"W.G. Sebald syntyi 1944 Wertachissa Saksassa. Hän opiskeli Sveitsissä ja Englannissa ja muutti 1970 pysyvästi Englantiin, missä hän toimi eurooppalaisen kirjallisuuden professorina.Hän sai surmansa auto-onnettomuudessa vuonna 2001.
Sebaldin teokset ovat saaneet useita palkintoja. Ne ovat vaikeasti luokiteltavia, mutta yleisesti katsotaan, että hän on julkaissut neljä kaunokirjallista kertovaa teosta, yhden runokokoelman ja neljä esseekokoelmaa
Merkintöjä Korsikasta on neljän fragmentaarisen tekstin sikermä muistamisesta ja kuolemasta. Kulttikirjailijalla on ainutlaatuinen kyky yhdistää historiaa ja nykypäivää, viedä lukija huikeille aikamatkoille ja lumota tämä melankolisella viisaudellaan." (Takakansi)
Teoksen osat ovat: "Pieni retki Ajaccioon" ("Kleine Exkursion nach Ajaccio"),"Campo Santo",
"Alpit meressä" ("Alpen im Meer") ja "Cour de l'ancienne école". Tiedetään, että Sebaldilla oli aikomus kirjoittaa kokonainen Korsika-aiheinen teos, ja nämä neljä tekstiä lienevät olleet sen ydin. "Korsikaan saapuva kertoja ottaa hotellista pienen huoneen merinäköalalla.
Iltapäivän hiipuessa illaksi hän päätyy pohtimaan saarelta kotoisin olevaa Napoleonia ja tämän sukua. Jylhällä saarella tekemillään yksinäisillä kävelyretkillä kertoja saapuu Pianan kylän hautausmaalle. Hän lukee kauan sitten kuolleiden nimiä hautakivistä, miettii ylikansoitusta ja sitä, kuka enää kunnioittaa saati suree suurkaupungissa kuolleita, liikaväestöä. (Lievelehti)
"Pierre Bertaux kirjoitti jo kolmekymmentä vuotta sitten ihmiskunnan muuttumisesta, että muistot, säilyttäminen, talletus olivat elintärkeitä aikana, jolloin asutus oli harvaa, valmistamiemme esineitten määtä vähäinen ja vain tilaa oli yllin kyllin. Kenestäkään ei silloin voitu luopua, ei sittenkään kun hän oli jo kuollut. Mutta 20.vuosisadan loppupuolen kaupunkiyhteisöissä, joissa jokainen on käden käänteessä korvattavissa ja oikeastaan jo syntymästään saakka ylimääräinen, liikaa, on päästävä eroon turhasta painolastista, kaikesta mitä voisi muistella, on tyystin unohdettava nuoruus, lapsuus, syntyperä, esi-isät ja sukulaiset". Ja hän jatkaa ajatuksenkulkuaan virtuaalisilla muistopaikoilla, virtual cementry, jonka toteaa myös aikanaan haihtuvan ja sulaman tunnistamattomaksi ja mykäksi massaksi eetteriin. Jotta silleen; huimaavaa & helpottavaa....
Sebaldin edellinen "ILMASOTA ja kirjallisuus", 2014 oli varsin kiintoisa ja ajatuksia herättävä tuttavuus. Ja niin on tämäkin: niin surumielistä mutta seesteistä, katoavaa mutta on oltu ja eletty. Kaikella on ollut ja on oma erityinen merkityksensä kosmoksessa. Rytmiikka pitää, kenkään ei myöskään lukija jää irrallisena utuun leijumaan. Tämä pienimuotoinen suurten ilmavien ajatusten kooste istui parahultaisesti omaan vireeseen ja loi antoisan, suorastaan auvoisan avarakatseisen lukukokemuksen. "Sebaldin pohdinta historian sattumanvaraisuudesta ja ihmisen kuolevaisuudesta on älykästä, melankolista ajatuksia herättävää."
Sebald vastaa huutonsa: tämä on kaikkea sitä, mitä kelpo kirjailijalta ja hänen kirjaltaan sopii ja on lupa odottaa ja hänen jalanjäljissään kelpasi Korsikan rinteitä ja polkuja kuljeskella ja antaa ajatusten vapaasti keinua taivaan sinessä...
Lukukokemusta rikkaampana:
Tämä pitääkin saada, olen ohittanut tämän kirjan. Ilmasota on hieno kirja.
VastaaPoistaSebald on todella taitava tempaistessaan lukijaan mukaansa ja tämä uusin on ehdottomasti sivumääräänsä suurempi teos. Toivottavasti viihdyt Korsikanreissulla!
VastaaPoista