Édouard Louis: "Naisen taistelut ja muodonmuutokset / Combats et métamorphoses d'une femme" - ex Libris...

"Naisen taistelut ja muodonmuutokse, Édouard Louis, Tammi Keltainen kirjasto, 2022 , 102 s., suomentanut Lotta Toivanen.

"Édouard Louis ( s. 1992 Hallencourtissa) kirjoitti esikoisromaaninsa Ei enää Eddy vain 21-vuotiaana. Kirjasta tuli arvostelumenestys, jota myytiin yli 300 000 kappaletta ja joka herätti kiivasta poliittista keskustelua. Louis on opiskellut sosiologiaa Pariisissa, ja häntä on kutsuttu yhdeksi sukupolvensa tärkeimmistä kirjallisista äänistä." (Takakansi)

 

  

                                                           ©John Foley
 

"Naisen taistelut ja muodonmuutokset on hellä ja heltymätön kartoitus naisten asemasta nyky-Ranskassa. Édouard Louis katsoo työväenluokan ihmiskohtalot sanelevaa järjestelmää silmästä silmään ja hahmottelee veitsenterävän selonteon äideistä ja pojista, politiikasta ja vallasta sekä naisen roolin vaikeudesta - ja pyrkimyksestä vapautua sen kahleista." (Lievelehti)

 

Tämä on rinnakkaisteos Kuka tappoi isäni - romaanille, josta seuraavat mietteet: Räväkkä pamfletti ja kannanotto. Tekstin kieliasu ja ilmaisukyky ovat Louisin  eittämättömiä vahvuuksia ja myös mielialojen ja tunnetilojen välittäminen lukijalle onnistuvat vaivatta ja koskettavasti. Siispä avoimin mielin matkaan kohti meidän naisten taisteluja ja ottamaan selvää muodonmuutosten mahdollisuuksista:

 -  Kaikki sai alkunsa eräästä valokuvasta. En ollut tiennyt, että kuva oli olemassa ja että se oli minulla - keneltä olin sen saanut ja milloin? 

- Kun näin äidin onnellisuuden, tajusin, miten epäreilua sen tuhoaminen oli ollut. Kuvaa katsellessani itkin, koska olin, tahtomattani tai ehkä äidin kanssa ja joskus vastoin hänen tahtoaan, ollut itsekin onnea tuhoamassa.

Louis käy läpi tässä teoksessaan monia teemoja alkaen henkilökohtaisista kasvukivuista ja ongelmista aina naisen asemaan ja yhteiskunnalliseen ilmapiiriin asti. Hän kuvaa elävästi oman lapsuutensa ja  nuoruutensa pelkoja siitä, 

että perhe ja kaverit, saisivat tietää hänen kärsimyksestään eli homoudestaan ja etsi kuumeisesti vastausta siihen kysymykseen: miksi olen sellainen kuin olen?

Hän pohtii syntyperän ja syntymäpaikan  sekä lapsuuden perheen ja  sosiaalisen statuksen merkitystä ihmisen kehitykselle ja elämänkululle - ja mahdollisuuksille:

- Äiti syntyi pohjoisranskalaisen taajaman lähiössä. Hänen äitinsä ei käynyt töissä, kasvatti- isä oli tehdastyöläinen. Äitini ylpeili sillä, ettei ollut kasvanut maalla niin kuin isäni: "Siksi puhun paremmin kuin sun isäs."

- Äiti vihasi miestään mutta pysyi suhteessa lasten takia. lasten edun nimissä.  

Hän sanoi, ettei halunnut lastensa kasvavan ilman isää, ettei halunnut olla "vastuussa". Ja puhuessaan hän lisäsi aina: "Olisin kyllä mieluusti lähtenyt, 

mutta minne?" 

Louis perkaa myös kirjoittamisen tarpeensa synty- ja kipupisteitä, kuvaa oivasti sosiaalisia paineita ja  oman tilanteensa syntymekanismeja ja reunaehtoja  sekä ihmisen ikiaikaista tavoitetta ja tarvetta olla kahleista vapaa sekä saada toteuttaa ihmisyyttään ja elämäänsä sellaisena kuin hän itse toivoisi ja haluaa sen olevan.

 -  Minulle on sanottu, että kirjallisuuden ei pidä selittää todellisuutta, että se ei saa muistuttaa tunteenpurkausta, eikä saa muistuttaa poliittista manifestia. 

-  Koska minä nyt tiedän: se mitä kirjallisuudeksi kutsutaan, on rakennettu vastoin äitini kaltaisten ihmisten elämää ja kehoa. Koska nyt minä tiedän, että äidistä kirjoittaminen, äidin elämästä kirjoittaminen tarkoittaa sitä, että uhmaan kirjoittamisellani kirjallisuutta....

 

Niin tai näin:  selvää on, että kirjoittaminen helpottaa oloa ja selventää omaa ajatuksenjuoksua sekä auttaa löytämään selityksiä kuin myös ratkaisuvaihtoehtoja kulloiseenkin elämänvaiheeseen ja -tilanteeseen. 

 -    Myöhään eräänä iltana äiti soitti Édouard Louis’lle. ”Minä tein sen. Jätin isäsi.” Yhtäkkiä hän – 45 vuotta köyhyyden, armottoman systeemin ja maskuliinisen väkivallan keskellä elänyt nainen – oli vapaa.

Louisilla on omaleimainen, edukseen massasta erottuva tapansa tuottaa verbaliikaltaan vahvaa  ja ajatuksenkulultaan kiinnostavaa tekstiä, joka pitää lukijansa keskittyneenä ja hänen mielenkiintonsa vireillä alusta loppuun jättäen tilaa omille, terveellisille ja tervetulleille  pohdiskeluille kansien sulkeudettua. Laadukas ja immersoiva teos, jonka tunnelmaa on vaikea välittää  ja joka jättää jälkeensä uteliaisuuden sen suhteen, mitä tältä potentiaalia omaavalta kirjailijalta jatkossa, nyt kun isä ja äiti on käsitelty, tuleman pitää!

Ankin kirjablogista löytyy naseva ja napakka arvio teoksen annista ja ansioista;)

 

-  "Vapaus on sitä, mitä teet sillä, mitä sinulle on tehty." - Jean-Paul Sartre 

Vapaata ja vallatonta viikonloppua: