lauantai 23. heinäkuuta 2022

Femi Kayode: "Pimeän jäljillä/Lightseekers" ex Libris...

"Pimeän jäljillä, Femi Kayode, Bazar Kustannus, 2022, 461 s. suomentanut Kristiina Vaara.

"Nigeriassa syntynyt Femi Kayode opiskeli kliinistä psykologiaa ja työskenteli ennen kirjailijanuraansa mainosalalla ja käsikirjoittajana luoden useita Nigerian katsotuimmista tv-sarjoista. Pimeän jäljillä on hänen esikoisteoksensa. Parhaillaan Kayode kirjoittaa teoksen jatko-osaa.
Nykyään Kayode asuu vaimonsa ja kahden poikansa kanssa Windhoekissa Namibiassa." (Lievelehti)
 
 
                                                             ©Nicholas Louw
 
 
"Kun kolme nuorta yliopisto-opiskelijaa murhataan julmasti nigerialaisessa yliopistokaupungissa, murhat ja niiden tekijät tallentuvat sosiaaliseen mediaan kuvina ja videoina. Koko maailma tietää, kuka opiskelijat murhasi, mutta kukaan ei tiedä, miksi. Kun murhien oikeudenkäynti alkaa, pyytää yhden uhrin varakas isä Philip Taiwoa selvittämään, miksi nuoret miehet surmattiin.
 
Väkijoukkojen käyttäytymiseen erikoistunut Taiwo ei ole poliisi tai etsivä,
mutta yliopistokaupunkiin saavuttuaan hän huomaa, että jokin taho ei halua hänen olevan paikalla eikä varsinkaan selvittävän murhien motiivia. 
Mutta pian tutkimus muuttuu kilpajuoksuksi aikaa vastaan, sillä kolme murhattua nuorta miestä eivät ole jäämässä tapahtumien ainoiksi uhreiksi." (Takakansi)
 
 
 
 
He tietävät jo, kuka uhrit murhasi. Nyt heidän täytyy selvittää miksi. 
 
Teos sijoittuu Nigerian syrjäseuduille ja alkaa todella räväkästi Johannes Paavalin seuratessa väkijoukon kiihtyvää väkivaltaista käyttäytymistä:
 Se laulaa ja tyrkkii kolmea nuorukaista. Miehet on riisuttu alastomiksi, ja heidän kiveksensä ovat kutistuneet kauhusta... Alkua lukiessa tuntui kuin kirjailija olisi sivaltanut märällä rätillä kasvoja ja heräsi pieni epäusko jatkon suhteen,
mutta kuinkas sitten kävikään... 

Kirja, joka on  neljä näytöksinen ja lyhyisiin, nimettyihin  lukuihin jaettu, 
pitää sisällään lukuisia eri elementtejä kuten vihanlietsontaa, joukkohysteriaa, kultteja ja mystisen Johannes Paavalin digitaalista vaikuttamista hypertargetointeineen ja kiihkomuslimien ja kristittyjen vastakkain kiihottamista, sekä myös avioliittokriisinpoikasta, joiden vuoksi näinä hellepäivinä luettuna se on hieman haastellinen avataava  näin postauksen muotoon;)

- Miljoonannen kerran sen jälkeen, kun lähdin vaimoni kanssa takaisin Nigeriaan, kiroan olosuhteita, jotka johtivat tähän päätökseen. Huolimatta siitä, että nielin mukisematta kaiken, kun Folake perusteli paluutamme, tiedän että olen hänelle edelleen katkera. "Murunen, pojat täyttävät tänä vuonna viisitoista. Haluan, että lähdemme, ennen kuin he uskovat olevansa yhtä kuin ihonvärinsä."

Nuivasta poliisilaitoksen vastaanotosta ja yhteistyöhaluttomuudesta huolimatta se kertoo ennen kaikkea sinnikkäästä ja peräänantamattomasta Philip Taiwon ja  Chika Makuochin - joka toimenpiteittensä vakuuttavuuden ansiosta ei vaikuta pelkästään kuljettajalta, ja joka onkin opiskellut tietotekniikkaa yliopistolla ja kertoo toimivansa myös henkilökohtaisena assistenttina -  tapauksen kulun ja syiden perkaamisesta ja selvittämisestä, tarpeesta saada syyllinen taho vastuuseen ja vastaanotettu tehtävä päätökseensä.

Femi Kayoden kerronta on juoheaa ja pidäkkeettömästi etenevää, verbaliikaltaan värikästä ja henkilöhahmoiltaan onnistunutta. Jotkut nimet olivat hauskasti saada kielen solmuun kuten Tamunotonyes  eli Tamuno Princewill, mutta kertaus jnpp...

Positiivista:  Nigeria, tuiki tuntematon maailmankolkka vieraine kulttuureineen tuli piirun verran tutummaksi, teoksessa on  kiintoisaa psykologista näkökulmaa ja ilmeikästä persoonallisuutta. 
Kristiina Vaaran hyvä käännös ja Jussi Jääskeläisen teoksen tunnelmaan istuva kansi kruunaavat kokonaisuuden. Siispä tervetuloa jatko-osa! Eipä kelpo kesälukemalta enempää vaatia voisi!

Pimeän jäljiltä valoon saapuneena:

14 kommenttia:

  1. Nigerialaista kirjallisuutta en ole lukenut, mutta eurooppalaisten kirjoittamaa kyllä. Kiinnostava kirja, ja maassa on kyllä haasteita.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jokke! Harvinaisempaa herkkua nämä ovat, sillä kuin pengoin muistiani ja blogiani löysin vain kaksi nigerialaistaustaista; Chigozie Obioma ja "Kalamiehet (2016) ja Akwaeke Emezi "Vivek Ojin kuolema (2021).

    Kayoden teoksen perusteella käy todella selväksi, että haasteita löytyy yllin kyllin Nigeriassakin;)

    VastaaPoista
  3. Nigerialaisilta olen lukenut Chimamanda Ngozi Adichien kirjoja sekä puoliksi nigerialaisen Minna Salamin mainion Aistien viisauden. Hyviä teoksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi hyvine vinkkeineen!
      Hyppy vieraaseen kulttuuriin ja uusien kirjailijoiden teoksiin on aina yhtä kiehtova kokemus:)

      Poista
  4. Tämä oli mahtava kirja, tykästyin siis kovasti! Pidän kovasti kirjoista, jotka avaavat erilaisia näkökulmia ja uusia kulttuureja. Minäkin sitä luvattua toista osaa odottelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elegia ja mukava kuula, että oli jaettu mieltymys! Nojatuolimatkailu on etenkin nyt rautaa ja siinä oppii aina jotain uutta ynnä löytää uusia, tervetulleita näkökulmia ravistelemaan omia ajatuksiaan;)

      Poista
  5. Nigerialaista kirjallisuutta on jonkin verran tullut luettua (Kalamiehet, Vivek Ojin kuolema ja muuta). Tämä kuulostaa sen verran erilaiselta että alkoi kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna! Nigerialaisperäistä kirjallisuutta ei tosiaan ole ylenmäärin tarjolla, ja tämä monia elementtejä sisältävä teos tarjoaa kelpo luettavaa vetäjinään Taiwon & Chikan sinnikäs yhteistyöhaluttomia poliisivoimia kunnioittamaton, tuloksekas tuloksekas tiimityö:)

      Poista
  6. Väkijoukkojen käyttäytymiseen erikoistunut tutkija onkin jotain uutta. Aika rajulta vaikuttaa tarina, mutta siinä on myös psykologiaa ja "ihan oikeaa asiaa" tarinan sisällä. 📗 Nigeria ympäristönä tuo oman lisänsä. Ei varmaan kaikilta osin helppoa luettavaa. 🌷

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A! Teoksen alku on kyllä riittävän räväkkä eikä väkivallalla mässäily kuulu omaan lukunautinnon tuottajaan.
      Mutta: juuri nuo mainitsemasi seikat yhdistyneenä Kayoden sujuvaan ja havainnoivaan kerrontaan plus pikavisiitti tuikituntemattoman Nigerin kamaralle käänsivät teoksen annin vahvasti plussalle.

      Poista
  7. Löysinpä vahingossa mielenkiintoisen kirjablogin ja lisään sen omaan lukuluettelooni. Luen kirjablogeja, vaikka en itse niitä kirjoitakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seita ja tervetuloa mukaan lukusille, löytämään toivottavasti uusia kirjatuttavuuksia ja vaihtamaan kommentteja!

      Poista
  8. Minuakin kiinnosti tämä kirja, mutta olen nyt kesällä potenut lukujumia muutenkin, ja sitten se alku oli tosiaan kammottavan väkivaltainen. Päättelin, että kirjailija taitaa tykätä väkivallalla mässäilemisestä, ja lukeminen jäi siihen. Mutta hänkö siis ei mässäile väkivallalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirjarikas elämäni ! Jep: lukujumia on ollut ilmassa täälläkin päin ja kyllähän tämä dekkari väkivallaltaan omaan mieleenikin vähintäinkin riittävä oli.
      Nigeria kiinnosti ja tutkijaparin keskinäinen kemia oli hyvin kuvattu eikä kerronnan laadussa moitteen sijaa;)

      Poista