Max Seeck: "Loukko" - ex Libris...

 

"Loukko", Max Seeck, Tammi, 2022, 358 s. Kansi: Juri Patrikainen.

"Max Seeck (s.1985) on espoolainen kirjailija ja elokuvaohjaaja. Hän nousi kansainväliseen suosioon romaanillaan Uskollinen lukija, jonka käännösoikeudet myytiin neljäänkymmeneen maahan ja joka kipusi bestseller-listoille niin Yhdysvalloissa kuin Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassakin. Loukko on Jessica Niemi -sarjan neljäs romaani."( Lievelehti)

                                                          ©Mikko Rasila

 

"Max Seeckin uusi romaani on äärimmilleen viritetty psykologinen trilleri.

Se on kertomus muistoista jotka eivät päästä otteestaan, ja teoista jotka voi sovittaa vain kuolema.

Yksinäinen saari. Joka yö kello kaksi laiturille ilmestyy sinitakkinen tyttö. Jokainen joka uskaltaa lähestyä häntä, kuolee. Jessica Niemi on jälleen karmivan mysteerin äärellä." (Takakansi) 

 

 

Edelliskerran tuli Seeckin kanssa pohdittua Kaunan (2021) olemusta lopputulemana: vetäväjuoninen ja psykologisen silmän omaava dekkari kuorrutettuna hienoisilla kerrontaa koristavilla pienillä kukkasilla. 

Uteliaana siis tutkimaan, mitä kaikkea huolellisesti vaurautensa salanneen Jessican omista  loukoista, joita Seeck taidokkaasti ikään kuin sisältäpäin kuvailee,  löytyykään:

 

Jessica:  - Zetterborgin murhaajan pidätystä seuraava ilta laukaisi Jessicassa jonkinlaisen absoluuttisen tyhjyyden. Yhtäkkiä hän tunsi olevansa kuin avomerellä ajelehtiva jäälautta, joka sulaisi vähitellen kunnes katoaisi kokonaan kenenkään huomaamatta. Ja ehkä juuri tuo tunne oli alkanut ruokkia harhoja, kuljettanut häntä yhä syvemmälle toiselle puolelle, jossa todellisuus vähitellen vääristyi. 

 

Åke:   -" Majakat", mies sanoo ja laskee lasin syliinsä. "Ne symboloivat minulle jonkinlaista mielenrauhaa ja levollisuutta, Ne seisovat ylhäisessä yksinäisyydessään, kohoavat kohti taivasta. Ne ovat aina valmiina opastamaan muita ja ottamaan vastaan maailman merien myrskyt."

Sotalasten monesti traaginen  tarina ansaitsee tulla kerrotuksi teemana yhä uudelleen sen ollessa yhä edelleen maailmassa valitettavasti varsin ajankohtainen.

Seeckin tuotantoon olen yleensä tottunut liittämään debet-puolelle jännityksen, vauhdin ja vaaratilanteet.  Tässä uutkaisessaan Jessica on nostettu ns. sorvin ääreltä telakalle toipumaan  työtehtävistään Ahvenanmaalle Smörregårdin saarelle kauniisiin maisemiin popsimaan bentsoja, mutta sitten saapuvat kaksijalkaiset "muuttolinnut" perinteiseen vuosikokoukseensa ja hän kietoutuukin sinitakkisen, laiturinpäässä klo kahdelta yöllä merelle kuikuilevan, isäänsä noutamaan vartoilevan, sinitakkisen sotalapsi  Prinsessa Maija Ruususen, "Pandakarhun" legendan pauloihin.

Maija:  - kuulee linnun rääkäisyn, näkee korkealla veneen yllä kaartelevan lokin harmaan siluetin alati synkkenevää taivasta vasten. Hän kuulee yläpuoleltaan ukkosen pehmeän jyrähdyksen, sulkee silmänsä ja hymyilee onnellisena.  Tulethan sitten minua vastaan, isä...

Seeck hallitsee eittämättä  sanansäilän heiluttamisentaidon ja tekniikan sekä vauhdikkaissa käänteissä että tässä tapauksessa niin karun suolantuoksuisen saaristoluonnon kuin ihmismielen monimutkaisten koukeroiden ja sen herkkyyden kuvaajana sekä  mystiikan verhon  kietomisessa kokonaisuuden ylle.

Tässä Loukossa tunsin aika ajoin lukijana  olevani itse hidastetun ja toisteisenkin filmin loukossa ja ajoittaisen pysähtyneisyyden vallassa kaipaamassa Seeckin vahvaa tapahtumain kuvauksen edistymistä ja rikkautta ikään kuin laiturinnokan sijasta olisin seissyt odottamassa bussipysäkillä linjuria, joka ei vaan saavu. 

Teoksen vahvuutena on hienopiirteinen  psykologinen kuvaus ja onkin mielenkiintoisa aikanaan nähdä, vieläkö Jessican tarina jatkuu ynnä mihin suuntaan kirjailija kerrontansa tulevaisuudessa luotsaa. 

Juri Patrikaisen synkänpuhuva ja kaunis kansi kuvaa yksiselitteisesti kirjan erityistä tunnelmaa!

- Heitä minut susille ja palaan johtamaan laumaa... 

Ahvenanmaalla piipahti: