Ikioma joka-aamuinen jännityslajmme näillä miinuksilla on triviaalisti autolla liikkeellelähtö, sillä vaikka piha- ja parkkialueet sisältäneiden, vaiheessa olevien remonttitöiden jäljiltä parikkialueella tököttävät uljaasti ilkkuen nyt myös tuliterät lämpöpaikkapylväät nykytekniikan sallimine ajastukset sisälleensulkevine systeemeineen: yksi häneltä puuttuu ja sen mukava kaikki muu.. Näihin komistuksiin kun EI tule sähköä! Vielä(KÄÄN!!)No, Vaari vetää manaillen, mutta juoheasti jörgenit (naseva lanseeraus Amigon!) jalkaan ja tälläytyy toppahaalareihin ja skrabaushanskoihin urakoidaksen auton jään alta esiin, lasit puhtoisiksi, lukot auki ja väntää uskaliaasti starttia: hrrrr-rrrh ja armeliasta kyllä toistaiseksi aina on päästy matkaan. Mottorin käynnistyttyä häläri Mummolle, joka puolestaan alkaa ripeän muuntautumisen rubenshahmoiseksi lylleröksi ja vierii kasseineen alas rinnettä...
Toisekseen moninaisten, riesaa aiheuttaneiden vesikatkojen jäljiltä iskivät erilaiset hanaprobleemat: ei saatu pesukoneiden sulkuja päälle reissuun lähtiessä ja nyttemmin kylppärin lavuaarin hanan suosiollisesti suoma vesimäärä on alkanut muistuttaa räystäältä keväisin tippuvaa vesilirua. Viikko sitten käväisi huoltomies tutkimassa asiaa nostaen kädet pystyyn ja luvaten kutsua rakennuttajan oman putkimiehen hätiin. Mitään ei kuulunut tähän päivään, jolloin Vaari lähti jämäkästi peräämään asiaa tuloksella, jotta nyt oli sitten samanaikaisesti salskeaa putki- ja huoltomiestä, 190 cm/ukko, rähmällään kaakeleilla ja kaapinsisustoissa...Toivon todella, että tämänpäiväinen pihtien- ja jakoavaintenkäyttö puree, jotta: sorry vaan loppuviikosta yökylään saapuvat arvoisat Juniorimurmelit, jäisi parhaillaan rullaava sinänsä varmasti riemastusta herättävä performanssi meiltä viideltä yhdessä kokematta...
Mieletöntä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti