Taattuja keväänenteitä...

Varhaisaamuinen vasemmalle vähenevä puolikuu, hentoa usvaa ja graateja -1,1 ynnä lupaava kevätpäivä edessä. Luontoimmeisen sydäntä ovat sykähdyttäneet nämä bongaukset ja herkistävät kuulohavainnot: sepelkyyhky kujersi 20.3. ja suoritti editseni  hääpuvussaan upean ylilennon metsäpolulla. Peippo puolestaan liversi iloisesti männä lauantaiaamuna. Patalakit, ex Librikseni innoittajat, västäräkkifrendit ovat kuulemma Ukrainan tienoilla tulossa, iloiset livertäjät pääskyt ohittivat ystävättäreltä saadun meilitiedon mukaan viikko sitten Tessinin ja saivat ohjeistuksen suunnasta pohjoisen raukoille rajoille. Kiitos!

Patiopojat, Pationspojkarna på svenska, ( kaksikielisessä maassa kun eletään, silti pakkoruotsista pois!!) ja tilalle The Patio Boys tahi jotain vielä eksoottisempaa, pitivät ens. työmaakokouksensa eilispäivänä, virittivät mittanauhansa ja kirjasivat riittailut papereihinsa. Tällä osa-alueella on  maan tavan mukaan vallinut hetkellinen stagnaatio, mutta manselaisittain:  nysse irtoaa & projekti se on pienempikin projekti, kuiteskin linnunpönttöä suurempi... Vasarat heilukoot ja sirkkelit huutakoot!

Tämä myrtologimummo puolestaan  putsaa toisenkin kerran okulaarinsa ja painelee metsäpoluille pesien heräilemisiä tihruamaan. Näitä ootellessa:

Syysimmeinen minussa ottaa ylläolevasta mustan murjotuksen, mutta jotenkin & juuri nyt talven, vaikka tämän diminutiivilla  talviseksikin mainitun, täällä tänä vuonna kipristeltyäni ja liukasteltuani rähmälleen ohjanpientareita syleilemään, hihkaisen -  ja nyt kaikki mukaan:


 eläköön kevät!!