Haruki Murakami: "Pimeän jälkeen / Afuta Daku" - ex Libris...

"Pimeän jälkeen", Haruki Murakami, Tammi. Keltainen kirjasto, 2020, 209 s., suomentanut Antti Valkama.

"Haruki Murakami (s.1949) on jo ehditty verrata ties kehen: Austeriin, Salingeriin, Chandleriin, Borgesiin. Japanissa hänen kirjoistaan otetaan miljoonapainoksia ja hän on siellä etenkin nuorten lukijoiden suosikki. 

Myös Murakamin kansainvälinen suosio on huikea, ja yhä useampi uskoo,

että jonain päivänä hän vielä saa Nobel-palkinnon. Murakami syntyi Kioton seudulla, mutta asui nuorena enimmäkseen Kobessa. Murakamin isänisä oli buddhalaispappi, äidinisä osakalainen kauppias, vanhemmat japanilaisen kirjallisuuden opettajia. Murakami perehtyi jo nuorena myös länsimaiseen kulttuuriin, erityisesti kirjallisuuteen ja musiikkiin, mikä näkyy myös hänen tuotannossaan." (Kustantaja)

 

                                                         ©Elena Seibert

 

"Mari tappaa aikaansa öisessä kahvilassa. Toisaalla hänen sisarensa Eri nukkuu jo kaksi kuukautta kestänyttä syvää unta. Sisarukset ovat joutuneet kauas toisistaan, mutta Tokion yö tuo yhteen lukuisia kummallisia kulkijoita. Arvoituksen avaimen saattaa tarjota oikeita kysymyksiä esittävä pasunisti, nuori prostituoitu tai tuntihotellissa työskentelevä entinen showpainija.

Öisin aika tuntuu kulkevan omassa uomassaan, ja todellisuuskin saattaa nyrjähtää hetkittäin paikaltaan." (Lievelehti)

 

 

Murakamin matkassa on tullut kuljettua pitkä yhteinen taival, viimeksi talsittiin yhdessä peräti Rajasta etelään, auringosta länteen, joka mielestäni ei ihan yltänyt Romeo & Julia mallisessa love storyssaan Murakamin parhaimpien tasoon. Mutta jokainen, joka joskus on viettänyt unettomia öitä tietää tuon paikaltaan nyrjähtämisen tunteen, joten  tämä aihepiiri aikavälillä klo 23.56 - 6.53 kiehtoi jo sinänsä.

 

Musiikilla, bluesilla, joka sopiikin teoksen sävyyn, on oma merkityksensä tapahtumain taustalla, joten pyöräytetäänpä levylautaselle teemaan mukaisesti ja pasunistin iloksi hyväksi startiksi albumilta 

Blues-ette -koosteelta kappale Five Spot after Dark pasunistina Curtis Fuller ja (Klik) https://www.youtube.com/watch?v=_BlHRPXPx-4

 

- Kun molemmat ovat pystyssa, käy selväksi, että nainen on paljon Maria kookkaampi. Mari on muutenkin pienikokoinen, ja nainen on vankka kuin maataloustyökaluvaja. Pituutta lienee noin 175 senttimetriä. 

 - Kaksikko tulee ulos ravintolasta. Vielä tähän aikaankin (00.25)  kadulla riittää elämää. Pelihallista kaikuvat sähköiset äänet, karaokepaikkojen mainoshuudot. Moottoripyörän pärinä. Kolme nuorta miestä istumassa joutilaina suljetun liikkeen rullaoven edessä. He katselevat kiinnostuneina, kun Mari ja nainen kulkevat ohi. Luultavasti he näyttävät kummalliselta parilta. Miehet eivät silti sano mitään. Katsovat vain. Rullaovi on täynnä spraymaalilla tehtyjä töheryksiä.

"Minun nimeni on Kaoru. 'Tuoksu' on vähän turhan herttainen nimi tällaiselle tyypille, mutta Kaoru olen ollut syntymästä saakka."

-  "Tuo hotelli tuolla noin." "Hotelli?" "Tuntihotelli. Sellainen, jossa pariskunnat käyvät. Näethän kyltin, jossa lukee Alphaville? Se se on. Nimi saa Marin kääntymään Kaorua  kohti. "Alphaville?" "Ei huolta, ei se ole mikään arveluttava paikka. Minä olen siellä hotellipäällikkönä."

 

Murakamin on virtuoosimainen tunnelman kehrääjä ja hänen  kirjalliset taitonsa ovat sitä luokkaa, ettei hänen tarvitse käyttää tajunnan räjäyttäviä juonellisia saati verbaalisia riuhtaisuja tai repäisyjä, vaan hän kutoo lukijansa mukaan hämyiseen tarinaansa lyhyin lausein ja hienostunein, tyylikkäin sekä vaivihkaisin keinoin. Teos istui saumatta ajankohdan vallitsevaan hämäränhyssään ja omaan unnukkaiseen ja urvahtaneeseen mielentilaan. Tällä  kertaa Murakamin taika jälleen  puri!

   -  Öisin aika virtaa öistä uomaansa. Turha siinä on vastaan pyristellä... 

Rauhaisaa Pyhäinpäivää ja mallikasta marraskuuta!