"Sormus", Tuija Takala, Avain, 2022, 160 s. Kansi ja kuvitus Jussi Jääskeläinen.
"Tuija Takala on monipuolinen ja palkittu selkokirjailija. Sormus tuo selkokirjallisuuteen episodiromaanin: kirjan neljä kertomusta liittyvät toisiinsa. Lukijan ilo on tutustua eri vuosisatojen naisiin." (Takakansi)
"Sormus on selkoromaani, jossa on neljä eri kertomusta. Ensimmäisen osan kertoo Talvikki, joka elää Suomessa 1020-luvulla. Toisen osan kertoo Maria
1870-luvulla ja kolmannen osan Anna 1920-luvun alussa. Viimeisessä osassa Emma elää nykyaikaa.
Romaanin tapahtumien välissä on 1000 vuotta. Naisten kertomuksia yhdistää sama suku. Sormus kertoo myös viikingistä, joka seuraa suvun naisia ajasta toiseen." (Lukijalle)
Teoksessa on jokaisen osan alussa selkeä sukupuu ja sen lisäksi henkilöesittely tarinan taustaksi. Lopussa löytyy mielenkiintoinen osa Historian taustatietoja, jossa lyhyesti kuvataan kulloisenkin vuosiluvun tilannetta Suomessa:
1000-luvun alussa, 1800-luvun loppupuoli, 1920-lukuun vaikuttavat asiat ja
2020-luvun Suomi.
Tässä kauniisti kerrotussa, herkässä ja maanläheisessä tarinassa musta viikinkisormus edustaa pysyväisyyttä, kulkua suvun naiselta toiselle, unien maailmaan, mutta se kuvaa elävästi myös kulloisenkin ajan arjen aherrusta, elämänkulkua ja ihmissuhteiden kehittymistä.
Lukijalle:
- Historia vaikuttaa ihmisiin,
ja ihmiset vaikuttavat toisiinsa.
Ihmisten elämässä on myös salaisia puolia,
joita ei selitä vain järki.
On myös tunteet ja unet.
Lukemisen kuten myös huonon lukutaidon sanotaan olevan periytyvää.
Niin tai näin, tosiasia on, että nuorten lukutaito on jatkuvasti hapertunut ja sanavarasto köyhtynyt, joten työ, jota Tuija Takala selkokielissektorilla tekee,
on äärettömän arvokasta ja ensiarvoisen tärkeää. Kynnys avata kirjojen maailma mataloituu ja muodostuu houkuttelevammaksi.
Paitsi lukemaan opetteleville lapsille ja nuorille, lukuvaikeuksista kärsiville ihmisille uskoisin selkokirjallisuudella olevan käyttöä ja arvoa lukemista harrastaville henkilöille, joiden kohdalle osuu muistisairaus muodossa tai toisessa. Harrastuksen ja mielihyvän luojan, kirjan voisi pidempään pitää käsissään tekstistä nauttimaan pystyen.
Talvikki:
- Yöllä näin unta,
että olin rannassa
ja tapasin Ulfin.
Unessa Ulf nousi vedestä
ja tuli lähelleni.
Hänen hengityksensä lämmin ilma
helli poskieni pintaa.
Kuljetin sormeani Ulfin kaulalla.
Sormeni seurasi kuvioita,
joita oli miehen ihossa.
Käteni eteni Ulfin rintaa pitkin vatsalle.
Siihen heräsin...
Tyylikäs ja antoisa kokonaisuus! Sormus oli mitä oivallisin valinta näin naistenviikolle: sekä visuaalisesti että kirjalliselta anniltaan: aikamatkalle vievä, naisen asemaa kuvaava ja kiinnostavasti kirjoitettu, sivumääräänsä suurempi teos!
Lukemastaan suuresti nautti ja tarinan lumoon vaivatta solahti:
Vinkkasitpa kiinnostavasta kirjasta. Itsekin olen huolissani lukutaidon häviämisestä. Ihmset ovat siirtyneet kuvalliseen kerrontaan/miniteksteihin. Digiaika ja somemaailma ovat edesauttaneet siirtymää. Samalla keskittyminen ja luetun ymmärtäminen ovat vaikeutuneet. Siihen sitten lisäksi ihmisten oma tunnemaailman reagointi, joten somesoppa on valmis. Ihmiset siis kirjoittavat tunnekuohuissaan kaikenlaista tyhmää, joista saavat jopa tuomioita. Toisinaan vanha sananlasku "yksi kuva kertoo enempi kuin tuhat sanaa" pitää paikkansa, mutta ensin pitää oppia ne sanat jostakin. Sanat opitaan lukemalla, ei katsomalla kuvia. Kuvat voivat kyllä toimia lukemisen apuna.
VastaaPoistaHienoa, että Tuija tekee selkokirjoja. Arvostan.
Kiitos Mai! Aivan samoilla linjoilla ollaan: sanat ovat kaiken alku ja juuri, ken hallitsee ne, hallitsee dialogin ja on aina vahvoilla oppimisessaan ja elämässään...
PoistaOn ollut ilo havaita, että selkokirjat alkavat löytää sijansa nuorta polvea myöten, sillä Avaimelta löytyy esim. Tom Sawyerin seikkailut, Annan nuoruusvuodet ja Uppo-Nallekin.
Tuijan työlle hatunnosto ja Sinulle kesäviikonloppua!!
Mai kirjoittaa asiaa! Entisellä saksanopettajallani on tapana sanoa "Fiksut pärjää aina!". Tuntuu vain siltä, että niitä fiksuja alkaa olla yhä vähemmän. Somessa on hyviä puolia, mutta en ole aivan varma siitä, ylittävätkö ne huonot puolet.
VastaaPoistaKiitos Anki! Kyllä vaan ja fiksu tokaisu saksamopettajallasi!
PoistaJep, samoija arveluja ja tuntemuksia täälläkin, useasti menee kyllä vahvasti överin puolelle kielenkäytön, kiinnostavuuden ja tarjotun ns. tiedontason suhteen...
Suuri kiitos, että otat esille selkokielisen kirjallisuuden merkityksen ja eritoten selkoromaanini. Kerrassaan hienosti kirjoitat Sormuksesta. Olen otettu!
VastaaPoistaKiitos Tuija, ilo on kokonaan puolellani!
PoistaMielestäni selkokieliselle kirjallisuudelle on olemassa ammottava aukko, jota Sinä ansiokkaasti täytät raottaen ja avaten ovea lukemisen, kirjallisuuden ja sitä kautta myös paremman itseilmaisun avaraan maailmaan heille, joille se ei moninaisista syistä johtuen muuteen onnistuisi.