Anna-Mari Kaskinen & Minna L. Immonen: "Kiitos kun olet" - ex Libris...

"Kiitos kun olet", Anna-Mari Kaskinen (kirjoittaja) ja Minna L. Immonen (kuvittaja), Kirjapaja  2021, 46 s.

Anna-Mari Kaskinen on monipuolinen kirjailija, runoilija ja lauluntekijä ja

Minna L. Immonen on kuvataiteilija, joka tunnetaan etenkin korteistaan ja kalentereistaan. Kaskinen ja Immonen ovat julkaisseet yhdessä monia teoksia, mm. Tähtihetkiä (2020) ja Ota vastaan aurinko (2020).  (Kustantaja)

                                                           ©Pekka Kaskinen

 

"Mitä olisimmekaan ilman muita ihmisiä? Ilman jaettuja iloja ja suruja?

Korona-ajan myötä läheisten ihmisten merkitys elämässämme on vain korostunut. Vaikka emme ole voineet tavata heitä entiseen tapaan, on tärkeää tietää, että he ovat olemassa. Aika on myös nostanut esiin ihmisen valmiuden auttaa toisia, heitäkin, jotka eivät kuulu lähipiiriimme.
Anna-Mari Kaskisen uudet runot ja Minna L. Immosen kauniit akvarellit puhuvat kiitollisuuden kieltä. Ne lausuvat kiitoksen ystävälle, sukulaiselle, työtoverille, naapurille - hänelle, joka ilahduttaa meitä jo pelkällä olemassaolollaan. " (Kirjapaja)

Edelliskerran tapasimme tekijöiden kanssa toinen toisemme kuluvan vuoden  kevään kynnyksellä,  Ihmeiden aikaan kokoelman tiimoilta, josta lyhyesti ja ytimekkäästi: viehko ja oleellisen oivaltava  teos, joka sopii myös hyvin lahjaksi kevään juhlijoille. 

Lapset  ovat keski-ikäistyneet ja ensimmäiset lapsenlapset aikuistuneet, tahtimme ovat vaihtuneet:

 

Vuosia on siitä.

Olet aikuinen.

Suhteemme on tänään

vastavuoroinen.

 

Ihmetellen jaamme

aarteet kätketyt.

Kiitos että olet

oppaanani nyt. 

Elämässämme se, mikä on ollut haaveissamme, toteutunut, kulkenut vierellämme tai tullut todeksi eletyksi, pysyy aina mukanamme muistoissa,  osana minuuttamme, persoonaamme eikä se kaikki koskaan katoa:  

 

Hiljaisella tiellä

tuuli hiuksillani käy.

Tiedän olet siellä, vaikkei ketään näy... 

Luottamus ei horju,

ajatukset jaan.

Toisiamme torju

emme milloinkaan...

 

Kiitos ei ole kirosana, kuitenkin se tahtoo usein jäädä silkaksi ajatukseksi, sanomatta ja ilmaisematta. Tässä koosteessa se tulee muistutetuksi kaikesta hyvästä, todeksi eletystä  ja se jää mieleen elämään tullakseen myös sanoin tai elein ilmaistuksi. 

 

Pitkäksi venynyt ja nähtävästi yhä venyvä  korona-aika on useimmille meistä ollut kuluttava, voimille käypä ja  pitänyt sisällään läheistemme, ystäviemme menetyksiä, kuten omalla kohdallamme.  Elämä on kapeutunut ja komplisoitunut, mutta se kulkee eteenpäin:

 

Mitään ei tarvitse selittää.

Kaiken jo muutenkin tiedät.

Ei ole parempaa ymmärtäjää.

Sinä myös puutteeni siedät.

Montaa polkua ravattu, kuljettu,

porttia avattu, suljettu.

Vielä me tahdomme uskaltaa

rakentaa tulevaa...

 

Herkkää, vähäeleistä, kaunista, harmonista  ja koskettavaa, mutta perussävyltään valoisaa ja tulevaan  kantavaa...

 

Kiitos kun olet ja olette!