Robert Galbraith on Harry Potterin äidin ja luojan takana piilottelevan Joanne "Jo" Rowlingin (s.1965) pseudonyymi.Hän mainitsee,että Robert Galbraith on hänelle jonkilainen ikioma leikkikenttä ja että Pahan polkua on ollut ylivoimaisesti hauskin kirjoittaa. (Lievelehti) Pahan polku on kolmas osa lontoolaisen yksityisetsivä Comoran Striken tutkimuksista kertovassa sarjassa. Aiemmat Käen kutsu , 2013 ja Silkkiäistoukka, 2014.
"Robin Ellacott saa salaperäisen paketin ja järkyttyy: sen sisällä on naisen irti leikattu jalka. Robinin pomo, yksityisetsivä Cormoran Strike,ei ylläty lähetyksestä mutta säikähtää silti. Hän keksii menneisyydestään neljä ihmistä, jotka voisivat olla paketista vastuussa. Yksikään näistä neljästä ei kavahda sanoinkuvaamattomia julmuuksia. Poliisi keskittää tutkimuksensa juuri siihen epäillyistä, jonka Strike arvelee olevan viaton, ja niin Strike ja Robin alkavat itse perehtyä kolmen muun miehen kammottaviin taustoihin. Kun sitten tapahtuu lisää hirmutöitä, alkaa aika käydä vähiin." (Takakansi)
Blue Öyster Cultin sanoituksia ja soitantaa käytetään lukujen aloituksina ja ne luovat taustasoundia kerronnankululle, joten heti ens'alkuun tutustutaanpa: "I chose to steal what you choose to show. And you know I will not apologize - You're mine for taking. I'm making career of evil..." Blue Öyster Cult, "Career of Evil"....
Näin joulun jälkitunnelmissa kun pyöritään, saa Robin lahjapaketissa toimitetun katkaistun jalan ja sitä seuraavan mätänevän varpaan arvoitukset riittailtavakseen, samaan aikaan kun hyljätty sulho, komea kiiltokuva- ja pukupoika, siloinen ja mustasukkainen Matthew lähettelee ex-morsmaikulleen tylysti roskikseen päätyviä ruusuvihkoja. Comoranin amputoitdun jalan polvea särkeä jomottelee ja suhde Eliniin sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Vainooja onnistuu karsimaan Striken asiakkaita tehokkaasti, luodessaan mediassa negatiivista julkisuutta firmalle, kunnes jäljelle jäävät tyhjyttään kilisevä kassa ja asiakkaat Hullu Iskä sekä Platina.
Vainoojia paikallistetaan, asuinpaikkoja jäljitellään ja postautustunteja kertyy, niin että lukijankin jalkoja alkaa moinen seiniinnojailu särkeä ja kolottaa. Varsinaisen virallisen virkavallan puolelta pelikumppaneina ovat ensinnä yhteistyökykyinen ja -haluinen, sittemmin perhesyistä lomalle jäävä Warlde ja jatkossa hampaankokossaan vihanpitoa vaaliva rikoskomisario Roy Carver, jonka ammattiylpeyttä Strike on tullut aiemmassa tutkinnassa syvästi loukanneeksi.
Silkkiäistoukasta pidin paljon, joten jatkon suhteen olivat odotukset korkealla. Galbraith luottaa vankasti kerrontaan, eikä suotta, sillä itse tekstissä on fluenssia, mutta varsinainen juju jää kyllä puuttumaan. Yksinomaan sen odotuksen voimalla kirjasta ei tullut stopparia, vaan jatkoin pienipränttista tekstiä urheasti etiäpäin kaikki rapiat 400-sivua. Junnaavasti jumputteleva, pitkäpiimäisyyden syntiä liehittelevä, laimeaksi jäänyt teos, jonka moitteeton kieliasukaan ei pelastanyt latteuden sivumaulta. Hyväksi lopuksi todettakoon, ettei oma lukuvire sattuneista syistä ollut paras mahdollinen, mikä kirputti & jurppi, joten mieluusti otan vastaan Pahan polun parissa positiivisempaan ja antoisempaan lukukokemukseen päätyineiden kommentteja ja arvioita:)
Kohti parempaa:
Kiitos vinkistä, en ollut huomannutkaan, että Silkkiäistoukan jälkeen on tullut uusi kirja.
VastaaPoistaEipä kestä; toivon että avaat sivut yllä olevasta nillityksestä huolimati avoimin mielin! Olisi myös mukavaa kuulla kommenttisi, jahka Comoranin ja Robinin seurassa olet seikkaillut:)
VastaaPoista