Tommi Laiho: "Rikotut" - Ex Libris...

"Rikotut", Tommi Laiho, Myllylahti Oy, 2022, 371 s. Kannen suunnittelu

Kimmo Kivilahti. 

"Tommi Laiho (s. 1973) on salolaissyntyinen, helsinkiläistynyt kahden tyttären isä, kolumnisti ja mainosalan luova johtaja. Häntä kiehtoo ihmisen psyyke, draaman ja komedian yhdistäminen sekä rakkauden kamppailu pelkoja vastaan." (Lievelehti)

 

                                                         ©Mika Hyvärinen

 

"Helsingin Kalliossa teloitetaan ohiajavasta autosta kaksi ihmistä julkisella paikalla. Vanhempi rikostutkija Karita Haapakorpi ei usko ilmeiseen tutkintalinjaan vaan seuraa omaa vaistoaan.

Samaan aikaan hänen ystävättärensä, psykiatri Amina Rehmannin luokse terapiaan tulee ensikäynnille nainen, joka ehtii kertoa kuulleensa jotain kammottavaa ennen kuin pakenee kesken istunnon. Toisaalla vankilasta vapautuu murhasta istunut mies, joka sellikaverinsa mukaan ei uskaltaisi tappaa kärpästäkään.

Tapaukset vetävät mukaan myös Aminan ex-rakastetun tilastotieteilijä 

Juha Huhtalan ja kuljettavat lukijan yritysmaailman vallankaappaukseen, mielipuolisiin uskomuksiin, murhiin ja aina Kaliforniaan asti. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa? Monikerroksisessa tarinassa särkyneiden ihmisten kohtalot sotkeutuvat keskenään ennen vääjäämätöntä loppua." (Takakansi)

 

Laihon esikoisteos oli Uhanalaiset (2021), joka arvioitiin yhdeksi vuoden parahaista dekkareista (Pertti Avola HS). 

Esikoista en ole lukenut, joten itselle uusi  ja tuore kirjailijanimi sekä edukseen massasta  poikkeava, mielenkiinnon herättävä kansi, jota sai katsoa toiseenkin kertaan,  joten mitäpä muuta lukijana tarvitsee uuteen tuttavuuteen sutjakasti sukeltaakseen:

 

 Karita:  - Jatkuva suorittaminen on turvakeino välttää itsensä kohtaaminen. 

Karita on pysähtynyt, täsmällisemmin pysäytetty, useampaan kertaan, odottamatta ja väkivaltaisesti. Hän tietää omat ongelmansa, tunnustaa vajavaisuutensa, tietää jopa missä ilmansuunnassa on ulospääsy tai kasvu kuten kuuluu sanoa. Hän ei vain pysty siihen. Ahdistuksessa on helpompi elää, sillä sen tuntee, se ei yllätä, se ei ole arvaamatonta, siihen on tottunut. Hän on valinnut tietoisesti elää näin. Niin hän on päättänyt ajatella.

Hyvä esimerkki siitä, kuinka vahva keino piinaava hiljaisuus monessakin kohtaa elämää on:

 Kuulustelutekniikasta:  - Mäkynen istuu tuolilla ja pureskelee kynsiään. Henkilökohtaiset tavarat on viety, mutta hän saa olla pukeutunut omiin vaatteisiinsa. Pidätyksen jatkon syyt on kerrottu. Löytynyt 5000 euroa vaatii selitystä eikä satuja.

Karita antaa miehen yhä muhia. Katselee pöydällä olevia papereita niin näkyvästi, että Mäkynen huomaa oman kuvansa niistä.

Mäkynen vilkaisee Karitaan päin, joka ei ole huomaavinaankaan. Käynnissä on henkinen mittelö, johon Arttu ei tiedä osallistuvansa. Sen nimi on Kumpi puhuu ensin. Hiljaisuus on piinaava ase oikein käytettynä. Se herättää henkiin moniäänisen mielikuvituksen.

Epävarmuus kasvaa. Mitä poliisi tietää? Poliisi ei tiedä mitään, mutta Karita antaa mykkyydellään ymmärtää, että tietää kaiken, ihan jokaisen pienen yksityiskohdan. - Mä en aio puhua mitään. Mulla ei oo mitään kerrottavaa. Mäkynen hävisi pelin. 

 

Ei turhaan sanota, että elämä on 10 prosenttia sitä, mitä ihmiselle tapahtuu ja 90 prosenttia sitä, miten reagoimme tapahtuneeseen...

Teos pitää sisällään useita kiinnostavia teemoja kuten tässä jumaluuksiin asti kurottelevaa  skientologiaa, periytyviä ammatteja eli tappajaisän kasvattaessa pojastaan työlleen jatkajaa ja yritysmaailman ahneita koukeroita henkilökaartin ollessa  runsas sekä persoonallisesti rakennettu ja kokonaisuuden pysyessä vaivattoman oloisesti Laihon hyppysissä lukijan eduksi aina varsin vauhdikasta loppuhuipennusta myöten.

Lukiessa on erikoista kyllä jotenkin "kodikas" olo vaikkei Laihon teksti täyteläisyydessään ja eläväisyydessään  millään muotoa kotikutoista saati särmätöntä ole ja mielenkiinto säilyy vireänä loppuun saakka. 

Laihossa on runsaasti  potkua ja potentiaalia, aika näyttää, mihin se hänet vielä johtaakaan:)

Outoa kyllä:   -  Ihmisillä on tapana nähdä paljon enemmän vaivaa välttääkseen sitä mitä pelkäävät kuin saavuttaakseen sen mitä haluavat. (Dan Brown)

Perinteistä pyhäinpäivää ja vireää viikonloppua: