"Paviaanivarkaus / Stöld av babian" - ex Libris...

"Paviaanivarkaus", Anna Karolina Larsson, Minerva Kustannus Oy, 2015,  512 s.,
suomentanut Jänis Louhivuori.

Anna Karolina Larsson  on työskennellyt poliisina vuodesta 2001 ensin Tukholmassa ja sitten Malmössä.  Kirjoittamista hän ryhtyi opiskelemaan Lundin yliopistossa, koska halusi saattaa poliisityössä kertyneet kokemukset dekkarisarjaksi. Paviaanivarkaus on hänen esikoisteoksensa. (Takakansi)

 "Sääli paviaania." Outo merkintä sisaren päiväkirjassa ja sen viereen piirretty paviaanin pää askarruttavat nuorta poliisia, Amanda Palleria. Sanna-sisaren sanotaan tehneen itsemurhan, mutta Amanda uskoo, että kuoleman takana on jotain muuta
Ei voi olla sattumaa, että usea Sannan tavoin raiskatuksi tullut tyttö päätyy samoihin aikoihin päättämään elämänsä.

 Amandalla on tarkka suunnitelma, kuinka manipuloida Sanna-siskon elämään ja kuolemaan liittyvät kaksi miestä paljastamaan, mitä on tapahtunut. Hän viettelee molemmat. Toinen miehistä on Amandan esimies, Sannan itsemurhaa ja sitä edeltänyttä raiskausta ilmeisen huonosti tutkinut Magnus Blomberg. Kiero, väkivaltainen ja seksiriippuvainen Magnus ei epäröi venyttää lain rajoja silloin, kun se palvelee hänen etujaan. Toinen Sannan viimeisistä vaiheista tietävä henkilö on tämän entinen poikaystävä Adnan Nasimi. Arabi-taustainen pikkurikollinen on juuri istunut vankilassa huumerikoksesta, ja mustasukkainen Magnus Blomberg on vakaasti päättänyt saattaa Adnanin takaisin kiven sisään saatuaan selville, että tämäkin tapailee Amandaa.

Kun Kolmårdenin eläintarhasta varastetaan paviaani, Amanda ei ensin käsitä, miten se liittyy hänen sisarensa kohtaloon. Jäljet johtavat Bonobo-yökerhoon, seksibisnekseen ja huumekaupan hermokeskukseen. Paviaanivarkaus on usean kertojan näkökulmasta etenevä vauhdikas ja todentuntuinen rikostarina, joka on saanut kriitokot uumoilemaan Anna Karolina Larssonista Liza Marklundin ja Jens Lapiduksen manttelinperijää. (Takakansi)

No tuohon Marklundiin ja Lapidukseen toki vielä on matkaa, mutta hyvällä alulla tässä ollaan. Vaikka teoksessa on runsaanlaisesti aineksia ja se on kevyensorttinen otteeltaan, tarinankulku etenee ja henkilöhahmoista nousevat esiin inhokin roolia vetävä, kukkoileva, moraalisia mutkia oikova väkivaltarahjus komisario Magnus Blomberg, ja vaimonsa Pia, joka tekee niin kuin käsketään ja purkaa tuntojaan päiväkirjaansa uhmavoimaa kehitellen sekä nuori poliisi Amanda Paller, joka tässä tuoksinassa jää aneemiseksi, enempi ulkonäön varaiseksi tyypittelyksi ja olisi ansainnut lisää syvyyttä ja uskottavuutta persoonaansa ja poliisityöhönsä. Adnan Nasimi ja pikkuveljensä Samir kipuilevat jännitteisessä valtaa tavoittelevien ryhmien: jugojen, albaanien, ryssien, arabien, virolaisten ja gambialaisten välimaastossa luovien. Pakkaskeleihin hyvin sopivaa luettavaa, joka pitää rittävästi mielenkiinnon yllä vaatimatta suuria ponnistuksia ja muodostumatta vallan läpihuutokirjoitelmaksi.

Touhukas vaan ei tyystin tyhjänpäiväinen dekkari, jolle nähtävästi on luvassa pari jatko-osaakin.
Ja mikäs siinä, jahka loppuhuipennoksessa tarjoillut paviaaniosiot jätetään jatkossa tarpeettomina, ja minkäänlaista lisäarvoa tuottamattomina dramaattisuudentavoitteluina väliin, eikä kirjailija päästä ns. mopoaan keulimaan....

Maltti on valttia: