"Englantilainen John le Carré (oikea nimi David Cornwell, 1931-2020) opiskeli Oxfordissa ja kieliä Bernin yliopistossa Sveitsissä sekä työskenteli kylmän sodan aikana vuosia Britannian tiedustelupalvelun agenttina Länsi-Saksassa. Le Carrén läpimurto kirjailijana oli Mies kylmästä (1963), jonka jälkeen hän kirjoitti yli 20 kiitettyä romaania. Viimeinen henkäys ilmestyi hänen poismenonsa jälkeen." (Lievelehti)
"Lontoon Cityssä vaurastunut ja rahamaailmaan kyllästynyt Julian
Lawndsley on ostanut pienestä merenrantakaupungista piskuisen
kirjakaupan, vaikka hän ei tiedäkään kirjallisuudesta juuri mitään.
Muutamia hipaisuja:
Julian Lawndsley: - Hänen impulsiivinen pakonsa oravanpyörästä oli alkanut surkeasti. Ja vaikka tilit eivät kertoneet tarinan loppua, hän saattoi kertoa sen itse: hänellä ei ollut edellytyksiä kestää selibaatin yksinäisyyttä; etäisyys ei hiljentänyt hänen lähimenneisyytensä hälinää; eikä hän pystynyt parissa kuukaudessa paikkaamaan sitä puutetta, ettei hänellä ollut ensiluokkaiselta kirjakauppiaalta odotettavaa perustason kirjallisuudentuntemusta.
Jos Edward Avon ei havittele mitään sen kummenpaa kuin seuraa, eikä Julianilla ole velvollisuus tarjota sitä edesmenneen isänsä vanhalle koulutoverille, semminkin kun tämän kuolemansairas vaimo on heittänyt hänet ulos?
Teoksessa sivutaan myös muita kirjailijoita kuten monipuolista Noam Chomskyä, analyyttistä filosofia, kognitiotutkijaa, loogikkoa, aktivistia ynnä W.G. Sebaldia Saturnuksen renkaineen.
Kirjailija hallitsee myös verbaalisen hauskuutuksen: Taistelu-univormuun pukeutuneet vartijat pitelevät automaattikivääreitään kuin kapaloihin käärittyjä imeväisiä.
Carrén tyylille uskollisena tämäkin hyvästijättö on pikemminkin älyllinen kuin vauhdikas ja tapahtumarikas kuitenkaan yllättäysmommenteja sivuuttamatta. Siinä missä taitava kuvanveistäjä luo näköispatsaan tai muun veistoksen piirtää Le Carré verbaalisin keinoin henkilögalleriansa eläviksi persooniksi ominaispiirteineen, tekemisineen ja tekemättä jättämisineen.
Ilkka Rekiaron laadukas suomennos ja Jussi Jääskeläisen sisällön myötäinen kansi sinetöivät kokonaisuuden. Tyylipuhdas päätös pitkälle ja mielenkiintoisell, meitä lukijoita suuresti ilahduttaneelle kirjalijanuralle.
Lentää lokki hiljainen yllä vetten usvaisten:
Edelleen on tämän kirjailijan kirjat lukematta, vaikka mies taitaa jopa fanittaa häntä. Sebaldin kirjoja olen lukenut jopa blogiaikana.
VastaaPoistaIhastuin, kun kuulin Annie Ernauxin voittaneen tämän vuoden kirjallisuuden Nobelin. Hän pääsi niiden harvojen naiskirjailijoiden joukkoon, jotka ovat saaneet Nobelin. Varasin heti pari Ernauxin kirjaa kirjastosta.
Mukavaa viikonloppua ja lukuiloa :)
Ei hätiä mitiä: se, mikä ei ole takanapäin voipi olla edessäpäin!
PoistaSebald on myös kiinnostava ja haasteellinenkin, yöpöydällä odottelee uutukainen "Luonnon mukaan".
Mainiota: hatunnonsto ja huivin heilautus Ernauxin saavutukselle rikkoa vahvaa miesrintamaa! Hänen tuotantoonsa en ole minäkään tutustunut, vielä ks,
ykköslause;)
Kommentistasi kiitos ja leppoisaa viikonloppua, toivottavasti huomenissa kauniimman kelin merkeissä!
Minulla on tuo romaani tuossa vieressä - pitää/saan kirjoittaa arvostelun Ruumiin kulttuuri -lehteen.
VastaaPoistaJohn le Carré on tavallaan Elisabet II:n ajan hieno, kriittinen ääni, joka taitavasti kertoo brittiläisen imperiumin romahtamisesta ja sen yrityksestä piilottaa tuo romahtaminen mm tiedustelupalvelun avulla.
Monet kirjat vanhenevat ja menettävät sanomansa ajan kuluessa, mutta luulen että le Carrén romaaneja luetaan pitkään 2000-luvulla.
Kiitos Kyösti! Kriittisestä äänestä ja Carrén teosten kestävyydestä olen samaa mieltä, ei pure heti ajan hammas.
PoistaJostain syystä hänen teoksiaan koen haastaviksi avata ja kommentoida, vaikka kieliasu ja kerronnan kulku ovat moitteettomia ja sujuvia, sillä lukujälki on sen verran runsautta aiheuttava ja tiivis, ettei oikein tiedä, mistä langasta nykäistä,. Mielenkiinnolla siis odotan mitä mahdollisesti myös blogissasi teoksen tiimoilta henkäiset;)
Varmaan arvasitkin, että John le Carré on yksi minunkin suosikeistani. Hänen tuotantonsa on tullut luettua.
VastaaPoistaEn juurikaan lue kirjoja moneen kertaan, mutta ´"Mies kylmästä" on tullut luettua ehkä kymmenen vuoden välein.
Kirjailijan kuolinvuosi on muistaakseni 2020. Lipsahdus tuolla alussa :)
Kyllä vaan näin muistelin, ja eipä tule mieleen vakoilugenressa le Carrén voittanutta.
PoistaKiitos kommentistasi ja iso sellainen painovirhepaholaisen nitistämisavustasi sekä kaunista loppusyksyn aurinkopäivää!!
Onpa kyllä komea kansi kirjalla!
VastaaPoistaJotenkin luulen, etteivät nämä kirjat ole ihan minua varten. En erityisemmin innostu vakoiluteemasta.
Kiitos Anki ja kyllä vaan istuu tunnelmaltaan sisältöön kuin hanska käteen!
PoistaVakoiluteemalla on kirjoitettu paljonkin erilaista ja tosiaan vähemmän kiinnostavaa "häröilyä", mutta taustansa ja ulosantinsa sujuvuuden vuoksi tämä kirjailija on listallani alan ykkönen em. osaamisensa vuoksi.
Vakoilu on le Carrélla vain toimintaympäristö, jossa ihmisyyden keskeiset rakennuspalikat korostuvat: uskollisuus, kunnia, oikein tekeminen.
PoistaKiitos kommentistasi, joka pitää täysin paikkansa!
PoistaLe Carrelta luin pari teosta nuorena, mutta en ole sen jälkeen palannnut genreen, enkä ehkä nytkään :)
VastaaPoistaKiitos Jokke! Näin ne mieltymykset ajan kuluessa vaihtelevat. Itsekin olen dekkaireissa toiminta- tai psykologialinjoilla, vakoilupuolella oikeastaan Le Carré on ainoa kiinnostava:)
Poista