Tapani Bagge: "Punamusta baby" - ex Libris...

"Punamusta baby", Tapani Bagge, CrimeTime, 2022, 254 s. Kannen ulkoasu

 Jussi Kaakinen. 

"Tapani Bagge   (s. 1962) on kirjoittanut elääkseen parikymppisestä lähtien 

Sitä ennen hän ehti kokeilla puutarhatöitä, kaatopaikan ja teollisuusalueen vartiointia, postinkantoa, osto- ja myyntityötä antikvariaateissa ja levykaupassa. Bagge on julkaissut toistasataa kirjaa ja palkittu lähes kaikesta, mihin on ryhtynyt. Parhaiten hänet ehkä tunnetaan dekkareista ja lastenkirjoista." (Kustantaja)

 

                                                          ©Veikko Somerpuro
 

"Alkukesästä 1950 yksikätinen yksitysetsivä Väinö Mujunen saa tutkittavakseen, mihin jyväskyläläinen kapteeni on kadonnut.

Kahdentoista lapsen isä on hävinnyt Helsingin reissullaan. Onko kapteeni Happonen kokenut Kalle Tappisen kohtalon vai onko samba ollut hänelle vieläkin kohtalokkaampi?

Samaan aikaan Neuvostoliittoon luovutusta odottava virolaiskapteeni karkaa sairaalasta ja kaipaa apua. Liittyvätkö kapteenien tapaukset toisiinsa

Entä mitä Petroskoista tuttu  Nataša tahtoo Mujusesta? Ja kuka tai mikä onkaan punamausta baby?" (Takakansi)

 

 

 

 

Jep: siinäpä meille kysymyksiä ja arvoitusta kerrakseen.

 Ei kuin  Kohtalokas samba soimaan ja Georg "Jori" Malmstén ääneen sekä mars matkaan omallekin kultaiselle lapsuuden 1950- luvulle:

-  Helsingin viimeisestä sotakesästä oli jo kuusi vuotta. Kaupunki alkoi vähitellen palata entiselleen, osin ehommaksikin. Eteläsatamassa rakennettiin kovaa kyytiä Olympialaituria vuoden 1952 kisavieraita varten. Pahin pula ja tiukin säännöstely alkoivat jo hellittää.

- Hotelli Torni oli jo saatu kuntoon Valvontakomission jäljiltä. 

Nyt sen loistokkaassa baarissa ja ravintolassa viettivät aikaansa viihde- ja talouselämän huiput ja monet taiteilijat. Armeijan väkeä siellä näki vähemmän.

 

Mujusta Bagge kuvaa eloisasti sanoin lupakirjaton yksityisetsivä, jolla on kusiaisen valtuudet eikä hänen naiskuvauksensakaan kalpene edellisen rinnalla:

Natalia & Mujunen:  -Mujunen pani merkille erityisesti eräät punamustat korkokengät ja mustat verkkokuvioiset nylonsukat sekä niiden verhoamat muodokkaat sääret,

jotka jatkuivat punaisen leningin uumeniin.   Sääret lähestyivät häntä Mikonkadulta Kaisaniemestä päin. Mujusen katse ehti vasta kiivetä viininpunaisen jakun verhoamiin rintoihin, jotka toivat mieleen Mantšurian kukkulat, kun niiden yläpuolelta kuului huudahdus: - Väinö, Sinäkö se olet?

Uljas Vicander puolestaan saa luonnehdinnan: liukas kuin talvinen matikka ja kiero kuin korkkiruuvi.

 Dekkarissa ovat raamit kohdallaan: lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunki suuresti kohinaa herättäneine olympialaisineen ja vanhempien varoituksineen olla epähienosti  tuijottamatta, jos vastaan astelee tummempi-ihoinen turisti sekä  ikivanhoine biiseineen kuten Mustat Silmät  jne.

Herkullinen kieliasu, harmiton juoni ja konstailematon persoonain piirto istuivat saumattomasti vallinneeseen rentoon lukufiilikseen. Baggen  Baby viihdytti ja huvitti sekä nosti pintaan hauskoja muistoja kuten  Hotelli Tornin  Ateljee Bareineen, tuttu tapaamispaikka, jossa tuli opiskeluaikoina parannettua maailmaa.  Tämä dekkari on värikkään ja iloisen kantensa myötäinen, 

kuin makoisa kevyt kenttälounas tai iloisesti  soliseva puro.

 

PS. Vahvennoksia klikkaamalla saat halutessasi lisätietoa ao. asiasta:)

Rakkaissa puna-mustissa väreissä itselle epätyypillisissä korkkareissa huojui ja horjui: