362 s., suomentanut Rauno Sainio.
"Sensuurin ja korruption vastustaja Murong Xuecun (s. 1974) nousi suuren yleisön tietoisuuteen 2000-luvun alussa, jolloin hän julkaisi esikoisromaaninsa Unohda minut tänä yönä, Chengdu luku kerrallaan sosiaalisessa mediassa. Hän on kirjoittanut useita bestsellereitä, ja hänen aihevalintansa ovat johtaneet hänet moneen otteeseen Kiinassa sensuurin kynsiin. Lisäksi hän on kirjoittanut kolumneja muun muassa The New York Timesiin. (Lievelehti)"Kiinalaisen bestsellerkirjailijan elämänmakuinen kuvaus nuoren pyrkyrin elämästä nyky-Kiinan metropolissa. Chen Zhong on alkanut tuntea itsensä vanhaksi. Hän on 28-vuotias, moraalinsa rappeutumaan päästänyt urbaani nuori. Hänen tarpoessaan pitkin materiaalisten halujen kyllästämän Chengdun katuja hänen sielunsa haikailee taukoamatta takaisin aikoihin, jolloin hän oli puhdas ja viaton. Kuin pysyvässä humatilassa hän vaeltaa ihmisten joukossa nautintoa etsien, omaa etuaan ajaen ja rahallista hyötyä keinolla millä hyvänsä tavoitellen. Liiallinen alkoholinkäyttö on alkanut verottaa terveyttä, vaimo on alkanut päästä jyvälle miehensä naisseikkailuista ja kultaisina yliopistovuosina annetut lupaukset ikuisesta ystävyydestä ovat koetuksella. Mikäli Cheng Zhong ei muutu, hän kohtaa pian loppunsa." (Takakansi)
Rauno Sainio on paitsi aikaansaanut verevän suomennoksen, laatinut kirjaan valaisevan ja taustoittavan esipuheen, jossa hän mm. toteaa: "Murong Xuecunin kaltainen lahjakas kirjailija on Kiinalle dilemma. Kiina panostaa pehmeään valtaan: se janoaa kulttuurinsa tuotoksille kansainvälistä mainetta ja menestystä, se janoaa uutta Mo Yania. Samalla se kuitenkin pyrkii levittämään itsestään juuri sellaista mielikuvaa ja tietoa kuin se itse haluaa - usein latteaa propagandaa. Nämä kaksi tavoitetta on vaikea sovittaa yhteen. Koska Kiina ei anna taiteilijoilleen lupaa ilmaista itseään vapaasti, Kiinassa syntyy vähemmän mestariteoksia, joissa olisi potentiaalia maailmanlaajuiselle tunnustukselle." Xuecun itse kuvaa olevansa sanarikollinen, joka astuu usein harhaan kiinan kielen miinakentällä.
"Vuodata kyynel, rakkaani
vain yksi kyynel
riittää palauttamaan elämän
helvetin alapuolella, maan uumenissa
kaiken kärsineenä kuolleeseen
minuun."
Teos ei suinkaan ole synkkää syöksylaskua, vaan mukaansatempaava ja kepeälukuinen kertomus nuoruudesta, jonka me kaikki olemme riemuineen, idealismeineen, törmäilyineen, koko elämän kirjoineen eläneet ja siitä kohti minkälaista aikusuuutta se meidät vei. Hylkäsimmekö sen totaalisti taaksemme läpikäytynä vaiheena, opimmeko siitä paljonkin, onnistuimmeko kolhuista ja telomisista huolimatta säilyttämään ja edes osan ihanteistamme ja elämänkatsomuksestamme sekä niitä yhäti vaalimaan ja edelleen kehittämään? Kyllä vaan, omakohtaisesti väitän näin iloisesti päässeen käymään!
"Elämä osaa yllättää, on se perkele." Senhän se tosiaankin osaa ja niin yllätti iloisesti tämä teoskin, joka oli paitsi näköalapaikkaa tyystin vieraaseen kulttuuriin ja sen moderniin miljööseen, reipasotteista paikoin riemukkaan räävitöntä verbaalista menoa ja kerrontaa. Yksi tarina tuosta kultaisesta nuoruudesta, idealismista, haaveista, menestyksentarpeesta, mammonantavoittelusta, holtittomuudesta, rakkaudesta ja ikuisesen ystävyyden haaveesta kaikkine reunaehtoineen. Ystävyydestä, jonka aika patinoi kyyniseksi: Tarinani osoittaa todeksi sen, että ystävän arvo riippuu siitä, kuinka paljon hänestä voi hyötyä. Ehkä ystävyys välillämme oli kerran niin syvä, että olisimme voineet kuolla toistemme puolesta. Ehkä se oli sittenkin vain harhaa...
Harhat harhoina, mutta näin sen Aristoteleen sanoin näen, jotta:
Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa ruumiissa.
Yllätettynä:
Chen Zhong on alkanut tuntea itsensä vanhaksi. Hän on 28-vuotias, moraalinsa rappeutumaan päästänyt urbaani nuori. Hänen tarpoessaan pitkin materialististen halujen kyllästämän Chengdun katuja hänen sielunsa haikailee taukoamatta takaisin aikoihin, jolloin hän oli vielä puhdas ja viaton. Kuin pysyvässä humalatilassa hän vaeltaa ihmisten joukossa nautintoa etsien, omaa etuaan ajaen ja rahallista hyötyä keinolla millä hyvänsä tavoitellen. Liiallinen alkoholinkäyttö on alkanut verottaa terveyttä, vaimo on alkanut päästä jyvälle miehensä naisseikkailuista ja kultaisina yliopistovuosina annetut lupaukset ikuisesta ystävyydestä ovat koetuksella. Mikäli Chen Zhong ei muutu, hän kohtaa pian loppunsa.
Sensuurin ja korruption vastustaja Murong Xuecun (s. 1974) nousi suuren yleisön tietoisuuteen 2000-luvun alussa, jolloin hän julkaisi esikoisromaaninsa Unohda minut tänä yönä, Chengdu luku kerrallaan sosiaalisessa mediassa. Hän on sittemmin kirjoittanut useita bestsellereitä, ja hänen aihevalintansa ovat johtaneet hänet moneen otteeseen Kiinassa sensuurin kynsiin. Lisäksi hän on kirjoittanut kolumneja muun muassa The New York Timesiin.
Chen Zhong on alkanut tuntea itsensä vanhaksi. Hän on 28-vuotias, moraalinsa rappeutumaan päästänyt urbaani nuori. Hänen tarpoessaan pitkin materialististen halujen kyllästämän Chengdun katuja hänen sielunsa haikailee taukoamatta takaisin aikoihin, jolloin hän oli vielä puhdas ja viaton. Kuin pysyvässä humalatilassa hän vaeltaa ihmisten joukossa nautintoa etsien, omaa etuaan ajaen ja rahallista hyötyä keinolla millä hyvänsä tavoitellen. Liiallinen alkoholinkäyttö on alkanut verottaa terveyttä, vaimo on alkanut päästä jyvälle miehensä naisseikkailuista ja kultaisina yliopistovuosina annetut lupaukset ikuisesta ystävyydestä ovat koetuksella. Mikäli Chen Zhong ei muutu, hän kohtaa pian loppunsa.
Sensuurin ja korruption vastustaja Murong Xuecun (s. 1974) nousi suuren yleisön tietoisuuteen 2000-luvun alussa, jolloin hän julkaisi esikoisromaaninsa Unohda minut tänä yönä, Chengdu luku kerrallaan sosiaalisessa mediassa. Hän on sittemmin kirjoittanut useita bestsellereitä, ja hänen aihevalintansa ovat johtaneet hänet moneen otteeseen Kiinassa sensuurin kynsiin. Lisäksi hän on kirjoittanut kolumneja muun muassa The New York Timesiin.
Chen Zhong on alkanut tuntea itsensä vanhaksi. Hän on 28-vuotias, moraalinsa rappeutumaan päästänyt urbaani nuori. Hänen tarpoessaan pitkin materialististen halujen kyllästämän Chengdun katuja hänen sielunsa haikailee taukoamatta takaisin aikoihin, jolloin hän oli vielä puhdas ja viaton. Kuin pysyvässä humalatilassa hän vaeltaa ihmisten joukossa nautintoa etsien, omaa etuaan ajaen ja rahallista hyötyä keinolla millä hyvänsä tavoitellen. Liiallinen alkoholinkäyttö on alkanut verottaa terveyttä, vaimo on alkanut päästä jyvälle miehensä naisseikkailuista ja kultaisina yliopistovuosina annetut lupaukset ikuisesta ystävyydestä ovat koetuksella. Mikäli Chen Zhong ei muutu, hän kohtaa pian loppunsa.
Sensuurin ja korruption vastustaja Murong Xuecun (s. 1974) nousi suuren yleisön tietoisuuteen 2000-luvun alussa, jolloin hän julkaisi esikoisromaaninsa Unohda minut tänä yönä, Chengdu luku kerrallaan sosiaalisessa mediassa. Hän on sittemmin kirjoittanut useita bestsellereitä, ja hänen aihevalintansa ovat johtaneet hänet moneen otteeseen Kiinassa sensuurin kynsiin. Lisäksi hän on kirjoittanut kolumneja muun muassa The New York Timesiin.
Tämä kirja on lukupinossa. Lähdin mukaan Kurjen siivellä haasteeseen. Luin lukumaratonilla kirjan nimeltä Kana joka tahtoi lentää ja se oli aloitukseni tuohon haasteeseen. Tämän pyrin lukemaan pian. Ainakin kuvauksesi on kiinnostava.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja tehdään näköjään vaihtarit, sillä itsellä "Kana" vartoilee yöpöydällä lukuvuoroaan:)
VastaaPoistaNuoruuden angstia tässä oli kerrassaan. Kiva tämä oli lukea. Toivottavasti viihdyt Tähkän kanssa.
VastaaPoistaKiitos Ulla; juu angstia löytyi! Mutta uudesta perspektiivistä, sillä kiinalainen kirjallisuus on jäänyt vähemmälle, - toistaiseksi. "Tähkä" puolestaan tuossa heiluttelee helttojaan enää kahden puolivälissä olevan lomasta:)
VastaaPoista