Ja kohta mekin esiin putkahdamme:
Hikipisarat mietintämyssyn alta:
1. Kirja, jota parhaillaan luen: John Steinbeckin "Routakuun aika/ The Moon is Down" Lukukokemusta odotan mielenkiinnolla ja hienoisella pelolla. Hemingway & Steinbeck kuuluivat tuotantoineen tärkeänä osana tiettyyn nuoruus- ja kehitysvaiheeseen, joten tässä otan nyt kahden vaiheilla aprikoiden tietoisen pettymyksen riskin...
2. Kirja, josta pidin lapsena: Peppi Pitkätossut (tuolloin harvinaista tyttöenergiaaviikariutta ja vallattomuutta) & Pekka Töpöhännät (Monnia sai inhota rauhassa ja liittää samaan nippuun kaikki muut liveinhokit, - helpottavaa) ynnä sittemmin James Fenimoore Cooperin Nahkasukkasarjan inkkarikirjat kuten "Viimeinen mohikaani" (ja ihailuni/heräilevän ensirakkauteni kohde urhea, uljas ja unohtumaton Uncas)...
3. Kirja, joka jäi kesken: Virittäydyin kahden keskenkasvuisen pojan äitinä kunnianhimoiseen kasvatukselliseen syväsukellukseen ja sivistyspläjäykseen aikanaan Jean-Jacques Rousseaun
Èmile eli kasvatuksesta opuksen myötä. Ostin kirjan oikein omakseni, mutta kaikesta tarmokkuudesta ja henkisestä kipristelystä huolimatta, jouduin lopulta luovuttamaan ja ylittämään ensikertaa kipeän henkisen kynnyksen jättää kirja kesken. Edelleen tuo ruojake tuijottaa kirjanmerkki keskellä sojottaen haastavasti ilkkuen kirjahyllystä, vaikka varonkin juuri tuota nimenomaista ovea raottamasta saati avaamasta. Kun kynnys tuli madallettua, jää kiehtomaton ja kiinnostusta herättämätön kirja surutta kesken. Sitä ennen kuitenkin ja tottakai oli vielä kokeeksi, häpeällisen päätöksen vahvistamiseksi ja lukitsemiseksi jyrättävä Joycen Odysseuksen ja Grassin Kampelan hamaan vimppasivuun, mutta sitten tyly toteamus: aika ei riitä, kärsivällisyys ei veny eikä itsensä pakottaminen tällä sektorilla kiinnosta. Sen säästän elämää suurempiin projekteihin...
4. Kirja, joka teki vaikutuksen: Tuoreimmissa pysyäkseni vuosi 2015 oli kirjalliselta uutuusanniltan vuolas virta aiheuttaen suoranaisen runsaudenpulan ja valinnan vaikeutta nostaa yksi ylitse muiden, mutta: Stoner kaikessa konstailemattomassa selkeydessään. Pessoan Anarkistipankkiiri ja Hetkien vaellus sekä Raymond Carverin mainio ja vallaton Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta. Iltasaturintaman riemastuttavimmat kärjet olivat ilman muuta Puluboin ja Ponin kirjat 1 + 2 sekä Warstan & Kontion yhteistyön ykkösluokan lopputulos, kaunis ja ajatuksiaherättävä: Koira nimeltään kissa.
5. Kirja, johon palaan uudestaan: käs'laukkuun useasti tiukoissakin mutkissa sujahtava, hiirenkorville käännelty, henkinen eppuliina Spinozan Ilon Filosofia. Perinteiset perusklassikot, jotka eivät lakkaa hämmästyttämästä: Waltarin Sinuhe ja Linnan Tuntematon sotilas.
Edelleen Puzon teokset kiehtovat. Sì, tämän mummon sisällä asustelee komerossa pikkuruinen mafioso. Varokaa esiäidit, sillä jostain sukututkimuksen syövereistä paljastuu vielä se esi-esinonna, jonka sydämen lupara olalla kulkenut tumma, kiharatukkainen mies on sulattanut tai jonka sielun mandoliininrämpyttelijä on herkkään hetkeen taivuttanut.. .( ks. Mafian naiset).
Ja tähän kaameaan, suureen salaisuuteen pätee Omertan laki, mikä täten tiedoksi saatetaan:)
Vekkulit kysymykset, jotka näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta niihin paneutuessani heittivät pörröisen mietintämyssyn päähän ja tihisyttelivät paitsi päänahkaa myös kutittelivat aivokopan sisusmassaa! Oli rattoisaa istua rauhassa alas ja viettää fundeeraustuokio tällaisesta perspektiivistä omien lukemistensa ja lukematta jättämistensä parissa:)
Pyöritän pallon edelleen:
Hennan
Kaisa ReettaT:n
Serentiksen
Suketuksen
pähkittäväksi.
Myssypäisnä:
Kiitos haasteesta. Täytyykin keskittyä vastaileen iltapäivällä.
VastaaPoistaKiva,että otit kopin:) Käynpä mielenkiinnolla kurkkimassa mietinnän tuloksia tuonnempana. Mukavaa loppuviikkoa Sinulle!
PoistaKiitos Takkutukka mainioista vastauksista :) Hymyhuulissa lueskelin niitä :) Olin vissiin itsekin joskus vastannut näihin ja vastaukset muuttuivat mukavasti. Sitähän se aika ja kirjat tekevät.
VastaaPoistaPeppi Pitkätossu on aina ollut minun idolini ja pyrin tietysti kasvattamaan kaikista tytöistä, joita pääsen kasvattamaan, Peppi Pitkätossuja, rohkeita, päättäväisiä ja tasavertaisia poikien kanssa :) Huolekseni huomasin erään kuudesluokan tyttöjen sanovan joka asiaan, että annetaan poikien päättää. Minä siihen, että ei tosiaankaan anneta poikien päättää ja toivon, että he saivat edes sen sijaisuuteni aikana ajatuksia siitä, että ovat oikeasti tasavertaisia. Ihan masensi kuulla tyttöjen alistuneet äänet.
Minä olen lukenut Èmile eli kasvatuksesta teoksen ja tein siitä 15-sivuisen kasvatusfilosofisen esseen.Vieläkin muistan sen vanhalta homeelta haisevan ruskeasivuisen kirjan ja usko tai älä, ajattelin lukea sen uudestaan nyt kun aikaa on jo kulunut sopivasti, onhan siinä sitä liirum laarumia aika paljon, eikä menisi tänä päivänä julkaisuun, mutta 1700-luvulla hän oli edistyksellinen, tosin tyttöjen kasvatus oli toista kuin poikien kasvatus.
Kiitos hauskasta kommentistasi:) Voi nykypäivän ihmettä, jos vielä pitää antaa poikein päättää, arghh(: Tytöillä ja meillä naisilla pitää noin brutaalisti-ilmaisuna olla munaa ja rohkeutta ja itsensäarvostamista, joten voimia ja henkistä taustatukea Sinulle haasteellisissa kasvatusprojekteissa!! No, voi hurja: mikäpä ettei näin vuosikymmenten jälkeen uudella asenteella kokeilisi Èmileä uusiksi, kun tuolloin yli puolenvälin jo pääsin, mainio pointti, josta kiitän:)
VastaaPoista... ja ainahan voit jatkaa puolestavälistä eteenpäin ;)
VastaaPoistaJep; näipä taidan tehdäkin ja ilman tuota ilmoille heittämää aatostasi omasta paluustasi teoksen pariin, olisin jäänyt jumittumaan (iki)vanhan päätöksen taakse(: Luutuneisuutta on hyvä ravistella välillä, - kiitos - ja itse asiassa innostuin ideasta uusin kokeneemmin silmin jatkaa loppuosalla:)
VastaaPoistavoi, kiitokset kovasti haasteesta, otan kopin! <3
VastaaPoistaNyt kiinnostuin kovasti mainitsemistasi Pessoan ja Carverin teoksista, pistän nimet korvan taakse! <3
Palaan haasteeseen myöhemmin tällä viikolla!
voi, kiitokset kovasti haasteesta, otan kopin! <3
VastaaPoistaNyt kiinnostuin kovasti mainitsemistasi Pessoan ja Carverin teoksista, pistän nimet korvan taakse! <3
Palaan haasteeseen myöhemmin tällä viikolla!
Kaisa Reetta: kiva kun koppasit ja mukavaa nähdä mietinnän tulokset:) Tuo Pessoa on piristävän erilainen, ihan oma lukunsa 72:lla heteronyymillaan; toivottavasti Carverin kera antaa Sinulle mieluisan lukutuokion!
VastaaPoista