"Krusifiksitappaja", Chris Carter, Otava, 2022, 415 s., suomentanut Inka Parpola.
"Brasiliassa kasvanut Chris Carter opiskeli Yhdysvalloissa ja työskenteli rikospsykologina. Los Angelesiin muutettuaan hän vaihtoi puvun revittyihin farkkuihin ja salkun sähkökitaraan. Muusikon työ kuljetti Chrisiä ympäri maailmaa. Nykyään hän asuu Lontoossa ja omistautuu bestsellerkirjailijan uralleen." (Lievelehti)
"Autiotalosta löytyvä nuoren naisen ruumis vie LAPD:n Robert Hunterin
painajaismaisen rikostutkinnan syövereihin. Uhri on kärsinyt makaaberin
kuoleman, ja niskaan on kaiverrettu Krusifiksitappajana tunnetun
psykopaatin käyttämä symboli.
Jo kaksi vuotta sitten Krusifiksitappaja kuitenkin
saatiin kiinni ja teloitettiin.
Onko kyseessä kopiomurha? Vai jotain
selittämätöntä? Kulkeeko oikea tappaja yhä vapaana, valmiina
toteuttamaan uusia verisiä fantasioitaan?
Chris Carterin menestyssarjassa
LAPD:n väkivaltarikosyksikön Robert Hunter kohtaa aisaparinsa Carlos
Garcian kanssa Los Angelesin pimeimmät puolet ja kieroutuneimmat mielet. Krusifiksitappaja on jo 11.osaiseksi kasvaneen sarjan avausosa. (Takakansi)
No jopas sattui märkä rätti heilumaan toisenkin kerran, kun heti edellisen luetun Pimeän jäljillä perään osui toinen ei niin sivistyneesti ihmisiä hengiltä päästävä murhaaja poliisien päänvaivaksi.
Onkohan tämä joku ajan trendi? Vaativatko dekkarien ystävät aina vain rajumpaa vai onko se uusien dekkaristien tapa kerjätä huomiota? Onneksi ei mennyt saman tien pinoon Ö, sillä ensinnäkin uuden kirjailijan brasilialaistaustaisuus alkuun painoi vaa'assa ja eteenpäin päästyä tutkijaparin Robert Hunter & Carlos Garcia sinnikkään yhteistyön värikäs kuvaus ja kerronnan vauhdikas tempo olivat kelpo luettavaa.
Robert Hunter: oli kolmekymmentäyhdeksänvuotias, mutta nuorekkaat kasvot ja lihaksikas kroppa saivat hänet näyttämään mieheltä, joka vasta kolkutteli kolmenkympin rajaa.
- Hänessä oli harkittua, hallittua voimaa, joka ilmeni hänen jokaisessa liikkeessään, mutta kaikkein hätkähdyttävintä hänessä olivat silmät.
Ne olivat tuimat ja vaaleansiniset, ja niistä paistoi älykkyys ja järkähtämätön määrätietoisuus.
Carlos Garcia: - Hänen isänsä oli brasilialainen liittovaltion agentti ja äitinsä amerikkalainen historianopettaja, ja kun vanhempien avioliitto oli hajonnut hänen ollessaan vasta kymmenen ikäinen, hän oli muuttanut äitinsä kanssa
Los Angelesiin. - Garcia työskenteli kaksi vuotta LAPD:n rikostutkijana pohjoisessa Los Angelesissa, minkä jälkeen hän sai valita: virka huumeyksikössä tai murharyhmässä. Hän valitsi henkirikokset.
Sarjamurhaaja on murhaaja, joka tekee vähintään kolme erillistä
henkirikosta yli kuukauden ajanjaksolla, joiden välisenä aikana hänen
tarpeensa surmata kasvaa ja johtaa vietinomaisesti murhan uusimiseen. (Wikipedia)
Kaksikko perkaa perusteellisesti monia eri syitä alkaen huonoista lapsuuden eväistä ja kaltoin kohdelluksi tulemisesta ja kateudesta sekä kostosta aina haluun manipuloida, kontrolloida ja henkirokosten himo.
Tuota litaniaa voisi verrata huumeiden käyttöön, ensin kokeillaan, sitten nappaillaan aina vain suurempia määriä mielihyvän saamiseksi eli sarjamurhaajan toleranssi kehittyy siinä missä muidenkin addiktien. Tuhoavan aggressiivisuuden muoto on vaikea yhtälö purtavaksi.
Carter on sisällyttänyt tähän dekkariinsa vähintäänkin riittävästi väkivaltaa,
mutta tuleepa selväksi psykopaatin käsittämättömän laaja repertuaari, ja kun heitä kuitenkin joukossamme on, lähtökohtanani on kuten yleensäkin, ettei tieto lisää tuskaa...
Kirjailija painaa alkuun rauhallisesti kaasupoljintaan, mutta sitten astuu raskas jalka kuvioihin, ja tutkijat saavat hieroa aivonystyröitään kerran jos toisenkin löytääkseen uhreille yhteisen nimittäjän.
Kerronta ja tunnelma tiivistyvät siis entisestään teoksen loppua kohden, ja tapaus ehtii ennen ratkeamistaan tulla kirjaimellisesti tutkijaparin iholle, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Osin brutaali, mutta suurimmalta osaltaan hyvin kuvattua tutkintaa ja soljuvaa kerrontaa, jossa verbaliikka ja henkilökuvaus ovat kohdallaan. Inka Parpolalta mainio suomennos.
Sarjan toinen osa Teloittaja ilmestyy lokakuussa 2022.
Tavan mukaan vahvennoksia klikkaamalla saat halutessasi lisätietoa ao. asiasta;)
Lukukokemusta rikkaampana:
No onpa kirjaa kerrakseen. Addiktio-ongelmat ovat hyvin hankalia.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Kyllä vaan: tuhtia tavaraa, mutta laadukasta ja sitkeää tutkintaa ja kieliasultaan kelpo tekstiä.
PoistaPitää paikkansa, taitavat olla siiitä hankalammasta päästä parannettavia...
Mai Laakso on lisännyt kommentin postaukseesi "Chris Carter: "Krusifiksitappaja/The Crucifix Killer" - ex Libris...":
VastaaPoistaNimi on kyllä osuva, mutta kuulostaa sen verran rankalta, että jätän lukematta. Tuo kakkososan nimikin jo pelottaa, Teloittaja. Symppiksen näköinen kirjailija. Ammattinsa puolesta psykopaattien ym. ikävien tappajien rikokset taitavat olla tiedossa, tosin Yhdysvallathan on maa, jossa murhia ja tappoja on niin paljon, että pidetäänkö niistä edes lukua. Kansaakin on paljon. Jopa lapset murhaavat toisiaan ja entäs sitten koulusurmaajat. Pyssyt on kaikkien saatavilla. Ei hyvä.
Kiitos Mai! Kiitos bloggerin keljuilun kommenttisi ei tullut normaalisti näkyviin kuin sähköpostiin, joten kopioin sen ylle.
PoistaTämä dekkari ei varmaan ole paras mahdollinen ihan kaikille, mutta kirjailija on todella symppiksen näköinen ja kiinnostava tekstintuottaja..
Yhdysvallat on surullinen esimerkki "vapaasta" asekulttuurista toisin kuin esim. meillä Suomessa, jossa on aseenkatoluvan saamiselle varsin tiukat ehdot anoo sitä sitten metsästys- tai ampumaharrastustarkoitukseen ja erittäin hyvä niin. Itse täytin aikanaan nuo metsästykseen liittyvät ehdot metsästystutkintoineen, mutta paikallinen nimismies oli kätkenyt anomukseni alimpaan pöytälaatikkoonsa, ja kun menin sitä aikani odoteltuani tivaamaan, hänen argumenttinsa 1980-luvun alussa kuului: "Minulla ei ole tapana naisille myöntää lupia..."
No, enhän minä pikku-feministinä tuota niellyt, mutta maltoin argumentoida pakon edessä rauhallisesti näin "feministinäkin" ja lähdin tietty lupa laukussa toimistolta pois...
Itse nykyään vähän karttelen näitä kovin väkivaltaisia dekkareita. Tuntuu, että aletaan mennä jo vähän yli. Viihdyn paremmin Ruth Gallowayn lempeässä seurassa :)
VastaaPoistaKiitos Anki! Kyllähän näistä kahdesta peräkkäisesti tuli oma mittarikin tätä laatua täyteen, joten hillitympään seuraan mars, mars;)
PoistaMai Laakso on lisännyt kommentin postaukseesi "Chris Carter: "Krusifiksitappaja/The Crucifix Killer" - ex Libris...":
VastaaPoistaYstävämme G-e on hankaloittanut koko vuoden ainakin minun blogiharrastusta. Jospa se joskus vähenee. Olen kyllä lähettänyt heille kymmeniä palautteita häiriöstä ja kommentointiongelmista. En edes päässyt vastaamaan välillä oman blogin kommentteihin kuin anonyyminä.
Huh huh mikä nimismies. Kaikkea sitä kuuleekin. Oma ampumisharrastus liittyy nuoruuteen, kun isä hankki veljilleni ilmakiväärin, impparin. Ammuttiin semmoiseen pieneen maaliin. Pyssy hävisi äkkiä, kun naapuri valitti, että isoveli oli ampunut ikkunan rikki. En tiedä oliko totta, eikä veli tunnustanut.
Kiitos Mai ja G-e:n kiusoihinhan me tytöt emme kompastu!
PoistaTuon nimismiehen kanssa, kuten arvata saatat, sai kyllä käyttää kaiken itsehillintäreservinsä ja hiukka ylikin, mutta onnistui.
Ilmukka oli kova sana aikanaan, naapurinpojilla oli sellainen ja kyllähän sitä - salaa - pääsin minäkin, kun olin suostunut heidän inkkarileikeissään squawin rooliin, kokeilemaan...
Isoveljesi pitäkään salaisuutensa ikiomanaan:)