Hannu Mäkelä - "Tunturit puhuvat ynnä muita tarinoita" - ex Libris...

 

"Tunturit puhuvat ynnä muita tarinoita, Aviador, 2023, 165 s. Kannen valokuva: Auli Närevuori-Mäkelä, kannen ulkoasu Satu Enstedt.

"Hannu Mäkelän   (klik ) tuotanto käsittää yli 140 teosta. Hänen kirjallinen uransa on jatkunut jo lähes 60 vuotta ja jatkuu yhä. Mäkelän edellinen novellikokoelma Viiden minuutin juttuja ilmestyi vuonna 2022. Tätä edeltävinä teoksina hän on julkaissut muun muassa romaanit Varjo – Jeanne d’Arcin lyhyt toiveikas elämä, Pilven reuna sekä Rakkaudella, Alma." (Lievelehti)

                                                     ©Auli Närevuori-Mäkelä

 

 

"Hannu Mäkelä (s. 1943) liikkuu uudessa novellikokoelmassaan eri aikakausissa ja ympäristöissä. Kirjan novellit kuvaavat näennäisen merkityksettömien yksityiskohtien ja kohtaamisten kautta tärkeitä elämän käännekohtia - välillä tarkastellen arjen pieniä ihmeitä tai vallan olemusta. Yksityisestä tulee yleistä, yleisestä taas oma kokemus, jota aika ja muistot kuljettavat. Novellien nimet ovat kuvaavia: niminovellin lisäksi kirja sisältää muun muassa novellit  

Vanha vanha mies, Pysähdys, Uni, Kyproksen kissat, Isä Stalinin sormi, 

Pilviä ja Van Goghin pelto." (Takakansi)

 

 

Hannu Mäkelän teokset ovat kulkenet matkassani pitkän taipaleen, viimeksi  2020 pohdittiin rakkauden olemusta: Mitä rakkaus on?  Saatiinko siihen vastaus, onkin toinen asia ja tässä uutukaisessaankin Mäkelä pohtii visaista kysymystä Voiko rakkautta ymmärtää?  Niin tai näin:  lukijana jään Mäkelän seurassa aina saamapuolelle ja tulen hyvälle sekä seesteiselle mielelle.

Tämä kooste sisältää osion Saatteeksi, jossa Mäkelä toteaa mm. Lyhyt muoto on kiinnostava, koska joskus tulee tarve sanoa jotain irrallaan isommasta kehyksestä. Ja onhan meillä tässä maailmassa aina se kehyskin: maapallon tilanne juuri nyt. Sitä ei taida kukaan enää päästä pakoon, ellei ole täydellisen omavarainen erakko. Jonkinlainen satuolento siis. 

Satuihin uskon vain, kun kohderyhmänä ovat viattomat lapset. 

Heille on  taakkaamme turha jakaa. Mutta muuten onnelliset loput tuntuvat olevan harvassa, Jos niitäkin ilmaantuu, ihminen voi huoahtaa edes hetken. 

Eikä täällä muu auta kuin mennä eteenpäin. Aina jossain tuolla, ehkä jo seuraavan korkean mäen takana, odottaa sittenkin se parempi elämä?

Lisäksi tarjolla on 22 eri aiheista ja aikaista novellia, joiden kirjo on ilahduttavan laaja temppauttaen lukijansa erilaisiin miljöihin, elämänvaiheisiin ja aiheisiin. Lähdetään liikkeelle itsellekin rakkaasta seudusta, pohjoisesta ja  tuntureista, jotka puhuvat ja sen ne todella tekevät jos vain osaamme ja  maltamme kuunnella.

- Kun tunturit puhuivat, annoin niille itse äänen. Kuuntelin, katselin, liu`uin taas mukaan muistojen ja mielikuvien viedä. Pilvet tulivat ja menivät, katosivat vain. Samaa tietä menisimme aikanaan mekin.

Lapissa, pohjoisessa, Jäämeren rannoilla valtaa oman mielen ainutkertainen, kokonainen tunne, että kaikki oleellinen on yht`aikaa läsnä eikä minulta niin mitään puutu. Sielu lepää ja mieli rauhoittuu...

Silitellään Kyproksella, mielenkiintoisella saarella kissoja,  surraan ja muistellaan  Lauraa lähellä Capo Vaticanon rantaa ja  pohditaan tulevaisuuden ennustamisen vaikeutta Georg Orwellin tapaan, mietitään vallan sisältöä ja sitä, miltä se näyttää. Entäpä sitten vakavuus:

-  Vakavuuskin on mahdollista jopa humoristille: "Minulla, ei tapahtumilla, on valta tehdä tästä päivästä onnellinen tai onneton. Voin valita kumman haluan. Eilinen on kuollut, huominen ei ole vielä täällä. Minulla on vain yksi päivä, tämä päivä, ja aion olla onnellinen sen kanssa.

Kuunnellaan öisin Radio Luxembourgia - ja niin à propos tein anno dazumal minäkin:)

Lainataan vastikkeellisesti tornitalossa asuvan  Hekan mopoa  ja sillä kierretään koko kortteli miehekkäästi pöristellen kerran, toisen ja  kolmannenkin ilman kypärää ja hanskoja kunnes vilu kapajaa malliin:

-   Suuntasin kotitalon nurkalle, sammutin moottorin ja sen  pysymään pystyssä jalustallaan. Kotiin en kuitenkaan halunnut mennä, Lähdin siksi kävelemään ja näin taas itseni mopon selässä kiitämässä pitkin katuja tyttöjen ihaillessa. 

 

Runo luvusta Van Goghin pelto:

Kerron tämän teille huokaisten,

jossain tuolla kaukana kauan aikaa sitten

tiet erosivat metsikössä toisistaan -

valitsin silloin sen jota harvoin kuljetaan.

ja juuri se muutti elämässäni kaiken.

 

 

Hannu Mäkelän positiivinen ja elämää ymmärtävä asenne ynnä teemojen laaja-alaisuus kattavat eteemme makoisan noutopöydän kirjallisia herkkupaloja,  

joissa riittää makusteltavaa ja pureksittavaa ja joita myös yhdellä sanalla elämäksi kutsutaan.

 

Näiden fundeerailevien ja elämänmyönteisten  tarinoiden parissa on hyvä päättää haasteellinen heinäkuu. Tätä tyttöä tutut tunturit ja ikätoverin mietteet puhuttelivat ja koskettivat. Rintamasuunta on ja pysyy eteenpäin, joten avoimin mielin kohti elokuun kuutamoöitä.   Laadulla on kirjoittajansa ja lukunautinnolla luojansa!

Kaunis kiitos & kaino toivomus:

sopii jatkaa:)