"Kuhala ja epätarkka-ampuja", Markku Ropponen, Tammi, 2022, 359 s.
"Jyväskyläläinen
Markku Ropposen (s.1955) tunnetuin hahmo on yksityisetsivä Otto Kuhala. Tarinat ovat itsenäisiä mutta kun uusimman Kuhalan lukee,
kahmii käsiinsä aiemmat Ropposen. Ropposen suosio onkin noussut räjähdysmäisesti, kun tuhannet uudet lukijat ovat löytäneet Kuhalat äänikirjoina. Viime vuosina Ropposelta on julkaistu myös kaksi erinomaisen vastaanoton saanutta veijariromaania. Sama hersyvä huumori on aina ollut Kuhala-sarjankin erikoismausteena. Kuhala ja epätarkka-ampuja on sarja 20. osa." (Lievelehti)
"Yksityisetsivä Otto Kuhala on jäänyt leskeksi. Hän päättää jättää rikosmysteerit ja myydä Mustankorkean töllinsä. Kaupanhieronnan kuitenkin keskeyttää verinen mies, joka läiskähtää keittiön ikkunaa vasten. Kohta pyöritellään niin ministeriä, salamurhaajaa kuin hulavannettakin.
Lisäriesaksi ripustautuu uusi rikoskonstaapeli Sihtarinen, innokas Kuhala-fani, joka kinuaa yksityisetsivää muistelmahankkeeseen." (Takakansi)
Edellisestä tapaamisesta Ropposen & Kuhalan kanssa, Koirapuistoromaani 2018, oli hiekkaa valunut tiimalasissa turhankin pitkään ja mieluisin lukumuistoin, joten odottavin mielin tartuinkin tähän uutukaiseen näin kesän kynnyksellä:
Kuhala: - esitteli itsensä ja sanoi menettäneensä vaimonsa vajaa vuosi sitten. Suuta kuivi, silmät kostuivat, kaduttikin. Mitä ihmettä hän teki täällä, seurakunnan karusti kalustetussa kokoushuoneessa, jonka pöydän ääreen asettunut äijärinki koostui yhdeksästä leskeksi jääneestä harmaahapsesta?
Ensi silmäyksellä näki, että puolet heistä poti alkavaa dementiaa ja lopuillakin oli riittämiin tekemistä monenkirjavien kolotustensa patoamisessa. Keneltä hän kuvitteli saavansa vertaistukea?
Itse Kuhala on sympaattinen persoona, jolla on HH eli Haddington House
juomansa tiukan paikan tullen saatavilla ja joka kipuilee nykytekniikan
kanssa kuten moni muukin ikä-immeinen nimitellen pankkivirkailijoita
tekoälykääpiöiksi.
Pärssiset, ostajakandidaatit: - Heillä oli luultavasti takanaan kymmenien vuosien liitto ja nyt oltiin siinä vaiheessa, jolloin rutiini toisensa jälkeen viitoitti suunnan, toi turvaa olemassaolon ennakoimattomilla pitkospuilla ja mieli askarteli milloin telkkarin suosikkisarjan viimeisimmässä käänteessä, milloin terveyden pettämisessä tai huonomaineisten hoivakotien pelottavissa loppusijoituspaikoissa.
- Oliko teillä mielessä ehkä jotain? Kuhala kysyi. Hitto, ei hän oikein osannut sinutella naista, jonka ääni ajoi harakat siivilleen tukiaseman huipulta ja palautti mieleen kylmäkiskoisen ruotsinopettajan
Rennolla ranteella ja hyvällä maulla sekä ilman ylilyöntejä tuotettua värikäskielistä ja leppoisalukuista jälkeä,
jossa itse juonen kulkua ryydittävät paitsi hauskasti nimetyt henkilöt
kuten Valezappa, Huttuharju, elämänmörköilijä ja maalaislääkäri Cössi von Himmelkranz, albiino Reino Sukkapää sekä Kuhalan Hippu-koira että
104-vuotias Varvara-niminen ikikilpikonna, joka on hilkkua vaikka tulla
elävältä haudatuksi.
Mainio, hauska ja humoreski kesädekkari, jonka lukemisesta tulee hyvä fiilis:)
Voihan hyvät hyssyrät:
Tämä oli kauhean hauska lause: ". Kohta pyöritellään niin ministeriä, salamurhaajaa kuin hulavannettakin."
VastaaPoistaKuhala - kiva nimi. Kuha sanoin. Nimi kuin nimi, kuha on joku nimi. Netti kuhisi yhteen aikaan noita kuhavitsejä. :D
Kiva että on huumoria Ropposellakin kirjoissaan.
Ropponen tarjoille iloksemme monia onnistuneita sanaleikkejä, kuten totesit. Kirsikkana kakun päällä hyvä huumori, jonka kukkaa viljelkäämme ahkerasti, sillä vaikkei se ehkä muuta mitään, se on elämän suola, keventää oloamme ja antaa perspektiiviä.
PoistaKommentistasi kiitos ja lämmintä kesäviikonloppua Sinulle!
Ropposen tuotanto on laaja, mutta jostain syystä en ole koskaan lukenut. Vaikuttaa helppolukuisilta ja hauskoilta.
VastaaPoistaKiitos Jokke: helppolukuinen ja hauska, kyllä!
PoistaRopposen suhteen olemme samassa veneessä, sillä tämä on vasta sarjan toinen Koirapuiston ohella luettu, mutta nyt tiedän mistä valita, kun tämäntyyyppinen dekkari on paikalllaan:)
Olen lukenut pari Ropposen Kuhala-kirjaa. Jostain syystä en saanut niihin intoa enempään. En tiedä mikä siinä Kuhalan hahmossa on, mutta ei osu minun mieleeni.
VastaaPoistaEhkä ne ovat sen tyypin dekkareita, että huumorin kanssa eivät ole minun makuuni. Liian leppoisia, tiedä häntä.
Tämä oli minulle sitten "Koirapuistoromaanin" (2018) , joka luonnollisesti koiria kymmeniä vuosia pitäneenä, antoi ihan omanlaisensa, tutunomaisen lukukokemuksen, toinen Kuhala, joka vaikka olikin kivaa kesälukemista, jäi kyllä omalla kohdallani sen varjoon.
PoistaOnneksi kaikesta ei tarvitse pitää eikä kaikkea lukea, ja on ollut suuri harppaus ja onni pitkän jaakobinpainin jälkeen oppia jättämään kirja kesken.
Kommentistasi kiitos ja valoisia kesäpäiviä Sinulle!