"Vuorten sini" - ex Libris...

"Vuorten sini", Wang Wei, Basam Books, 2015, 188 s., suomentanut Pertti Seppälä.


Istun yksin hämärässä bambulehdossa,
näppäilen luuttuani ja hyräilen pitkään.
Kukaan ei tiedä että majailen
tässä syrjäisessä metsikossä,
kun kirkas kuu valaisee kaiken.

"Wang Wei (701-761) oli yksi Tang-dynastian (618-907) merkittävimmistä runoilijoista. Paitsi runoilija, hän oli myös maineikas maisemamaalari, muusikko ja virkamies. Wang Wei toimi koko aikuisikänsä Tang-kauden hallinnon virkamiehenä. Samaan aikaan hän arvosti ja ihaili erakkoelämää vuorten keskellä. Hän vietti usein vapaa-aikansa pääkaupungin Chang'anin kaakkoispuolella sijaitsevien Zhongnan-vuorten Lantianissa, mistä hän oli ostanut itselleen huvilan.

Wang Weitä pidetään kiinalaisen luontorunouden ylittämättömänä mestarina. Erityisesti hänen lyhyet nelisäkeensä (jueju) ovat kuuluja hienovaraisista viittauksistaan erakkorunouteen, chan-buddhalaisuuten (jap. Zen) ja taolaisuuteen. Ne ovat parhaimmillaan pelkistettyjä ja kristallinkirkkaita impressioita luonnosta ja ihmisestä osana luontoa." (Takansi)

Runot on kiinan kielestä suomentanut sinologi Pertti Seppälä. Hän on kirjoittanut Vuorten sini -valikoimaan myos saatesanat ja selityksiä runoihin. Hän avaa mielenkiintoisesti ja kattavasti saatesanoissaan Wang Wein moninaisia elämänvaiheita sekä ammatillisessa virkamiesuran kehityksessä että erakkoelämän tasapainoittavaa vaikutusta. Tuo erakkouden välttämättömyys ja kaipuu ei ole vierasta, vaan se oli vaivatonta jakaa.

Mangoliapuisto:
Syksyiset vuoret hehkuvat auringon viime säteissä,
linnut lentävät pariaan seuraten.
Ihastuttava sinivihreys ajoittain selkeän kirkasta -
illan usvalla ei ole paikkaa mihin asettua.

Illan usvan kiertoa on tullut tilaisuuden tullen useinkin pysähdettyä seuraamaan, mutta että sen tunnelman näin tyylikkäästi ja sanoiksi puettuna  sai lukea...


Hirviaitaus:
Tyhjä vuori, ei näy jälkeäkään ihmisistä,
kuuluu vain puheen kajahtelua.
Laskevn auringon säteet tunkeutuvat metsän uumeniin,
loistavat hetken sammalilla.

Suljin silmäni, tunsin metsän tuoksun ja sormeni sivelivät hiljaa varoen samettista sammalta...

 Seesteinen, kaunis ja herkkä ehdoton hyvänmielen runokooste, jossa sielu lepää. Enemmittä analyyseitta: ota, lue ja nauti!

Ihastellen: