan etiäpäin kohti loppuviikkoa:)
Kiitos hyvästä esittelystä!
VastaaPoistaPiru parka huvitti kovasti, joten on se varattava luettavaksi ilman muuta. Saa itsekseen hihitellä.
T. elämänpiikkilangan välistä kurkkiva
Kiitos, Sinä Välistäkurkkija ja toivottavasti menevät lukiessa varpaat kippuralle sekä sukat makkaralle:)
PoistaMainio kirja, kiva kun nostit sen esiin! Onni Vähälä on muuten salanimi, jonka takana piileksii kirjailija Juha Siro.
VastaaPoistaKommenttisi ilahdutti; tämän tyyppinen nokkela huumori on tervetullutta ja sille on aina oma sijansa. En onnistunut jäljittämään salanimen takanaolijaa, joten kiitos piileksijän paljastamisesta! Mainiota kirjallista ja muutoinkin kelvollista syksyn jatkoa Sinulle:)
PoistaEipä kestä ja kiitos samoin! :) Ostin kirjan heti tuoreeltaan tamperelaisesta kaupasta kustantajan läsnä ollessa, mutta hän säilytti salaisuuden. Epätietoisuutta jatkui puolitoista vuotta, kunnes tekijä paljasti itsensä.
PoistaOn se vaan tuo salaperäisyyden verho ihmeellisen kiehtova:)
PoistaKyllä taitaa tosiaan niin olla, että ei siellä kovin ryppyotsaisena ja tiukkapipoisena tätä elämän taivalta taivalleta :) Hyvä niin, mukavampi on elellä kun ei tarvitse kulmat kurtussa ja pää liian tiukasta päähineestä kireällä kulkea. Tämä on kyllä varmasti aika mainio kirja. Ja voimahali, aargh :)
VastaaPoistaIlon pirskahtelua!
Kiitos Katja: hyvin pirskahteli leppeä kommenttisi poskien iholle! Kireä pipo on kaamea asuste.
PoistaSaappaat jalkaan ja sateessa eteenpäin:)
Kiitos esittelystä, loistavalta tuntui kirja! Elämässä olisi kyllä niin paljon asioita joiden takia/vuoksi voisi hyvinkin synkistellä...vaan mitäpä se auttaisi, ei se mieli siitä ainakaan paremmaksi muuttuisi:) Leppoisia lukuhetkiä tämä kirja takulla tarjoaisi, laitetaanpas mieleen!♥
VastaaPoistaKyllähän se elämä välillä vetää maton jalkojen alta, mutta vähän aikaa kestää vaikka aidan vitsaksena ja liki kaikella on tapana mennä ohi, joten ilo pintaan vaikka syän märkänis; näin opin rakkailta Isovanhemmiltani:)
Poista