"
Édouard Louis (s.1992 Hallencourtissa) kirjoitti esikoisteoksensa
Ei enää Eddy vain
21-vuotiaana. Kirjasta tuli arvostelumenestys, jota
myytiin yli 300 000 kappaletta ja joka herätti kiivasta poliittista
keskustelua.
Louis
on opiskellut sosiologiaa Pariisissa ja häntä on kutsuttu yhdeksi sukupolvensa tärkeimmistä kirjallisista äänistä. (Takakansi)
©John Foley/Ed.Seuil
"Édouard Louis menee tapaamaan isäänsä, joka on vakavasti sairas. Edellisestä kerrasta on jo aikaa. Kirjailijan lapsuudessa isä oli tuomitseva, uhkaavakin hahmo, jolta ei löytynyt ymmärrystä erilaiselle pojalle. Toisaalta hän rakasti Céline Dionia ja itki kuunnellessaan oopperaa. Kuka ja mikä muovasi isästä miehen, joka hänestä tuli?
Yritys ymmärtää isää muodostuu yritykseksi ymmärtää yhteiskunnallisen aseman vaikutusta ihmiselämään. Louis perkaa viiltävällä tarkkuudella työväenluokan mahdollisuuksia sekä köyhyyttä, häpeää ja nöyryytyksiä. Havainnoista kasvaa kokoaan suurempi teos, joka on samanaikaisesti kiihkeä poliittinen J'accusee että herkkä analyysi lapsen rakkaudesta vanhempiaan kohtaan." (Lievelehti)
Louisin kanssa yritin aiemmin päästä sinuiksi "Ei enää Eddy" teoksen tiimoilta, siinä kuitenkaan onnistumatta, joten uteliaana tähän uuteen yritykseen selvittämään Kuka tappoi isäni?
- Jos tämä teksti olisi näytelmä, se pitäisi aloittaa sanoilla: Isä ja poika seisovat parin metrin päässä toisistaan suuressa, avarassa ja tyhjässä tilassa. Tila voisi olla vehnäpelto, hylätty ja autio tehdas tai laminoitu koulun liikuntasali.
Ehkä sataa lunta. Ehkä heidän ylleen sataa hiljalleen lunta, kunnes heitä ei enää näy. Isä ja poika eivät katso toisiaan. Vain poika puhuu. Hän lukee ensimmäiset virkkeet paperilta tai ruudulta, yrittää puhutella isäänsä, mutta jostain syystä isä ei näy kuulevan häntä...
Louis on kirjoittanut napakan ja kipakan poliittisen puheenvuoron sorrettujen puolesta ja siitä, kuinka monet päätökset vaikuttavat vain yhteiskunnan huono-osaisten elämää kaventavasti. Hän hyökkää vimmaisesti luokkaeroja ja homofobiaa vastaan, jotka ilmenivät hänen kasvuympäristössään, pienessä ja syrjäisessä kyläyhteisössä.
Isän teesi miehisyydestä: - pitää olla miehinen, ei saa käyttäytyä niin kuin tyttö,
ei saa olla homo - tarkoitti sitä, että keskeytti koulun niin pian kuin suinkin näyttääkseen voimansa muille, niin varhain kuin suinkin osoittaakseen kapinallisuutensa ja pönkittääkseen miehisyyttään, se tarkoitti että luopui siitä toisenlaisesta elämästä, tulevaisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta,
jonka opiskelu olisi voinut tarjota. Miehisyys tuomitsi minut köyhyyteen, rahapulaan...
Luettua herää kysymys: kuinka paljon elämänkulustaan voi kaataa syntymäperheensä ja olosuhteiden niskaan, joilla molemmilla toki on vaikutuksensa itse kunkin elämän kulkuun, ja kuinka paljon jää omalle vastuulle, omille pyrkimyksille ja päämäärätietoisuudelle kohti toisenlaista, parempaa ja antoisampaa elämää ja olosuhteita?? En tunne Ranskan olosuhteita,
mutta ainakaan meillä sosiaalisen nousun esteenä ei ole tukien puute eikä sukupuolisidonnaisuus.
Jonkinlainen näköalattomuuden ankeahko vaippaansa kietova tunne, jossa on luovuttamisen makua jää väreilemään ilman kannet suljettuani, mutta räväkkä pamfletti ja kannanotto. Tekstin kieliasu ja ilmaisukyky ovat Louisin eittämättömiä vahvuuksia ja myös mielialojen ja tunnetilojen välittäminen lukijalle onnistuvat vaivatta ja koskettavasti. Mielenkiintoista, mitä jatkossa seuraa!
ja Kirja vieköön -blogin riitta k selviää vahvennosta klikkaamalla:
Isä - poika suhde on kiinnostava, ja sitä on paljonkin käsitelty kirjoissa. Ehkä tuo ei ole aivan minun teoksen. Kjell Westön kirjoissa - alkaen Leijoista tematiikkaa on myös käsitelty.
VastaaPoistaKiitos Jokke, isä-poika kuin myös äiti-tytär aiheet ovat olleet kirjallisuudessa antoisa ja kiintoisa teema, josta ammennettavaa on riittänyt pitkään, väliin tuntuu puhkikalutulta teemalta!
PoistaKjell Westön tuotanto on laadukasta ja hänen tapansa kertoa ja katsoa maailmaa herättää suuria sympatioita; laadulla on kirjoittajansa...
Minä en vaikuttunut tästä siten kuin teoksesta Ei enää Eddy. Toki on liikuttavaa, että Louis yrittää ymmärtää karseaa isäänsä. Isä se kuitenkin on ja voi tuntea surua siitä, miten isän elämä meni. Luulen, että melkein jokaisella nuorella on jotain kaunan / vihantunteita vanhempiaan kohtaan, vaikka väkivalta ei olisikaan ollut kuviossa. Kun aikaa kuluu ja saa etäisyyttä, alkaa ymmärtää, että nämä toimivat niillä resursseilla kuin heillä tuolloin oli. Minä olin aikoinaan hyvin katkera äidilleni erinäisistä asioista, mutta pystyin myöhemmin antamaan anteeksi, sillä äidillä ei ollut eväitä muuhun.
VastaaPoistaTosiaan Ranskan olot ovat varmaan erilaiset kuin meillä.
Oikeassa olet: kyllähän tärkeää olisi arvioidessa muistaa ja osata sijoittaa tapahtumat omaan historialliseen kontekstiinsa yrittäessään ymmärtää vanhempiensa/ihmisten käyttäytymistä eri tilanteissa. Eihän niitä itsensä takia hyväksyä tarvitse, mutta jollain tasolla ymmärtäminen helpottaa kärsijän omaa oloa.
PoistaMukavaa kuulla, että onnistuit anteeksiannossa ja sait rauhan, toisin kävi minulle äitini kanssa, vaikkei se enää pitkään aikaan ole mietityttänyt eikä surettanut. Parempi kuitenkin tietty laihakin sopu olisi ollut.
Teoksen pohjalta sai miellikuvan, että suurtakin eroa taitaa oloissa olla.
Kommentistasi kiitos ja hyvää viikon jatkoa Sinulle!
Olen lukenut Ei enää Eddy. Se oli niin karmaiseva omaelämäkuvaus, että pelottaa tarttua muihin hänen teoksiinsa.
VastaaPoistaVäkivaltainen isä ei saisi minulta ikinä anteeksiantoa ei myöskään alkoholin liikakäyttäjäisä. Sellaisten seuraaminen läheltä lapsen näkökulmasta jättää ikuiset traumat, joista ei ikinä pääse eroon. Niiden muistojen kanssa on elettävä, mutta en usko anteeksiantoon.
Kiitos Mai! Kuten avauksessani totesin, ankeahko tunne jäi laadukkaasta tekstistä huolimatta päälle.
PoistaVarmasti jokaisella meistä on ikäviäkin kokemuksia enkä itse usko anteeksiannon välttämättömyyteen kaikissa tapauksissa, riittää kun toteaa, että näin kävi ja sillä siisti, kun ei asia ole muutettavissa eli sarjasta: muuta se, minkä voit ja hyväksy se, mitä et voi muuttaa ja tee oman itsesi vuoksi ero näiden kahden asiantilan välillä...
Tintitkin jos sanovat ti-tii, joten aurinkoista viikon jatkoa Sinulle kohti kevättä:)