"Ole kiltti, lue minut: Puunsiemenen tarina", Hannu Mäkelä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1988, kuvittanut Kaarina Kaila.
"Hannu Mäkelä ei laajempia esittelyjä kaipaa, mutta vahvennnusta klikkaamalla löydät hänen ansioluettelonsa. Viimeksi tiemme kohtasivat elokuussa valoisissa merkeissä - kuten aina - uunituoreen teoksensa
©Auli Närevuori-Mäkelä
va"Ole kiltti, lue minut", viestitti pieni puunsiemen. Ja viesti jatkui: Ole kiltti,
istuta minut, laita lämpimään maahan, anna minulle tilkka vettä, anna minulle auringonvalo, ja anna minulle aikaa. Niin minä sinulle puuksi kasvan, tuuheilla oksilla suojaan sinut. Tyttö ja poika tekevät, kuten siemen oli pyytänyt.
Millainen puu siemenestä tulee. Sitäpä ei tiedä vielä. Mutta yksi on varmaa.
Se varttuu ja kohoaa yhä korkeammalle, kasvaa omaksi itsekseen." (Takakansi)
Tämä kaunis ja pienimuotoinen lukuhelmi osui käsiini - kuten useasti elämässä käy - sattumalta ja osoittautui onnenkantamoiseksi ja teemaltaan omaan elämänkohtaan sujuvasti solahtavaksi. Vast'ikään nautin Olli Sinivaaran tarkkapiirtoisesta runokirjasta Puut, toisekseen puiden hoito ja riskaabeleiden yksilöiden problemaattinen, tunteita herättänyt kaataminen on ollut näin sivustaseuraajana ajankohtainen omassa elinympäristössäni ja mikä parasta: puut ovat olleet tänä syksynä ennätysmäisen kauniissa ja värikylläisissä juhla-asuissaan ja niitä olen innolla käynyt metsälenkeillä ihastelemassa niska kenossa siinä määrin, että joutsenkaulan syntyyn ovat kaikki elementit kasassa...
- Pieni siemen irtoaa puusta. Koko alkukesän se on heilunut puun oksalla, kukkinut ensin huiskilona, muuttunut hedelmäksi sitten, kovettunut ja kuivunut, nukahtanut kuoren sisään. On tullut aika lähteä...
Mäkelän verbaaliset kyvyt ja tekstin mukaansatempaavuus eivät jätä epäilyksille pienintäkään sijaa, vaan lukijana nautin tästä sadusta alusta loppuun.
Hän viljelee kaunista ja rikasta kieltä, sitä katoavaa luonnonvaraa nyky-Suomessa, jonka vuoksikin teos ei ole millään muotoa vanhakantainen vaan ehdottoman hyvä satukirja lapselle kuin lapselle kutsuen heitä samalla tutustumaan luonnon ihmeelliseen, antoisaan ja kantavaan voimaan!
Teoksen on kuvittanut Kaarina Kaila herkin ja kauniin siveltimenvedoin,
jotka kruunaavat unnukkaisen ja immersoivan kokonaisuuden vieden lukijansa ja katselijansa suoraan satujen maailmaan sydämeen, jossa arki unhettuu, mieli lepää ja sielu rauhoittuu.
- Miten yksinkertaista kaikki on. Puunsiemen lentää tuulen kyydissä ja humisee yhdessä tuulen kanssa: Matka on pitkä, kaukana maa. Jokainen mukaan tulla saa.
Se kohoaa yhä ylemmäs ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Voi lentää minne vain, ulapan yli kesämaihin. Vuorten yli jokilaaksoihin. Pilvien yli valtamerten tyrskysaariin. Sitten tuulen voima alkaa laantua...
Eläimetkin vilahtelevat kertomuksessa: - Karhu kaapaisee maata karhunkämmenellään, lennähtää rastas joka nappaa madon siemen viereltä, juoksee ohi jänis, kepeäkäpälä, kuulevakorvainen kunnes tulevat paikalle pieni poika ja vielä pienempi tyttö ratkaisemaan siemenen valoisan kohtalon;)
Saduilla ei ole ala- eikä yläikärajaa, ei aikaa ei paikkaa, vaan jos annamme niille mahdollisuuden, ne ottavat meidät tuokioksi pehmeään syliinsä, jolloin muu maailma hektisyyksineen ja huolineen katoaa.
Puunsiemenen hellästi poimi:
Jotenkin on mennyt ohi, että Mäkelä kirjoittaa myös lastenkirjoja! Pitäisi tutustua hänen tuotantoonsa; kieli on selvästi taidokasta ja paikallaan ainakin tässä teoksessa!
VastaaPoistaKiitos Anki! Mäkelä on uskomattoman monipuolinen tekstintuottaja, iloisia yllätyksiä täynnä!
PoistaTässäpä yksi linkki teoksiin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Hannu_M%C3%A4kel%C3%A4n_kirjallisesta_tuotannosta
Kylläpä kuulostaa kauniilta tekstiltä ja sinun tekstisi noudattaa samaa linjaa.
VastaaPoistaKiitos Marjatta! Tässä oli yksi oiva esimerkki Mäkelän rikkaasta tekstistä, jollaista soisi olevan olla lapsille luettavaksi enemmänkin tänä surullisenkuuluisana aikana, jolloin lasten ja nuorten lukutaidotja kielellinen ilmaisu heikkenevät koko ajan...
PoistaVoi miten kaunis kansikuva Kaarina Kailan kauniisti piirtämänä kuvana. Monet siemenet ja puut on tullut istutettua. Istuttelin innokkaasti entisen kotitalomme uuteen pihaan mm. terijoen salava-pensaita, jotka hurahtivat muutamassa vuodessa isoiksi puiksi. Tänä syksynä oli pakko kaataa timanttituija, koska se kasvoi tosi isoksi yli katon pienessä rivitalopihassamme. Viereen jäi vielä kartiovalkokuusi. Nekin olen itse istuttanut. Tänä syksynä istutin takapihalle kiinankatajan. Kaikki olen istuttanut pieninä alkuina. Lapio heiluu meikätytöllä ahkerasti :)
VastaaPoistaKiitos Mai, Sinähän olet oikea Metsäntyttö, lapionheiluttaja ja puuspesialisti! Meilläkin uusittiin taloyhtiössä piha-istutukset ja maahan tuli mm. seepiamäntyjä ja koristekirsikka- ynnä -omenapuita. Puiden kasvua on hauska seurata;)
PoistaLuonto kiinnostaa aina, ja satujen lukeminen voisi olla piristävää vaihtelua. Kiitos hyvästä vinkistä siis!
VastaaPoistaKiitos Kirjarikas elämäni! Tämä satukirja oli ainakin mitä parhainta luettavaa, ja toi tullessaan hyvän mielen ja eräänlaisen jatkuvuuden tunteen, jolle nykymaailmassa on todella käyttöä, joten kannattaa kokeilla:)
PoistaJoutsenkaulaa täälläkin venytellään, puita ja lintuparvia katsellessa. Kiitos hyvänmielen postauksesta, hykerrytti lukea aamutuimaan ennen syksyiseen säähän lähtöä. Teetän tänään sanelun jossa on e:tä. Pistin sinne sanan "helmet" jossa kaksikin e:tä... Sehän on myös kirja-, kirjastosana, just älysin, ai kun hauskaa :D
VastaaPoistaKiitos mieltä lämmittäneestä kommentistasi!
PoistaToimikoon helmet-sana tuossakin yhteydessä moitteettomasti ja niitä elämän helmiähän me matkareppuumme keräilemmekin...
Värikkäitä ja linturikkaita viikonlopun päiviä Sinulle:)
Mäkelä osaa kirjoittaa lapsille ja aikuisille, kaikille. Huikea kirjailija.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Totta: huikea on oikea sana kuvaamaan Mäkelän laaja-alaista ja meitä ilahduttavaa kirjallista tuotantoa:)
Poista