"Viattomien veri", Michael Bennett, Like Kustannus, 2023, 303 s.,
suomentanut Kirsi Luoma.
Michael Bennett (Ngāti Pikiao, Ngāti Whakaue) on palkittu uusiseelantilainen käsikirjoittaja, ohjaaja ja kirjailija, jonka elokuvat ovat kiertäneet tärkeimmillä festivaaleilla Cannesista Berliiniin ja TorontostaNew Yorkiin. Hänen vetävästi kirjoitettu tietokirjansa The Dark Places (2016) voitti arvostetun Ngaio Marsh -rikoskirjallisuuspalkinnon.
Viattomien meri on Bennettin ensimmäinen rikosromaani. Sen käännösoikeudet on myyty useisiin maihin ja teoksesta on tekeillä kuusiosainen tv-sarja. " (Lievelehti)
"Hana Westerman on sitkeä aucklandilainen maorietsivä, joka tasapainottelee yksinhuoltajuuden ja poliisinuransa välillä.
Kun salaperäinen video johdattelee Hanan rikospaikalle, hän löytää kätketystä huoneesta murhatun miehen. Tutkimuksen edetessä Hana paljastaa hyytävän yhteyden murhien sarjan ja siirtomaa-armeijan historiallisen rikoksen välillä.
Pian tehtävästä tulee henkilökohtainen ja Hana joutuu kohtaamaan kivuliaan menneisyytensä" (Takakansi)
Ensimmäinen seikka, joka valpastutti kiinnostukseni on, että kirjan tapahtumat sijoittuvat nykypäivän Aotearoaan eli Uuteen Seelantiin eli täsmällisemmin Tāmaki Makaurauhun eli Aucklandiin. Lisäabonuksina toimivat uusi kirjailija ja ensisuomennos, uteliaisuus virisi alta aikayksikön:)
Teos sisältää 30 lyhyehköä lukua, Lisähuomautukset-osio ja kirjailijan kiitokset.
- Lainvartijoiksi päätyy keiken värisiä ja kokoisia ihmisiä mitä moninaisimmista taustoista, kukin omista syistään. Niin kuin nyt Hana ja Stan tässä oikeussalin penkillä, Hans on neljääkymmentä lähestyvä maorinainen, tuppukylän kasvatti, joka tuli suureen kaupunkiin, kun elämä kotikulmilla alkoi tuntua toivottoman ahteelta. Stan on kahden- ja kolmenkymmenen puolivaiheilla, sinisilmäinen ja pisamainen blondi, lähtöisin läpeensä keskiluokkaisesta suurkaupunkilaisperheestä.
Sen sijaan asianajoneuvos ja tuomari ovat kuin veljeksiä hopeanharmaine hiuksineen. He ovat samaa maata, lähtöisin mahtisuvuista, jotka ovat tuottaneet oikeusoppineita polvesta toiseen. He jatkavat perinnettä ja näyttävät siltä kuin olisivat tulleet saman oikeustieteellisen lisäksi samasta päiväkohdista.
- Murhatutkimuksen alku on kuin sokeria ja hiivaa laitettaisiin samaan astiaan. Hetkessä alkaa tapahtua.
- Jos tavoittelee ajatusten kirkkautta ja mielen tyhjyyttä, kannattaa ryhtyä buddhalaismunkiksi. Ei ainakaan poliisiksi, ei helvetissä.
Lahjoista, velasta ja vääryydestä: - "Utu" on sana, jota on vaikea kääntää muille kielille . Sanat "tasapaino" tai "vastavuoroisuus" ovat eikä lähellä, mutta utuun ei sisälly ajatusta yksinkertaisesta kostosta. Se ei tarkoita "silmä silmästä" Jos vastaanottaa lahjan saajan mana (asema, arvovalta, hengellinen voima) edellyttää joko yhtä arvokasta tai arvokkaampaa vastalahjaa.
Toisaalta jos joku joutuu vääryyden, vahingonteon, loukkauksen tai jopa surmatyön uhriksi, syntyy velka.
- Utussa velka on yhteinen kuten kunnia ja mainekin. Se kuuluu koko ryhmälle, heimolle tai suvulle. Korvaus voidaan periä ihmisiltä, jotka eivät edes koskeneet keppiin tai ovat aivan syyttömiä rikkomukseen. Parempi viattomien veri kuin ei verta lainkaan. Eikä velka hupene ajan kuluessa. Velka katoaa vasta, kun tasapaino on viimein saavutettu.
Teokseen on kiehtovasti sijoitettu runsaasti maorilaiskulttuuria sekä tekstiin ujutettu maorinkielisiä käsitteitä ja sanoja selityksineen, kuten whakapapa - sukupuu, Whaea - äiti/iäkäs nainen, iwi - heimo jnpp., seikka joka käytetyssä hallitussa laajuudessa ja muodossaan on rikkaus ja lisäbonus lukijalle.
Kannen erittäin tyylikäs ja lukemaan kutsuva kuvitus Mahina Rose; erikoiskiitokset tästä kokonaisuuden kruunaamisest hänelle! Kiehtova ja mukansatempaava lukukokemus:)
- Kia Whakatōmuri te haere whakamua. - Kävelen takaperin tulevaisuuteen katse kiinni menneisyydessäni. Maorilainen whakatuki (sanonta)
Erinomainen yleismaailmallinen toteamus, mutta taatusti mielenkiintoinen kieli käännettäväksi ja haastava hallittavaksi:) Alla oleva sana on hyvä osata kielellä kuin kielellä, sillä se ei ole kirosana:
Kia ora:
Kylläpä kiinnostaa tämäkin dekkari. Hyvä nimi, josta jo tietää mihin genreen kirja kuuluupi. Maorit ja kirjan tapahtumapaikat ovat todella kiinnostavia. Lukulistalle lomps :)
VastaaPoistaAurinkoa ja lukuiloa 🙂
Kiitos Mai! Tämä oli paitsi kelpo dekkari niin johdatti mielenkiintoisesti aivan vieraaseen, kiinnostavaan kulttuuriin, aikaan ja tapoihin.
PoistaToivottavasti viihdyt Bennettin parissa ja mainiota alkanutta uutta viikkoa Sinulle!
Joo, kyllä aina itselle uuteen ympäristöön/kulttuuriin sijoittuva dekkari kiinnostaa. :)
VastaaPoistaKiitos Anki! Onneksi olemme uteliaita ja kiinnostuneita uuden suhteen ja tämä teos erottuu ehdottomasti edukseen massasta:)
PoistaTässäpä hyvä lukuvinkki, kiitos tästä! Uusi-Seelanti ja maorit kiinnostavat. Kirjailijan nimen perässä suluissa olevista nimistä päätellen hän taitaa itsekin olla maori?
VastaaPoistaKiitos itsellesi kommentista ja mukavaa, että kiinnosti! Uudessa Seelannissa on jotain määrittelemättömän kiehtovaa.
PoistaMichael Bennett Wikipedian mukaan: "He is Maori and is of The Arawa descent." Ihmekös kerronta kulki vaivattoman oloisesti, värikkäästi ja asiantuntemusta ilmentäen.
Uudenlainen ajatus tuossa whakatukissa. (Hih, tuohonhan tuli kirjoitettua sisään "katukissa".) Kunpa saisin sen painetuksi muistiin niin voisin siteerata jos joku sanoo että vanhoja ei kannata muistella tai pitää vain katsoa eteenpäin.
VastaaPoistaViet meidät aina välillä kaukaisille seuduille uutta oppimaan. Islantiin, Brasiliaan, Uuteen Seelantiin. Olemme Mummon mukana matkalla. 🙂
Totta, tuo miete sai näppäryydessään ensi hätkähdyksen jälkeen fundeeraamaan, ja alkoi tuntua todelta.
PoistaKiitos mieltä ilahduttaneesta, lämminhenkisestä kommentistasi ja joustavia juonteita alkaneeseen viikkoosi:))