"Ahneuden kartta", Jyrki Ukkonen, Gummerus Kustanus Oy, 2014, 388 s.
Tämä varsin aktuelli, eko- ja esikoistrilleri johdattaa meidät hyisille vesille jääkarhujen seuraan mannerjäätikön sulamisesta inspiroituneiden arktisten alueiden luonnonvaroja häikäilemättömästi riistämään ja hyödyntämään pyrkivien pariin.htpp://fi.wikipedia.org/wiki/Lomonosovin_harjanne
Norjalainen jäätutkija Jacob Beck kutsutaan venäläisen naparetkikunnan matkaan. Hänen Lontoossa pankkiirina toimiva kaksoisveljensä Jonathan tulee sittemmin virhevalintaisesti ammutuksi ja murhapoltetuksi veljesten mökin venevajan myötä. Bergenissä rikoskomisario Varja Foss törmää asuntomurtosarjaa tutkiessaan Beckiin sattumanvaraista tiivimmin. Tästä lähtee kehkeytymään ja purkautumaan vyyhti, johon sekoittuvat sujuvasti myös Norjan ja Venäjän tiedustelupalvelut.
Insinöörikieli kuultaa konstailemattomasta kerronnasta aihealueeseen sopien ja anemisuutta aiheuttamatta. Jääkarhujen kutistuvaa elinpiiriä, ahdinkoa ja vaikeutuvia elinolosuhteita Ukkonen kuvaa kauniisti ja empatialla; näille jääkenttien valtialle on myös teoksen viimeinen luku omistettu. Syntyessään valmis esikoinen!
Ahneus, nyk. arkkipiispa Gianfranco Girottin mukaan "ylenmääräinen vaurauden kerääminen", tuo kuolemansynneistä kaamein, neverending road, saa osakseen kaiken antipatiani, eikä käärinliinoissa edelleenkään tiettävästi ole taskuja, eikä edes sitten 1980-luvun alun kuolinsukkiin mukaanlaitettuina parsinlankojakaan, minkä ilmeisen turhakkeen Vaari silloisen vakanssinsa turvin vimppasetistä poistatti, mikä täten bagatellina & kuriositeettina mainittakoon...
Nanukeille, eskimoiden kunnioittamille ja inhimillistämillekin jääkarhuille, ursus maritimuksille sensijaan suon
suuret sympatiani:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti