Aaro Hellaakoski: "Runon historia" - ex Libris...

"Runon historia, Aaro Hellaakoski, Oppian, 2023, teos ilmestynyt ensimmäisen kerran 1964.

"Aaro Hellaakoski (vuoteen 1916 saakka Helaakoski) (22.kesäkuuta 1983 Oulu - 23. marraskuuta Helsinki) oli suomalainen runoilija, maantieteilijä ja maantiedon opettaja. Hän kirjoitti runoja, mutta myös proosaa ja esseitä. Runoilijana Hellaakoski oli modernismin uranuurtajia Suomessa. Maantieteilijänä hän julkaisi tieteellisiä tutkimuksia ja osallistui oppikirjojen kirjoittamiseen." (Wikipedia) 

 Kuva alla © Atelier Apollo/Museovirasto.

 

 

"Suuri suomalainen runoilija Aaro Hellaakoski kertoo tässä teoksessa avoimesti elämästään ja tuotannostaan. Hellaakoski kuvaa kirjojensa syntyä oivaltavasti, tarkasti ja kaunistelematta. Runon historiaa -kirja on tärkeä osa kotimaisen kirjallisuuden historiaa ja arvokasta luettavaa kaikille kirjailijan työstä kiinnostuneille." (Takakansi)

 

 

Kun silmiin osui tämä pieni, suureksi osoittautunut teos, sai jo Hellaakosken nimen lisäksi kannen yksinkertaisen tyylikäs Pegasos tarttumaan teokseen ja lähtemään aikamatkalle runojen pariin.

Muutamia poimintoja:

- Yhden asian haluaisin sentään aluksi ja lopuksi tulisella raudalla polttaa lukijan sydämeen: pieni runo voi olla enemmän kuin kymmenen paksua romaania.  

Se tieto velvoittakoon aina tekijöitä ja se velvoittakoon lukijoita.

 

 - Kahdenkymmenen ikävuoden maailmatuska painoi päälakeani - huhtikuun alussa 1916 - esikoiskokoelma pääsi julki ja saman tien sai teilauksensa. Kirvelihän sellainen vastaanotto aika tavalla, mutta melko pian tajusin,  

että vääryyttä en ollut kärsinyt. Nuoruuden käsittämätön typeryys oli pannut sommittelemaan sellaisen uhittelevasti runottoman kokoelman, vaikka aineksia olisi samassa nipussa kenties ollut parempaankin.

 - Viime tingassa kirjan kokoonpanoa täytyi muuttaa ja siepata siihen huonoakin sepustusta... Kariston kaikkivaltia "kirjallinen johtaja", havaittuaan että olin rahapulassa, heittäytyi muutenkin hävyttömäksi. Minut haukuttiin päin silmiä roskakirjailijaksi.

-  Minua tyydytti, jos sanonta tuntui luontevalta ja todelta. Kuvittelin, että runon pitäisi olla aito metallia, joka, jos siihen kopahuttaa, helähtäisi metallin äänellä.

- Runoileminen on kuin ryteikköisen metsän läpi kiitämistä, villin, nimettömän ja satulattoman hevosen selässä.

ELÄMÄN KESKIPÄIVÄ

Elämän keskipäivä,
sinä lähestyt totisin kasvoin,
mutta silmäsi ovat kuin armaani silmät,
tummat ja syvät.

Elämän keskipäivä,
tulen eteesi hiljaisena miehenä,
köyhänä ja laihtuneena,
uskaliaana yhäti,
mutta vailla uhmamieltä.

Elämän keskipäivä,
en pelkää tuloasi,
mutta sieluni, vapauteen tottunut,
oikkujen hurmaan tottunut,
vapisee kasvojesi vakavuutta.

Elämän keskipäivä,
ota minut vahvuutesi piiriin,
kypsytä minuun miehuutta
onnen ja onnettomuuden hetkille,
kypsytä miehuutta uskomaan,
miehuutta rakastamaan.

Aaro Hellaakoski

 

Teos on kiinnostavasti rakennettu: itse kirjailijan tarina luomisen tuskineen ja riemuineen, konflikteine kustantajien kanssa ja kertomuksine tuon ajan elämästä kulkee aukeaman oikealla puolella ja runoesimerkit - joskin valitettavan pienellä tekstillä, minkä teoksen koon huomioon ottaen kyllä ymmärrän - vasemmalla.

Antoisa pikakurkistus Hellaakosken elämään mielenmaisemineen, runojen luomisen iloon ja tuskaan, kaikkeen siihen, mikä hänestä teki runoilijan, kirjailijan, opettajan ja tutkijan; miehen, joka jäi elämään kirjallisuutemme historiassa ja jonka runot vaivatta saavuttavat lukijansa tänäkin päivänä.

Klikkaamalla Oppian - linkkiä löydät myös muut kaksi asiaan liittyvää teosta:)

 

Pääskyjen liverrys poutaisella taivaalla.
Pihlajanoksan varjo aitan seinällä.
Ruskettuneet lapset marjaropeineen.
Niityllä torkkuva hevonen,
takanaan säihkyvä ulappa.

 Sitä kaikkea ei voi kyllikseen katsella.
Tuntee olevansa kyllin pieni
ollakseen varma
  ja levollinen.

 

 

Kauniin ja aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi yllä ote toiveeksi runosta Poutapäivä:)

 

Kevättä & kesää kohden sinnikkäästi taivaltaen: