maanantai 24. lokakuuta 2022

Aino Krohn: "Mustarastas on minunkin nimeni" - Ex Libris...

"Mustarastas on minunkin nimeni", Aino Krohn, Basam Books, 2022, 75 s. 
kannen kuva: Hannu Hyrske.
"Esikoisrunoilija ja mainonnan suunnittelija Aino Krohn voitti YLE:n ja 
Suomen Luonnon Päivän säätiön luontorunokilpailun 2020." (Takakansi)

 

                                            ©Esko Tuominen/Hämeen Sanomat

 

"Runoja luopumisen kipeydestä ja kauneudesta. Mitä on muistaminen, unohtaminen ja aika?
Esikoiskokoelman näkökulma avautuu äitien, esiäitien ja vielä syntymättömien synnyttäjien ketjuun: miten emoluutio meitä muokkaa, minuus uusiutuu ja alitajunta unien kautta kantaa läpi vaikeidenkin vaiheiden. " (Takakansi)

 


 

Mustarastas , tuo Uudenmaan maakuntalintu,  on  kaunis ja eloisa lintu, 
jonka puuhailuja on mukava tarkkailla. Osa niistä talvehtii meilläkin ja on mukava seurata niiden mustankiiltävää hyppelyä ojanvarsilla juomasiltaan, kuikuilemassa kuusiaidoista ja valkoisella hangella pyrähtelemässä. Ja voi sitä aikaa, kun mustarastaan huilu soi, sillä silloin tietää kevään koittaneen:)

Teos on seitsenosainen, ja kukin runo on eläväisesti sisältöä kuvaten nimetty. Muutamia  otteita::  


Kun unelmat eivät muutu yhteisiksi
itke itsesi kuiviin, uskoudu untuvatyynylle
salli lakanan lohduttaa, unen tulla
        ja aamun koittaa. 
 
Anna itsellesi anteeksi, älä kanna kaunaa.
        Ota pitkä suihku.

Vesi ja viemäri tekevät yhdessä enemmän
kuin yksikään tuomari,
ja yleensä
        elämä voittaa.
 

Kun on rakastanut ja vihannut riittävästi
Syksy heittelee pihatien täyteen kultaa
emmekä me tänään ole samoja kuin eilen.
Josta tuhlataan
    tämä väliaikanen valuutta?
        Pidetään juhlat!
 
 
Ei niin paljon pahaa, etteikö jotain hyvääkin näin silmien vaatiessa yhä enemmän  kontrolleja ja lukuisampia eri tarkoituksiin olevia laseja, (jotka aina ovat väärässä paikassa/hukassa) perspektiivin ottaminen kannattaa:
 
Näillä silmillä 
ei näe enää hyvin
lähelle.
On otettava etäisyyttä
ihmisiin, asioihin, ajatuksiinsa,
katsottava kauempaa
metsän reunaa, kaislikkoa,
vuodenaikaa, joka vaihtuu
muuttuu ja katoaa.


Minussa on muistitilaa
poutapilvipalvelu miljoonat kumpuilevat
kerrostiedostot matalan rintamat
rankkasateet tulvien anarkia
ajattelun luolastoissa loputon solina. 

 

Ajankohtaisuuttakaan ei ole unohdettu niin paljon kuin toivoisikin, 
että kulauttaminen järjestystä ja tasapainoa maailmantilaan mukanaan toisi:
 
Ei ole sellaista selkeyttää
jonka voisin vangita kapseliin
sulkea purkkiin nielaista
kulauttaa vettä päälle
että maailma paranisi
kaaos katoaisi
            herhiläiset häipyisivät amppeleista
            häiriköt linjoilta
    huonot uutiset eetteristä
     perhoset vatsasta.
 
 
Herkkää, havainnoivaa, elämää ymmärtäväistä ja pilkesilmäistäkin runoilua,
joka istui kuin hanska miinusaamuiseen keliin, jolloin tuntui juuri siltä, miltä Hannu Hyrskeen onnistunut ja koominen  kansi näytti:) Antoisaa luettavaa!
 
Nyt olemme myöhäissyksyssä/ talven taitteessa, mutta siitä lähdetän,
että Lassi Nummen sanoin: "Keväällä, kun mustarastas taas laulaa, mikään ei ole keneltäkään pois." 
 
Lisääntyvästi lämmintä ylle ja reippaasti sukeltakaamme juhlia unohtamatta alkavan talven lävitse kohti uutta ja yhä tervetulleempaa kevättä kohden. Sovittu?
 
Mustarastaan & emoluution  nimissä:

4 kommenttia:

  1. Ihanalta kuulostaa nämä luontorunot ja onnea voittajalle. Metsä lohduttaa surevaa. Metsässä ei ole kahta samanlaista päivää. Aina löytyy jotain uutta ja kivaa, kun kuljetaan tutuillakin luontopoluilla. Mukavaa alkavaa lukuviikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri toteamallasi tavalla metsän ainutlaatuinen viehätysvoima ja terapia toimivat.
      Kiitos kommentistasi ja iloisiin lukemisiin!

      Poista
  2. Tätä voisi kai nimittää arkirunoudeksi? Mukavia tutunkuuloisia kohtia, varsinkin tuo viimeinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki kyllä vaan! Paljon kontaktipintaa kauniisti kirjoitettuna, ei ryppyotsaisuutta eikä suuria monimutkaisia konstailuja tahi syntyjen syvien syövereitä.

      Tällaiselle runoudelle ja kirjallisuudelle on ihan omat lukuhetkensä ja Krohnin teos ilahdutti saaden aikaan hyvän mielen hyrinää:)

      Poista