Pauliina Vanhatalo: "Vastuulliset"

 

"Vastuulliset", Pauliina Vanhatalo, Tammi, 2022, 252 s., päällys Eevaliina Rusanen.

"Pauliina Vanhatalo (s.1979) on raahelainen kirjailija, joka on julkaissut paitsi useita kiitettyjä romaaneja myös omaelämänkerrallisia teoksia ja lasten kuvakirjan. Kirjailijanimellä Veera Vaahtera häneltä on julkaistu hyväntuulisia chick lit -romaaneja." (Lievelehti) 

 

                                                        ©Maiju Pohjanheimo

 

"On kesä. Lennin perhe muuttaa pohjoiseen tehdaskaupunkiin, taloon, 

jonka synkän historian kaikki tuntevat. Viereisellä tontilla seisoo autiotalo. 

Sinne on asettunut asumaan Pasi, joka on jättänyt entisen elämänsä pitääkseen silmällä naapuritonttia.

Toisella puolen kaupunkia Niina vuokraa asunnon korkealta tornitalosta.

Siellä hän tuntee olevansa pitkästä aikaa suojassa, niin omalta lapseltaan kuin vieraaksi muuttuneelta elämältään." (Takakansi)

 

 

 

Vanhatalo oli itselle upouusi tuttavuus, minkä lisäksi lukemaan houkuttelivat teoksen nimi "Vastuulliset", joita toivoisi ihmiskunnassa olevan enemmälti sekä valintaa tuki Eveliina Rusasen herkkä ja seesteinen kansi. Siispä vaihteeksi kotimaisen kirjallisuuden myötä mars matkaan kuolleen perheen talolle:

- Tiiättekö te mitä teijän kotona on tapahtunut? Lenni kääntyi ääntä kohti. 

Uuden kodin portilla seisoi farkkutakkiin ja mustiin housuihin pukeutunut tyttö koulureppu selässään. Tyttö vaikutti Lennin ikäiseltä, tuijotti silmiin ja kiskoi housuja ylöspäin. Pappa kutsui sen muotoisia lapsia pulleroiksi, mutta äiti korjasi aina, ettei ihmisten kehoja ollut tapana kommentoida ja että jokainen sai olla sellainen kuin oli.

Isä:  - murahti eikä katsonut Lenniin päin. Lenniä ärsytti. Aikuiset toistelivat aina, että kohta helpottaa, ihan pian palataan normaaliin elämään, muttei siihen koskaan kuitenkaan palattu..

 

Äiti:  - He kuulivat oven takaa äidin kiihtyneen ääneen. Ymmärrän että vuosi on ollut sulle rankka, mutta sä et voi purkaa sitä meihin, äiti sanoi. - Jos et pääse omin avuin eteenpäin, täytyy mennä terapiaan tai jotain.

Isä nauroi rumasti. - Se tästä nyt vielä puuttuis, hän sanoi. - Mä teen kaiken teidän eteen. Jätän tutut kuviot, muutan minne sä haluat, mutta riittäkö se. Ei. 

Pasi:   - Autiotalon tuntumassa Pasin olo keveni kuin sydämen ympärille puristunut koura olisi löysännyt hiukan otettaan. Pasi oli käynyt kaupassa ja huoltoasemalla, jonka vessassa hän oli hoitanut tarpeensa ja peseytynyt. 

Reppu oli täynnä ruokaa ja juomaa, ne riittäisivät kai viikoksi. Tarkistettuaan ettei kukaan ollut näkemässä Pasi sujahti portista autiotalon pihaan, ajatteli suoriutuneensa jälleen yhdestä päivästä mutta kuuli sitten koiran haukkuvan. Poika oli siis palannut.

Hyvin avaavaa erilaisten ihmisten ja perhekokoonpanojen sekä elämäntapojen ja valintojen sekä niiden seuraamusten kuvausta. Kertomusta normaalielämästä, mitä nyt sitten sillä itse kukin meistä tarkoittaakaan, sen iloista ja suruista, huolista ja onnistumisista ja ihmisten välisistä  kiemuraisista suhteista.  

 

Aikuiset kipuilevat omien ratkaisujensa ja elämisensä koukeroissa, mutta lasten leikeissä ja ilossa on jotain hyvin ikiaikaista. Nuorilla puolestaan  on omat kasvukipunsa ja häröilynsä tässä tapauksessa huumeongelmineen, joiden rahoittamiseen tarvittavat Valon esiintulevat markkinointimiehen kyvyt, 

jotka toisissa olosuhteissa voisivat poikia hyvää menestystäkin,  menevät ihan hukkaan. 

 

Niina  -  oli tehnyt naiselle (terapeutille) mieliksi ja suostunut monenlaisiin uudelleenmäärittelyihin. He olivat esimerkiksi päässeet yhteisymmärrykseen siitä, ettei hyvä elämä sellaisena kuin Niinan kannatti sitä tavoitella edellyttänyt Valon vapautumista huumeriippuvuudestaan, Sen sijaan Niinan tuli ottaa pieniä mutta määrätietoisia askelia kohti "oman näköistä ja turhasta murehtimisesta vapaata elämää, joka kannattelisi häntä, mitä tahansa valintoja Valo tekisikin.

 

Sujuvasti kirjoitettu ja kulkeva otos ja läpileikkaus elävästä elämästä. 

Teoksessa tulee kauniisti esille huolenpito ja sen välittämisen tarve. Sen sanoma jättää ehkä tilkan yllättäenkin kodikkaan lukujäljen, vahvan ajatuksen siitä, että huominen tulee ja hyvä niin...

Kukin meistä taaplaa omalla tyylillään kantaen elämän repussaan erilaisia taakkoja ja ilon aiheita perustarpeenaan kuitenkin aina selviytyä eteenpäin.

Sen pituinen se: