"Sielujen syöveri", Tiina Raevaara, Like Kustannus, 2022, 297 s.
Tiina Raevaara (s. 1979) on tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla huomioitu kirjailija, tiedetoimittaja, perinnöllisyystieteeseen erikoistunut biologi ja filosofian tohtori. Häneltä on aiemmin ilmestynyt yhdeksän romaania, Runeberg-palkittu novellikokoelma ja kolme tietokirjaa." (Lievelehti)
"Eerika Hämerannan elämään ilmestyy yllättäen hänen vanhempiensa vanha ystävä, psykologi Harriet.
Hänen avullaan Eerika pyrkii selvittämään tulipalossa vuosikymmeniä sitten kuolleiden vanhempiensa vaiheita.
Pian Harrietin ympärillä alkaa tapahtua brutaaleja kuolemantapauksia ja Eerika tempautuu mukaan jännitysnäytelmään, jonka juuret näyttävät ulottuvan Suomen puolustusvoimien keskeytettyyn tutkimushankkeeseen. Samalla hän alkaa epäillä muistikuviaan tulipalosta, josta hän on syyttänyt itseään läpi elämänsä. Voiko Eerika luottaa enää mihinkään, kun menneisyys uhkaa paljastua valheeksi?" (Takakansi)
Tiina Raevaaran teoksia ei ollut tullut aiemmin luettua, joten kurkistus sielujen syövereihin herätti uteliaisuutta ja melkoinen kiinnostava syväsukellushan tästä kehkeytyikin. Ihmisen mieli on kummallinen aparaatti, jossa löytyy vielä kosolti tutkimista ja mekanismien selvittämistä. Henkilökohtaiset muistomme ovat myös jännittävä "pankki": me tallennamme kokemaamme tapahtumahetkillä,
mutta vuosien mittaan ne muuttuvat, osin kultaantuvat, osin katoavatkin, valemuistotkin. Saman perheen lasten muistot eroavat hätkähdyttävän paljon toisistaan, kirjoitammeko ja stilisoimmeko me ne itse jo tuolloin uusiksi, siedettävään muotoon? Mikä on manipulaation tai psykiatrisen hoitosuhteen panos kokonaisuudessa?
- Miksi minun oli niin vaikea mennä tapaamaan häntä (Kristiinaa)?
En ole itsekään varma. On kulunut kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta siitä,
kun seisoimme Kristiinan kanssa entisen pomoni kotona ja hyvästelimme toisemme. Kari S. Pajusuo makasi kuolleena sängyssään, ja poliisit olivat tulossa.
Kristiina oli päättänyt antautua, enkä voinut suostutella häntä tekemään toisin. Kaksi ja puoli vuotta tuntuu iäisyydeltä, ja toisaalta aikaa oli kulunut liian vähän.
Tarvitsen etäisyyttä. Tarvitsen kaiken mahdollisen etäisyyden...
- On kulunut yhdeksän kuukautta siitä, kun palasimme Suomeen Huippuvuorilta. Niin kauan tyttäreni on elänyt uutta elämäänsä, toista mahdollisuuttaan.
Kun hän vajosi pimeään Jäämeren syvyyksiin, kieltäydyin edes ajattelemasta sitä mahdollisuutta, että joutuisin jatkamaan ilman Tuulikkia.
Silti tiedän, että Tuulikki jääkin mereen. Sen kokemuksen jälkeen hän ei ole täsmälleen sama Tuulikki, joka hän oli ennen hukkumistaan ja sitä, kun hänet herätettiin jälleen henkiin suuruudenhullun Paul Hasfieldin laboratoriossa
Polar Cryossa.
Raevaara sivuaa myös Harrietin osuutta Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen esikunnan käyttäytymistieteen laitoksen vaiettuihin hankkeisiin 1950-luvulla,
kun maailmalla alettiin yhdysvaltalaissotilaiden palattua kotimaahansa pohjoiskorealaisten vankileiriltä vihollisen propagandaa toistellen tutkia aivopesua, jolle oli virallinen määritelmäkin: Aivopesu on yksilön persoonallisuuden tuhoamista ja sen korvaamista uudella...
Psykologia kaikkinensa on erittäin mielenkiintoista, ja Raevaaran teos avaa sen eri osa-alueita juonenkuljetuksen yhteydessä laajalti. Tulipalo, joka tässä on eräänlainen lähtölaukaus ja taustavoima, on varmasti tosielämässä yksi siviilin kohdalle sattuvista pelottavimmista tapahtumista kuolonuhreineen.
Sielujen synkissä syövereissä siis lukija vaeltaa, ehkä välillä jalat sen pohjamutiin liimautuen, mutta tyylikkäästi kirjailija kuljettaa juonensa hamaan loppuun saakka. Osin synkähköä ja apeaakin luettavaa, mutta summa summarum kiinnostavaa, eikä Raevaaran kirjoittajan kyvyistä jää pienintäkään epäilystä,
eli trilleriä hieman poikkeavissa raameissa.
Sielujen syövereihin on rohkeasti sukellettu myös blogisisa:
Tuijata. Kulttuuripohdintoja millaisin pohdinnoin selviää klikkaamalla:)
Äskettäisestä kevyestäkin tihkusateesta kiitollisena nautti:
En ainakaan tietääkseni ole lukenut Raevaaralta mitään. En ainakaan ole koskaan saanut mieleeni kirjan nimeä. Olen saattanut sekoittaa toiseen kirjailijaan. :)
VastaaPoistaKiitos Anki! Katveessa on ollut Raevaara minultakin tähän asti, mutta näitä itselleen uusia löytöjä on kiva poimia runsaasta uutuustarjonnasta makusteltaviksi.
PoistaKiitos arvioista. Olen lukenut Tiina Raevaaran kolumneja Turun Sanomissa.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Meriittejähän Raevaaralla riittää, ja jälki olikin laadukasta, varsinainen syväsukellus ihmissielun ja muistin pohjamutiin;) Ovatko kolumnit olleet kiinnostavia?
Poista