"Luoja lasta auttakoon", Toni Morrison, Tammen Keltainen Kirjasto, 2015, 180 s.,
suomentanut Kaijamari Sivill.
Nobelisti Toni Morrison (s. 1931) tunnetaan väkevänä kertojana, joka on vaikuttanut Yhdysvaltain mustan väesön identiteetin ja historian ymmärrykseen. Morrisonilta on suomennettu 12 teosta, jotka kaikki on julkaistu Keltaisessa Kirjastossa. Luoja lasta auttakoon on niukka, terävä ja paljastava romaani äidin ja tyttären suhteesta, polttavasta rakkaudesta, lapsuuskokemuksen merkityksestä ja syyllisyyden taakasta." (Takakansi)"Kun Bride syntyy, hän on aivan liian tumma, yönmusta. Vaaleammalle Sweetness-äidille tyttären ihonväri on katastrofi ja siitä aukeaa kuilu heidän välilleen. Niin syvä kuilu, että Bride tekee pahan virheen ja tuhoaa viattoman ihmisen elämän saadakseen äidiltään huomiota. Aikuisena hän on kääntänyt ihonvärinsä voitokseen, mutta lapsuuden kokemukset eivät anna rauhaa. Kun rakkaussuhde salaperäisen Bookerin kanssa päättyy, ja yritys korjata vääryydet menee vikaan, on Briden aika kohdata rehellisesti itsensä ja toiset ihmiset. Lapsuuden ahdistavat kokemukset vaikuttavat myös Bookerin ihmissuhteisiin.
Onko kulkurin mahdollista rauhoittua ja luottaa siihen, että elämä kantaa?" (Lievelehti)
- Et ole se nainen, jonka haluan. En olekaan. Ja näin löi Booker kuudella sanalla Bridea kovempaa kuin nyrkillä. Eipä juuri tuon tylymmin ja näin tulee Bride hylätyksi, poispyyhkäistyksi, - jälleen kerran. Hän aprikoikin : En tiedä onko pahempi tulla hylätyksi kuin roska vai ruoskituksi kuin orja.
- "Bride: Minä olen raskaana ja lapsi on sinun. Pieni hymynkare huulillaan Booker kääntyy katsomaan Bridea: Ei, se on meidän. Sitten hän ojensi Bridelle käden jota Bride oli kaivannut koko ikänsä, käden jonka ansaitsemiseksi ei tarvinnut valehdella, luottamuksen ja välittämisen käden - niiden yhdistelmäähän usein nimitetään tosirakkaudeksi..." Niin, kuinka tärkeä ja rittävä tuo yksi ainoa käsi itsekullekin meistä on, käsi johon voi pujottaa lujasti sormet sormien lomaan ja jonka otteen tiedät pitävän? Tulevan Sweetness- mummin aatoksenrientoa: "Nyt se on raskaana. Hyvä siirto, Lula Ann. Vaan jos luulet, että äitinä oleminen on pelkkää lepertelyä, vauvantöppösiä ja vaippoja, niin saat vielä järkyttyä pahan kerran. Kuulepa tätä. Kohta teille selviää mitä elämä vaatii, millainen tämä maailma on, miten se toimii ja miten se muuttuu sitten kun on omia lapsia.
Onnea vaan ja Luoja lasta auttakoon."
Nuo repussa kulkevat lapsuuden kokemukset, huomionhaku hinnalla millä hyvänsä, rakastavan käden ote tai sen puute; häpeä ja syyllisyys kaikesta mihin rakkaudennälän ja hyväksynnän puutteen nimissä olemme ryhtyneet. Kyvyttömyys pukea sanoiksi tuo kaikki, avautua dialogiin ja purkaa sielun mykkyys edes yhden ainokaisen luotettavan ihmisen kanssa. Naarmuitta selviää harva aikuisuuteen ja armolliseen ajatukseen: ehkä vanhemmat kuitenkin tekivät parhaansa niillä taidoilla ja tiedoilla, joita tuolloin omasivat ja niissä olosuhteissa, joissa he elivät;
- vai tekivätkö?? Kirja on intensiivinen vetoomus ja vahva kannanotto sen tärkeyden puolesta, että kaikilla lapsilla syntyperään katsomatta tulisi olla oikeus kasvaa turvassa ja tulla juuri sellaisiksi kuin he ovat.
Laajemman kontaktipinnan puuttumisesta huolimatta Morrison tuuppaa vaivattomasti verevät henkilöhahmonsa lähelle, iholle, lihaa ja verta oleviksi sykkiväsydämisiksi persooniksi, joiden tarinoihin on vaivatonta astua sisään ja eläytyä. Ei ehkä Morrisonin parasta ykköslaatua, mutta rempseää, rohkeaa ja konstailematonta tekstinvetoa, josta huokuu lämpöä & suurta ymmärrystä... Ja sillehän on aina käyttöä! Kantaako elämä? Kuopuksella oli pikkupoikana tapana lohduttavasti ja järkeenkävästi todeta nädessään minut otsaryppyisenä: "Äiti, älä sure, kyllä elämä järjestää!" Oikeassahan tuo äidin Kultakakara, joksi hänellä itseään tapana oli pahanteosta tavattua aurinkoisesti hymyillen kutsua, oli, sillä näin vekkulistihan tässä on näemmä päässyt käymään....
Mielenkiintoisia arvioita:
Kirja-kirppu
Oksanhyllyltä
Readerwhydidimarryhim
Ullankirjat
Hilpeästi toteaa:
Tämä on kyllä ihan ehdottomasti kevään lukulistalla. Morrison on suursuosikkejani, joskin vanhempaakin tuotantoa on vielä useampi teos lukematta. Aiheet ovat karskeja, mutta Morrisonin käsissä teksti liitää.
VastaaPoistaKommentistasi kiitos:) Morrisonin juurevalle tekstille, joissa karskeus ei ole itsetarkoitus, annoit oikean verbin: se tosiaan liitää silmien edessä vakuuttavalla tavalla...
VastaaPoistaViehätyin tästä kirjasta. Morrison on minulle melko vieras. Tämä oli vasta kolmas lukemani ja ensimmäinen blogiini tuomani kirja, mutta aion jatkaa hänen tuotannon lukemista.
VastaaPoistaUlla, kiitos kommentistasi ja ilahduin muukaantulostasi näille kirjallisille poluille:) Tästä tekstinvedosta ei voinut olla viehättymättä. Postauksesi toinen kansikuva on huomattavasti tehokkaampi ja sisältöä oivemmin vastaava:)
VastaaPoista