"Yksityisalue", Pauliina Susi, Tammi, 2023, 283 s. Kannen suunnittelija Kati Närhi.
Pauliina Susi on monipuolinen kirjailija. joka on kirjoittanut viime vuosina useita dekkareita ja tietokirjan "yksityisetsivistä. Lukijat ja kriitikot ovat kiittäneet hänen taidokasta kieltään ja terävää näkemystään yhteiskunnallisista aiheista. Yksityisalue on hänen kahdeksas romaaninsa." (Lievelehti)
"Lennolla Lontoosta Helsinkiin ilmakuopat heittelevät konetta,
kun jakkupukuinen rouva tarraa lentoemäntä Tuulia Rajaa kädestä.
Nainen kertoo, että hänet saatetaan tappaa. Vuorokautta myöhemmin uutisoidaan, että rouva on tunnettu teollisuusbeuvos - ja kuollut tapaturmaisesti.
Myös Tuulian elämä on turbulenssissa: hän jää työttömäksi. Onneksi pian soi puhelin. Langan päässä on matalaääninen mies, joka tarjoaa hänelle töitä yksityisetsivänä. Ei aikaakaan, kun Tuulia on sotkenut itsensä teollisuusneuvoksen riitaisan suvun välienselvittelyyn.
Pauliina Suden romaani Yksityisalue avaa Tuulia Raja -sarjan, jossa sanavalmis Raja jatkaa neuvokkaasti eteensä tulevia rikostapauksia." (Takakansi)
Uusi kirjailijatuttavuus herättää aina uteliaisuutta ja kukapa nuori nainen ei olisi nuoruusaikanaan, ainakin omanan,i haaveillut itseni lailla lentoemännän ammatista ja sen myötä pääsystä tutustumaan maailman eri kolkkiin,
joten avoimin mielin selvittämään kuinka tarmokkaan lentoemon ja ex-sellaisen uran vaihdossa tutkinnan melskeisiin Yrjö Rahkosen opastamana käy:
- Kun raotin autotallin ovea, koirat aitauksessa nostivat taas täyden rähinän.
- Etkö pidä koirista? Rahkonen kysyi. Ilmeisesti olin hätkähtänyt. Johan tässä nyt oltiin tarkkailun ja arvioinnin kohteena.
Pidän totta kai, sanoin, - Semmoisista kilteistä ja hyvin koulutetuista,
jotka katsovat lempein silmin eivätkä hauku ja pure. Rahkonen hörähti.
- Hankittiin sellainen lapsenlapselle. Löytyi Prisman leluhyllyltä...
- Lasselle, ent. lentäjätyökaverilleni, minä soitin, ja hänen reaktionsa oli sellainen kun olin toivonut. Hilpeä ja kannustava ja kaikkea muuta kuin asialinjalla.- Vuorossa herra B, niin sitä pitää. Luvassa flambeerausta, laadukasta punaviiniä...- Menen omalla autolla. - Takkatuli, niskahierontaa, sitten siirrytäänkin jo tulen ääreen seepran taljalle, metsästysmuisto Afrikan vihreiltä kunnailta. - Repesin täysin. - Mistä kuuskytluvun leffoista sinä nuo heteroviettelyfantasiasi poimit?
Lasse. - Ranttu olet. Paras sitten alkaa tiirailla sillä silmällä ruukinpatruunasi kartanoa, sinne luulisi sinunkin kimpsuinesi ja kampsuinesi mahtuvan.
Fifty Shades of Patek Philipille, pörssimiljonääreillä on miljonäärien tavat,
varo vain ette kompastu piiskauspenkkiin. - Käsidesillä ovat rahansa tienanneet, Ja muistutan edelleen, että Patrik Salkovaara on naimisissa. - Jalkavaimoksi käsidesihaaremiin. - Hah hah, sanoin.
- Yrjö Rahkonen oli ollut oikeassa Salkovaaran perhekunnan kaapeista, luurankoja kalisi siellä kokonainen kalmistollinen. Olin edelleen äimistynyt yhteydestä Lontoon-paluulennon matkustajien välillä. Vaikka Patrik Salkovaara äiteineen ja Maiju Saarinen tyttärineen olivat istuneet koneissa samalla rivillä,
en ollut huomannut heidän tunteneen toisiaan saati olleen samaa seuruetta.
Eini-äidin pistäessä lusikoidenjaon uusiksi Patrik räjähtää ja syyttää äitiä seniiliksi. Niinpä tässä ovatkin kaikki sekametelisopan kliseiset ainekset kasassa: hurja lemmenyö Lontoossa ja yritys, jonka vallasta ja toimintastrategiasta riidellään
ns. verissä päin, murhat/kuolemat ja "hyväksi" lopuksi.
Herääkin kysymys, miksi ihmeessä testamentin sisällön ja perinnönjaon pitää monesti olla niin repiviä ja lähisukulaiset toisistaan loppuelämäksi vieroittava offensiivinen projekti? Viimeinen voimannäyttö laatijalta ja sitten tapellaan paitsi isoista linjoista lopuksi kahvikupeista ja servieteistä ennen kuin syvä hiljaisuus laskeutuu perhekunnan jäsenten ylle ja välille...
Muutoin ihan leppoisaa ja hauskaa cozy crime -dekkaria, kodikasta ja helppolukuista, mutta verbaliikaltaan eloisaa ja kerronnaltaan kevyesti kulkevaa juonenpunontaa. Mukavalukuinen ja viihdyttävä huumorilla sivelty kertomus siitä, kuinka uranvaihto yllättävästikin voi sutjaantua, kun tuulet myötäistä puhaltelevat. Erikoisuutena selviää myös kuinka sukat riisumalla voi aikaansaada tiedonmurujen putoilun muutoin vaitonaisen epäillyn suupielistä, monet ovat tutkijain konstit...
Yksityisalueella visiteerasi:
Toiveissani ei ollut lentoemännän ura, vaan jokin kultturellisempi ja taidealalle liittyvä ammatti, jonka aloitin haaveilemalla ensin balettitanssijan urasta, siirtyen konserttiviulistin ja sen jälkeen -pianistin uraan. Tällä hetkellä seuraan telkkarista Muodin huipulle ohjelmaa, sillä muotisuunnittelijan ura oli yksi suosikkiammattihaaveeni.
VastaaPoistaTakaisin tähän päivään. Kuulostaapa ihan luettavalta dekkarilta. Luen vähän suomalaisia dekkareita. En tiedä mistä johtuu! Yritän siis pysytellä edes kärryillä mitä suomalaisia dekkareita julkaistaan.
Kiitos Mai ja mielenkiintoinen, polveileva polku on ollut Sinullakin!
PoistaTotta, syystä tai toisesta minullakin kotimaiset dekkarit muutamaa seurattavaa kirjoittajaa lukuunottamatta ovat katve-alueella, mutta silloin tällöin on antoisaa kurkistaa tällekin rintamalle.
Kaikkea ei ehdi lukea todellakaan sen verran runsas on tämänkin kevään uutuustarjonta. Aurinkoista viikonjatketta Sinulle:)
Vaihteeksi kevyempää 🙂 kevätauringon paistellessa.
VastaaPoistaPerinnönjako on usein kyllä repivää hommaa. Huh.
Aina hauska maistella romaanihenkilöiden nimiä. Tuulia Raja on käypä nimi. Siinä se lisähauskuus että yhden pakistanilaisen tuttuni sukunimi on myös Raja 😀 Luulen että äännetään eri tavalla.
Kiitos Rita A, onpa erikoinen sattuma! Äänneasu taitaa tosiaan olla erilainen:)
PoistaHuh sanon minäkin noille prosesseille, onneksi kaikki esipolvemme ovat siltä osin käsitellyt.
Tämä "Yksityisalue" istui saumattomasti meitä nyt kirkkaasti hellivään kevätauringon paisteeseen ja sen myötä keveneviin askeliin, joten pilkettä silmiin ja helmat heilumaan kulkiessa!
Minulla on hyllyssä kirjailijan teos, pitäisi malttaa lukea se. Kiitos esittelystä.
VastaaPoistaKiitos Jokke! niinhän sitä sanotaan, jotta "maltti on valttia", mutta, mutta:)
PoistaMääki haaveilin lentoemännän urasta lapsena, ku luin Leena Walleniuksen Lotta-sarjaa!
VastaaPoistaMukava kuulla samoista haaveista, emme tainneet olla ainoita:)
PoistaKiitos kommentistasi ja mainiota, keväistä viikonloppua Sinulle!
Luin tämän hiljattain mutten oikein innostunut. Oli hieman liikaa cozy crimea minun makuuni :). Lentoemännän laittaminen rikosten ratkaisijaksi oli tosin oikein kekseliästä. Siinä ammatissa on minusta edelleen tietynlaista hohtoa. :)
VastaaPoistaTämä oli helppoiöukuinen, kivan kepeästi kirjoitettu ja mallia kevyt kenttälounas, joka istui omaan tuolloiseen lukufiilikseen.
PoistaLentoemäntä oli monen tytön nuoruudenhaave, omalla kohdallani se kaatui silmälaseihin, sillä tuolloin ei ollut vielä piilolaseja käytössä.
Kiitos kommentistasi ja aurinkoisia kesäpäiviä Sinulle!