Simone Buchholz: " Hotel Cartagena" - ex Libris,,,

"Hotel Cartagena", Simone Buchholz, Kustantamo Huippu, 2022, 281 s., suomentanut Anne Kilpi.     

"Hampurissa miehensa ja poikansa kanssa asuva   Simone Buchholz (s.1972) on yksi Saksan menestyneimpi rikoskirjailijoita. Hän on koulutukseltaan toimittaja ja toiminut vuodesta 2001 lähtien vapaana kirjoittajana, Hotel Cartagena on Chastity Riley -dekkarisarjan viides suomennettu osa, ja sen englanninkielinen käännös palkittiin Isossa-Britannniassa vuoden 2022 parhaana käännösdekkarina." (Lievelehti)

                                                      ©Gerald von Foris

"Hampuri 1980-luvulla ja nuori mies, joka haluaa pois. Hän nousee Kolumbiaan lähtevään laivaan ja saa Cartagenan rannoilla oppia, mitä tapahtuu, kun juhlii väärien ihmisten kanssa. Ylellisten bileiden jälkeen on helvetti irti. Kun vuodet kuluvat, tarjoutuu tilaisuus kostaa, eikä tuo samainen mies – ei enää niin kovin nuori – jätä tilaisuutta käyttämättä…

Kalsea hotellibaari Hampurin satamassa yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Alapuolella hohtavat telakoiden valot, ylhäällä syyttäjä Chastity Riley juhlii ystäviensä seurassa. Yhtäkkiä ovet avautuvat, ja baariin kävelee kaksitoista raskaasti aseistautunutta miestä, jotka ottavat asiakkaat ja henkilökunnan panttivangeikseen. Poliisit rakennuksen ulkopuolella vaikuttavat jäävän sivustaseuraajan rooliin, ja Chastity kumppaneineen joutuu keskelle tapahtumasarjaa, jonka jälkeen mikään ei voi olla niin kuin ennen." (Lievelehti)

Pahikset:  -  Heitä oli kaikkiaan kaksitoista. Heillä oli yllään tummat puvut, aseet he kiskaisivat esiin takkiensa alta. Uzeja, lyhyitä pumppuhaulikkoja, katkaistuja haulikkoja, 45-kaliiperisia Colteja. Kapineita, joilla tehdään melkoinen vaikutus. laukaukset osuivat kattoon, ketään ei haavoitettu, vaikka jollakin tapaa kuitenkin kävi niin. 

 Edelliskerran nautin Buchholzin seurasta teoksen Mexicoring  (2021)  vauhdissa Chasitity Raileyn vetämänä näillä lopputulemin: Lukijana istuu kuin katselemassa kiivastempoista pingismatsia hikoilematta, mutta nauttien ajoittain ronskistakin, mutta juoheasti kulkevasta sanansäilän heiluttamisesta, mutta nyt mars matkaan hotellille:

 Henning:  - Yhtenä syyskuun aamuna, kun lännestä nousi ukkonen, hän vain kävi kotona, pakkasi urheilulaukkunsa ja palasi satamaan. Hän etsi laivan. löysi yhden Etelä-Amerikkaan suuntaavan ja pestautui sen matkaan. Käsi punkkaa vastaan, yksinkertainen periaate: anna meille työvoimasi, me annamme sinulle vuoteen. Jos näet matkan aikana sataman, voit hypätä maihin. Tai voit jäädä ja jäädä ja jäädä ja ryhtyä merimieheksi. Henning ei halunnut merimieheksi.

Esteban:  -  oli hyvinkin kaksi päätä pidempi kuin muut Henningin tuntemat kolumbialaiset, nuo pienet miehet, joiden kasvot nauroivat sydämellisesti. Esteban ei näyttänyt oikeastaan lainkaan kolumbialaiselta, pikemminkin madridilaiselta. Hän näytti härkätaistelijalta. Hän oli pitkä ja solakka ja veitsenterävä. Hänen kätensä muistuttivat saksiviuhkaa. Mutta hän oli todella kohtelias.

Stepanovic:  -  Hän kestää poliisijärjestystä yleisesti ottaenkin huonosti. koska hän ei usko järjestykseen vaan pitää sitä vain ihmisten naurettavana yrityksenä saada huomionsa pois siitä tosiasiasta, että jokaisen on jonain päivänä kuoltava. Mutta nyt täällä, kaiken tämän takia, hänen sisällään vallitsee kaaos, eikä enää mikään täsmää edes auttavasti.  

Ja sitten vietä tämä vitun järjestys. Hän voisi silkasta raivosta ja turhautumisesta repiä kadut auki.  

 

Buchholz osaa asiansa.  Omantakeinen ja suorasanainen tekstin tuottaminen jatkuu. Teoksen ehdotonta plussaa ovat sen vauhdikkuus ja lyhyet hauskasti nimetyt sekä napakat luvut, kuten Joko moukarinheittäjät ovat matkalla?, Columbomaisuus, Yksi mies yksi makkara, Sisäinen murhanappi ja Vetosäde.

 

Tämä dekkaristi ei tarjoa mitään valmiiksi pureskeltua, vaikkakin teoksen panttivankitilanteessa yksi herra joutuukin jauhamaan makkarapötköä kirjaimellisesti henkensä edestä mössöksi, vaan hän jättää lukijalle ilmatilaa hengittää ja omille tulkinnoille. Anne Kilven käännös ja Taina Värrin  osuvan synkänpuhuva kansi kruunaavat kokonaisuuden. 

Teos pilkahdutti mieliin myös hauskoja nuoruusmuistoja yhdeltä kielitaidon lujittamiskesältä liikuttaessa tutuilla seuduilla Blankenesessä , Alsterilla ja purjehtimisesta Elbellä iltanuotioineen...

- Gangsterinaivot olivat vielä vaikeammin saavutettavissa kuin naiset aivot.  Hmphh....

Tschüss: