A.M. Ollikainen: "Kiikku" - ex Libris...

"Kiikku", A.M. Ollikainen, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022, 302 s.

"Kirjailijanimen takana on kirjailijapariskunta Aki ja Milla Ollikainen.

Heidän ensimmäinen yhteinen rikosromaaninsa Kontti oli huippumenestys,

jonka käännösoikeudet myytiin jo ennen kirjan ilmestymistä yki kymmeneen maahan. Kiikku jatkaa komisario Paula Pihlajan tutkimuksista kertovaa sarjaa" ( Lievelehti)

                                                             ©Jonne Räsänen

"Helsinkiläiseltä ulkoilualueelta löytyy hirtetty naisen ruumis. 

Ensimmäisenä epäillään itsemurhaa, mutta komisario Paula Pihlajan vaistot heräävät: jokin ei täsmää. Pian löytyy toinen uhri, ja kummallakin rikospaikalla on hirttoköyden lisäksi jälkiä omituisesta rakennelmasta. Vaikuttaa siltä, että uhrit ovat kuolinhetkellään tasapainotelleet kiikkulaudan päällä.

Rikostutkinta muuttuu ajojahdiksi, joka on yhtä kieroutunut kuin kiikkulaudan avulla toteutetut murhatkin. Samaan aikaan Paula peittelee salaisuutta,

joka merkitsisi paljastuessaan hänen uransa loppua." (Takakansi)

 

Uusi kirjailijaparituttavuus ja veikeästä nimetty teos, sillä kiikkuun ei juuri ainakaan dekkarikirjallisuudessa hevin törmää, joten hypätäänpä laudalle:

Kii kaa, Kii kaa

Ylös alas.

Näin kiikutaan.

Jotta toinen voi olla ylhäällä.

on toisen oltava alhaalla. 

Ja vain ylhäältä näkee kauas,

 

Paula & Renko:  - Edellisenä syksynä Renko oli alkanut työskennellä vakituisesti Paulan alaisena, mikä oli tapahtunut Paulan toiveesta. Yhtä lailla Paulan toiveesta pomo oli pitänyt omana tietonaan sen, että nimenomaan Paula oli pyytänyt Rengon siirtämistä omaan ryhmäänsä. Rengolle ei kannattanut antaa aihetta ylpistyä - tämä ei tarvinnut lisää itseluottamusta, pikemminkin päinvastoin.

Kaarina Alanne, uhri:  -  Väestörekisteritietojen mukaan 80-vuotias Kaarina Alanne oli asunut tässä asunnossa yli kaksikymmentä vuotta, eikä hänellä ollut ainoatakaan lähiomaista. Ei ketään, jolle ilmoittaa kuolemasta. Eihän se mitään tavatonta ollut. Tämä maa on täynnä yksinäisiä vanhuksia, paula ajatteli. Se ei tehnyt asiasta yhtään vähemmän surullista.

Yllä oleva on valitettavasti faktaa eikä fikitota eli surullinen tarina ja totuus 

- ei suinkaan ns. jäniksenpojasta - vaan  asioiden nykytilasta ns. hyvinvointivaltiossamme. Kohtalo, jonka yhä useampi kokemuslisin varustettu ihminen nyky-Suomessa joutuu kokemaan:

 -Karhu:  -  Poliisikoulu oli armeijan jälkeen luonteva valinta. Karhu oli alusta asti tähdännyt Karhuryhmään ja päässyt sinne heittämällä. Hän sopi erikoisyksikköön täydellisesti: fyysinen ylivoima huokui hänestä, ja Karhuryhmässä hän huomasi pystyvänsä toimimaan ääritilanteissa täysin rauhallisesti ja kylmähermoisesti.

Tarina alkaa yllättäen vuorikiipeilykokemuksella Karakoumin vuoristossa 

Broad Peakin huippua tavoiteltaessa ja  osoittautuu  tuonnempana  käänteentekeväksi kokemukseksi, triggeriksi. Teoksella on myös onnistunut loppuhuipennus.

Kirjailijapari  tuottaa  selkeää ja sujuvaista, revittelemätöntä juonenkerrontaa sekä tarjoaa lukijalleen mielenkiintoisen ja monipuolisen henkilögallerian, 

joka kietoutuu  Paula Pihlajan  hissuksiin kuoriutuvan persoonan ja salaisuuksien ympärille kiikkulautoineen ynnä  oranssine köysineen. Lukija soljuu vaivattomasti mielenkiintonsa säilyttäen matkan kannesta kanteen kuin itsestään.

Tuoreenoloinen, balansissa oleva kesädekkari, joten hyväksi lopuksi pari mietteen arvoista aforismia pähkittäviksi:

 

- Ei se ole köyhä, jolla ei ole, vaan se, joka aina vaan tarvitsee.... 

 

-  Only  those who will risk going too far can possibly find how far they can go."  T.S. Eliot

 

 Niinpä: