"Rekyyli", Mikael Viima, WSOY, 2023, 328 s.
"Mikael Viima on sarjarikollisten profiloinnista väitellyt psykologian tohtori,
jonka esikoisteos Verijälki ilmestyi keväällä 2022." (Lievelehti)"
" Kaksi viime vuosikymmentä Viima on toiminut kansainvälisten
yritysjättien datavarastoja hyödyntävänä IT-yrittäjänä. Kauhomalla
suuryritysten toiminnan ytimessä virtaavaa dataa hän on nähnyt asioita,
joista suurin osa ihmisistä ei tiedä." (Kustantaja)
"Aarni Suden pöydällä on yhtä aikaa sarjatuhopoltto ja sarjamurha, kun yksi ruumiista alkaa kuiskia kuolemansa jälkeen.
Vyyhdin selvittäminen johtaa tahoihin, jotka vastaavat kansakunnan turvallisuudesta.
Alkaa amokjuoksu, jossa Susi saalistaa kokemuksella, hullunrohkeudella ja tekoälyn avulla." (Takakansi)
Teoksen nimi Rekyyli ja kirjailijan vankka ammatillinen pätevyys saivat ilman pienintäkään epäröintiä tarttumaan tähän Aarni Susi 2 -dekkariin ensimmäistä osaa lukematta, joten katsotaanpa kuinka tytön käy, potkaiseeko rekyyli pahastikin vaiko ei?
Viima on on jaettu varsin värikkäästi ja hauskasti nimettyihin lukijaystävällisiin lukuihin kuten: Merenneito, Kaaospilotti, Karhun läjä, Parkourninja, Katatoniakoppi, Notkea rotta jne. sisältäen myös taustoittavan luvun Lukijalle.
- Ei tästä tapauksesta vielä tiedä mikä tämä on. Tekniikka tutkii ja morkku kertoo, mitä patologin silmään post mortem näkyy. Tuo käsitaipeen kupla on mielenkiintoinen.
Käännyn lähteäkseni. Nuorten ruumiita on nyt liian monta, enkä halua enää yhtään lisää. Minun vahtivuorollani nuoriso saa luvan pysyä hengissä. Jonkun täytyy olla jäljellä minunkin eläkkeeni maksamaan, jos sinne asti elän.
- Se polttelija ei olisi saanut yhtään tulta alulle ilman suurta määrää sytytysnestettä. Pirun päättäväistä sytytellä paloja keskellä kosteinta Helsingin kevättalvea. "Vakain tuumin ja harkiten." Sekaisin se on. Ei kukaan täysjärkinen polta paikkoja kuin osana vakuutuspetosta tai siivotessaan jotain synkkää poliisin ulottumattomiin.
- Vaikka Seijaa on ikävä jokaisena työpäivänä ja välillä viikonloppuisin, ikävä tuntuu oudolta, vajaalta... Vain kylmä, konemainen toteamus, johon pitäisi liittyä jokin tunne, eikä liity. Huoli? Onko ikävä tunne? On tai ei, en tunne.
Viima hallitsee suvereenisti värikkään sanankäytön kuten: nainen, jolla on napajäätiköt sulattava hymy liituraidassaan, sanahirviö: todennäiköisyysmassakertymävuoristo, vatnikkilauma jne. ja vekkulisti savo-karjalaa vääntävän Otson repliikit. Venäjä puolestaan = ruosteisin asein ympäriinsä rähjäävän mafian pyörittämä bensa-asema, jonka Kiina lopulta syö.
Suden veli Sami tietoteknisine termeineen tekoälyineen ja kommervenkkeineen on minulle valtaosin hepreaa, mutta hauskaa luettavaa:
- Ei siinä mitään kummaa oo. Kali-linux ja muutama softa, lähetän listan. Ja varmistatte, että sen
koneen wifikortti toimii. Ja bluetooth. Mä en tahdo, että me debugataan jonkin teidän hardiksen homeista firmistä, kun meidän pitäisi olla träkkäämmässä sitä vuotoa ja tukkia se...
-... no ikään kuin koko koodivaraston tila just tiettynä hetkenä. Ja tässä tulee pihvi: kun mä katoin gitk:lla sen committeja, siellä oli koodia, jota se ei ollut uskaltanut pushata upstreamiin...
Summa summarum: Viiman tyyli osui ja upposi, kerrassaan hykerryttävää ja mukaansatempaavaa kerrontaa, kevään ehdotonta eliittiä, josta hiuksiaan haroen
suuresti nautti:
Lukiessa karmaisee taatusti aika lailla enemmän jos ajattelee että kirjoittajalla on oikeaa tietoa oikean maailman psykopaattien toiminnasta ja mielenliikkeistä. Hui. Tätä ajattelen kun katson ulos ikkunasta harmaaseen sumuiseen maisemaan työpäivän alkaessa. Onneksi on jo valoisaa kun taaperran pysäkkiä kohti kauluksia korviin kohotellen.
VastaaPoistaKyllä: Viiman tausta näkyy asiallisena vaan ei revittelevänä kerrontana ja hänen sanansäilänsä heiluu uskomattoman värikkäästi.
PoistaValkenevat aamut ovat voitto elämälle, tosin juuri nyt satelee lumiräntää, mutta eipä tarvitse tällaisten aamuvirkkujenkaan enää pimeässä käs'kopelolla
vuoteesta ylös, ulos ja elämään kömpiä.
Kiitos kommentistasi ja keveitä taaperruksia Sinulle!
Enpä ymmärtänyt viimeisestä lainauksesta mitään.
VastaaPoistaKirjailijan oma sukunimi sopisi hyvin kirjan nimeksi. Ja kun googletin, niin löysinkin lukemani Seita Parkkolan lastenkirjan nimeltään Viima.
Kiitos Mai ja sittenhän meitä oli kaksi huulet pyöreinä!! Anglismit tuntuvat olevan valttia tuolla sektorilla, mutta täytyisi vielä ymmärtää, mistä on kyse, eikä se ei näillä perustaidoilla tietotekniikan maailmassa onnistu, mutta oli hauskaa luettavaa.
PoistaOlisi ollut houkutteleva nimi tuo Viimakin, mutta kyllä tuo rekyylikin aika vekkuli on, kun se aseen perästä kunnolla potkaisee, on tullut joskus koettua sekin hauskuus:)
Mahtava kuvaus Venäjästä – oli tässä aamukahvit purskahtaa näytölle :D Muutenkin vaikuttaa kieleltään niin roisilta ja raikkaalta, että ihan vain sen takia voisi tämän lukea. Ilmeisesti sarjan ensimmäisen kirjan voi halutessaan skipata. Tosin pedantti sarjajärjestysfriikki minussa väittää vastaan. Ehkä ensi kesänä molemmat tai toinen tuliaisiksi kotona luettavaksi.
VastaaPoistaMinulle tuo viimeinenkin kappale aukeaa ja samalla tunnustan, että oma kielenkäyttöni on nykyään aivan kamalaa ja täynnä anglismeja kun puhun mieheni kanssa (emme jaksa kääntää kaikki sanoja ja termejä, koska niille ei välttämättä ole sopivia suomenkielisiä vastineita tai emme jaksa miettiä niitä juuri sillä hetkellä). Noin muuten yritän siistiä kieleni, koska anglismien viljely ärsyttää jopa minua itseäni. :D
Kiitos Elegia hauskasta kommentistasi! Eipä tätä lukiessa välillä tiennyt itkeä vai nauraa Viiman heluttaessa sanansäiläänsä taitavasti. Eikä haitannut yhtään, että Aarni Susi -1 oli lukematta, mutta varasin sen kyllä oitis pahan päivän varalle.
PoistaUskon, että anglismit ovat tulleet meillekin
jäädäkseen ja se on hyvin ymmärrettävää, samoin kuin Sinun kohdallasi, sikäläisillä hoodeilla kun asut ja elät. Eivät ne tuottaneet minullekaan lukiessa mitään vaikeuksia, mutta sen sijaan se, mitä työn alla oli eli tehtiin jäi arvoitukseksi:)
Tämä oli yksi kevään antoisimmista dekkareista ja onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka Viima uraansa jatkaa.