"Maailman talvi", Vuosisata-trilogia II-osa / "Winter of the World",
WSOY, 2013, 800s. suom. Anu Nuroma.
Sitten Folletin tuotannon ensisuomennoksen: "Neulansilmä" 1979, olen pitänyt häntä yhtenä oman genrensä ehdottomasta kärjestä ja odottanut uutta suomennosta aina yhtä suurella innolla.
Mutta jo tämän trilogian I-osa "Kun suuret sortuvat tuotti pienoisen yllätyksen ja hämmennyksen tunteen. On varsin kunnianhimoista näinkin maineikkaalta ja tuotteliaalta kirjailijalta lähteä yhdistämään historiankulullista faktaa ja istuttaa se kerrottavaksi viiden eri perheen: amerikkalaisen, saksalaisen, venäläisen, englantilaisen ja walesilaisen suulla ja elämänkulun myötä. Tällöin uidaan tietoisesti arveluttaville, vaarallisillekin vesille. Osan I luin sinnikkäästi uurastaen kokonaisuudessaan läpi, tosin häpeämättä myönnän, jottas väliin kääntyivät sivut niin, että vain rapina kuului, normia reippaampaan tahtiin.
Tämän II-osan kanssa pelmahti ensimmäisellä parillasadalla sivulla yhtäältä mieleen Robbinsin remuromskut ja toisaalta suuret sukukertomukset kuten esim. Thomas Mannin Buddenbrookit ja kotimaisittain Lempi Jääskeläisen Weckroothin perhe, muutamia mainitakseni. Varsinainen historiankirjoitus on sitten ihan oma intressantti lukunsa, mutta sen perinpohjaisempi ja laajempi tutkiminen kuuluu meillä Vaarin tontille ja kiinnostuksen kohteisiin.
Tässä nyt kuitenkin kävi sivulla 236 niin, että tunsin olevani nilkkoja myöten hetteikössä ja himpunverran huijatun oloinen käsissäni tiiliskivimäistä höttöä... Historian ajallisesta kulusta huolimatta stoori pyöri täyttä ympyrää. Tylyä tai ei, nyt joudun tyssäämään, torppaamaan ja passaamaan. Jätän pienen varauksen sen suhteen, jotta jäljellä olevat 600 sivua olisivat onnistuneet korjaamaan tilanteen... Mutta kuten aiemmin on tullut todetuksi: jokainen lukukokemushan on aina ainutkertainen ja subjektiivinen, riippuvainen omasta lukuhistoriasta kuin myös kulloisestakin mielentilasta!
On täysin oletettavaa ja ymmärrettävää, että trilogia jakaa Folletin aiempaan tuotantoon perehtyneet ja siihen tykästyneet sekä muut kirjojen ystävät mielipiteineen yhtälailla kahtia, kuin Mooses aikoinaan sauvallaan Punaisen meren. Luettavaksi jää, josko kolmas osa toden sanoo...
Kysymysmerkkinä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti