"Kärpäsvaara" rikosromaani, Timo Sandberg, Karisto Oy,
2014, 301 s.
Tämä rividekkari ei nyt onnistunut herättämään varsinaisesti aatoksia ei niin a) suuntaan kuin b) toiseenkaan, mutta käsitellessään päähenkilö komisario Heittolan kipuilessa sairaslomallaan Lahdessa tapahtuvia nuorisojengin suorittamia vanhusten ryöstöjä ja pahoinpitelyjä sekä "kolmeksi muskettisoturiksi" nimetyn nykyisin vaikutusvaltaisten, mutta silloisten opiskelukaverusten nuoruudentekosia pedofiili- ja joukkoraiskaussektorilla, on Sandberg reippaasti tarttunut ajankohtaisiin aiheisiin ja häpeällisistä häpeällisimpiin rikoksiin; siitä ja asiallisesta ongelmariesojen käsittelystä täydet pisteet! Tässä kohtaa lukuhistorialliset & nostalgiset ajatukset alkuperäisille jaloille, ritarillisille ja hauskoille Alexandre Dumas vanhemman musketööreille ja heidän huimille seikkailuilleen...
Omakohtaista kokemusta saralta on yhdeltä kerralta, kun lähiostarilla Ottomaatilta kauppakassin kera lähtiessäni sain kaksi ns. etnistä määrävähemmistöä edustavaa ja "kulttuuriamme rikastuttavaa" kanaljaa perääni: yhden taakseni, toisen lähtiessä kierosti kiertämään talon takaa eteeni vakaana tarkoituksenaan mättää Mummo mottiin. Ja kyllä: kyllä oma avuttomuus on tyystin tympeä tunne ja kyllä pisti vihoiksi joutuessani rehellisesti itsekseni toteamaan, jotta aikas hampaaton altavastaajahan minä Mummonruttana tässä pintelissä olen. Raha on vain paperia ja hyvähän antaa tunnetusti vähästäänkin, mutta fyysinen koskemattomuus onkin sitten jo piukempi pointti! Ennen tilanteen eskaloitumista harppasi kuitenkin vauhdilla meidän kaikkien tähän performanssiin osallistuvien yllätykseksi rapusta pihatielle suoraan eteen taloyhtiömme huoltomies, varreltaan ei-niin vähäinen ja nopean tilannetajun omava barskius tyynesti tokaisten: "Sinullahan näemmä OLI nuorta seuraa!" Vikkeläjalkaiset vintiöt nimittäin mennä vilahtivat viivana horisonttiin ja uhannut riuvaus tyssäsi heti kättelyssä. Sen pituinen se.
Voihan pihkura:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti