"Hävityksen jumala", Kate Atkinson, Kustantamo S&S, 2016, 494 s., suomentanut Kaisa Kattelus.
Tämä teos on seitsemäs suomennos englantilaisenAtkinsonin (s. 1951 York) tuotannosta ja minulle ensikohtaaminen kirjailijan kanssa. Kuinka näin on päässyt lipsahtamaan, vaikea sanoa, mutta nyt tuli asia korjatuksi varsin mukavissa merkeissä. Atkinson asuu nykyään Edingburghissa, Skotlannissa. Hänen esikoisromaaninsa
Museon Kulisseissa (1995) sai Whitbread-palkinnon.
Kirjailija itse luonnehtii teoksiaan kirjallisiksi dekkareiksi. (Wikipedia)
"Teddystä tuli "Britannian ilmavoimien pommituslentäjä toisessa maailmansodassa.
Tarina paljastaa lukijalle Teddyn elämänkulun välähdyksinä eri vuosikymmeniltä, ja valottaa samalla sodan kivuliasta vaikutusta tuleviin sukupolviin. Siinä mielessä kuvaus on hyvin yleiseurooppalainen, jopa suomalaistakin sotakokemusta kuvaava. Toisaalta se on hyvin erityinen, nimenomaan Britannian-sotakokemusta kuvaava, ja sellaisena taas hieno dokumentti sotaan vedetystä saarivaltiosta, jota ei koskaan miehitetty, mutta jonka menetykset olivat yhtä kaikki suuret. Kuolleisuus oli korkea nimenomaan lentäjillä, jotka pommittivat Saksaa, stategisesti,
mutta yhä enemmän myös silmittömästi, siviiliuhreja välttämättä. Sodan oikeutus (Auschwitz, Birkenau) on Teddylle loppuun saakka selvä, mutta eläminen sen jälkeen on kaikkea muuta kuin mutkatonta. Tavallaan Teddy tekee siitä viimeiseen saakka mutkatonta, loputtoman vaatimatonta, sillä hänestä tuntuu, ettei hänellä ole enää oikeutta tuottaa lisää pahaa maailmaan.
Sota oli hetki hetkeltä, lentokoneen ohjaamossa, Teddyn elämän tarkoitus, ja kaikki sen jälkeen on mitätöntä, pyytämättä saatua." (Kustantaja)
Tarina paljastaa lukijalle Teddyn elämänkulun välähdyksinä eri vuosikymmeniltä, ja valottaa samalla sodan kivuliasta vaikutusta tuleviin sukupolviin. Siinä mielessä kuvaus on hyvin yleiseurooppalainen, jopa suomalaistakin sotakokemusta kuvaava. Toisaalta se on hyvin erityinen, nimenomaan Britannian-sotakokemusta kuvaava, ja sellaisena taas hieno dokumentti sotaan vedetystä saarivaltiosta, jota ei koskaan miehitetty, mutta jonka menetykset olivat yhtä kaikki suuret. Kuolleisuus oli korkea nimenomaan lentäjillä, jotka pommittivat Saksaa, stategisesti,
mutta yhä enemmän myös silmittömästi, siviiliuhreja välttämättä. Sodan oikeutus (Auschwitz, Birkenau) on Teddylle loppuun saakka selvä, mutta eläminen sen jälkeen on kaikkea muuta kuin mutkatonta. Tavallaan Teddy tekee siitä viimeiseen saakka mutkatonta, loputtoman vaatimatonta, sillä hänestä tuntuu, ettei hänellä ole enää oikeutta tuottaa lisää pahaa maailmaan.
Sota oli hetki hetkeltä, lentokoneen ohjaamossa, Teddyn elämän tarkoitus, ja kaikki sen jälkeen on mitätöntä, pyytämättä saatua." (Kustantaja)
Kerrankin lukusilla on tavallisen miehen tarina, josta muodostuu epätavallisen hienoviritteinen kuvaus sympaattisen Teddy Toddin matkasta halki poikkeuksellisten olosuhteiden ja aikakauden.
Teos on samanaikaisesti selkeänäköinen ja siloittelematon sukupolviromaani, herkkä kertomus miehestä, joka toivottavasti - ja ehkäpä kuitenkin eli juuri omannäköisensä elämän ja saattoi todeta: tämä oli minun elämäni. Sattumukset ja vasemmalla kädellä huitaistut valinnat kääntävät ja ohjaavat elonkulkua tavalla, joka - kuten tiedämme jos tiedostaa haluamme - vasta jälkikäteen on oivallettavissa.
Teos on samanaikaisesti selkeänäköinen ja siloittelematon sukupolviromaani, herkkä kertomus miehestä, joka toivottavasti - ja ehkäpä kuitenkin eli juuri omannäköisensä elämän ja saattoi todeta: tämä oli minun elämäni. Sattumukset ja vasemmalla kädellä huitaistut valinnat kääntävät ja ohjaavat elonkulkua tavalla, joka - kuten tiedämme jos tiedostaa haluamme - vasta jälkikäteen on oivallettavissa.
- Sota on ihmisen pahin syntiinlankeemus, ehkä varsinkin silloin, kun taisteleminen tuntuu moraaliselta velvollisuudelta ja sotkeudumme eettisiin solmuihin. Näen asian niin yksioikoisesti, että sodassa ei ole voittajia - ehkä taloudellista sektoria, rahantekoa lukuunottamatta, on vain pelkkiä häviäjiä ja eniten kärsii pieni, tavallinen ihminen...
Atkinsonilla on virtuoosimainen orkesterinjohtajan ote, hyvän kirjailijan ominaisuus heiluttaa tahtipuikkoaan, joka rivi riviltä ja kappale kappaleelta pysyy napakasti hyppysissä, aikatasoja ja persooniaan kumartamatta tai kavahtamatta, patenttiratkaisuja tarjoilematta, hienoista huumorinhäivettä, luonnon monimuotoisuutta lintuja ja koiria unohtamatta. Kaiken matkaa hahmojaan salaa rakastaen, kaikki tämä erityisellä tavalla, joka jättää lukijalle vapaat kädet:
lue tai ole lukematta; pidä tai ole pitämättä.... Minähän tähän kynänkäytön kepeyteen vaan ei laadulliseen ohuuteen kerrassaan tykästyin. Melankolisesta pohjavireestään huolimatta lempeä ja kiehtova teos. Tämä on Kaisa Kattelukselta kuudes Atkinsonin romaanikäännös, lukijan on helppo aistia, että hän on tekstin kanssa sinut, niin vaivattoman juohevaa jälkeä on iloksemme käännöstyöstä syntynyt!
Ihminen on jumala hävityksen keskellä. Ihmisen ollessa viaton elämä tuntuu pitkältä ja kulkee kohti kuolematonta yhtä lempeästi kuin unesta herääminen." Ralf Waldo Emerson, Luonto
"Hävityksen Jumala" on herättänyt paljon kiinnostusta, poikinut ajatuksia ja vertailuja Atkinsonin aiempiin teoksiin:
Lukutoukan kirjablogi
Lumiomena
P.S. Rakastan kirjoja
Rakkaudesta kirjoihin
Taikakirjaimet
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Ullan Luetut Kirjat
Lempeästi:
lue tai ole lukematta; pidä tai ole pitämättä.... Minähän tähän kynänkäytön kepeyteen vaan ei laadulliseen ohuuteen kerrassaan tykästyin. Melankolisesta pohjavireestään huolimatta lempeä ja kiehtova teos. Tämä on Kaisa Kattelukselta kuudes Atkinsonin romaanikäännös, lukijan on helppo aistia, että hän on tekstin kanssa sinut, niin vaivattoman juohevaa jälkeä on iloksemme käännöstyöstä syntynyt!
Ihminen on jumala hävityksen keskellä. Ihmisen ollessa viaton elämä tuntuu pitkältä ja kulkee kohti kuolematonta yhtä lempeästi kuin unesta herääminen." Ralf Waldo Emerson, Luonto
"Hävityksen Jumala" on herättänyt paljon kiinnostusta, poikinut ajatuksia ja vertailuja Atkinsonin aiempiin teoksiin:
Lukutoukan kirjablogi
Lumiomena
P.S. Rakastan kirjoja
Rakkaudesta kirjoihin
Taikakirjaimet
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Ullan Luetut Kirjat
Lempeästi:
Odotin Atkinson uutuutta malttamattomana. Pidin tarinasta vielä enemmän kuin Elämä elämältä. Tuo oli blogini paras. Saa nähdä, miten rankkaan tämän. Varmasti tämän vuoden kärjessä.
VastaaPoistaUlla, juuri kiitos kiintoisan postauksesi tartuin tähän itselle uuteen kirjailijatuttavuuteen ja ilahduin suuresti lukemastani!
VastaaPoista