Kerronta kyllä liukuu etiäpäin vaivattomasti kuin aikanan Winkkari rinnetöyrästä alas Oulangalle kasteisilla nurmituppailla,
mutta intensiteetti kärsii trilogian 2 + 1 jaosta. Jako on kuitenkin ollut tekijän oma toivomus.
Tämä kahdessa rinnakkaistodellisuudessa samaan aikaan liikkuva fantasian puolella kulkeva seikkailu- ja rakkaustarina kaksine taivaalla möllöttävine kuineen päähenkilöinään Aomame & Tengo on virkeä, poikkeava ynnä ehdottomasti edelleen - jännä kyllä - raikas kuin rapsakka salaatinkerä!
Osat 1-2 tuli luettua jo puoli vuotta sitten (postaus 4.6.2013 ) ja sen verran vettä, jossa iloisesti on kellunut uusia lukukokemuksia on kirjallisuusvirrassa valunut, että väistämättä mieli alitajuisesti pinnistelee lukiessa välillä - itse asiassa aivan turhaan muistelemaan edellisosien juonenkäänteitä ja tapahtumainkulkua, mikä ei ole eduksi täydellisen trilogian päätösosan lukunautinnon saavuttamiselle.
Aomamen & Tengon tarinalla on onnellinen loppu ja "All's well that ends well". Sanonta, joka liitetään Shakespearen samannimiseen näytelmään v:lta 1601 osoittautuikin asiaa jäljittäessäni ensinnä John Heywoodin tokaisemaksi "A dialogue conteining the nomber in effect of all the prouerbes in the English tongue" v. 1546 (Lähde: phrases.org.uk/meanings). Tämä päivän jyvä kuvatkoon omalta osaltaan 1Q84:n häilyviä todellisuuksia ja vahvistan ihan hyvillä mielin, että Murakamin sijoitus kirjailijarankingissani pysyy korkealla yllä olevasta huolimatta...
Nillitti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti