Ian Rankin: "Synkkien aikojen laulu / Song for the Dark Times" - ex Libris...

"Synkkien aikojen laulu", Ian Rankin, Blue Moon Kirjat Oy, 2021, 381 s., suomentanut Ulla Ekman-Salokangas. Kannen kuva: Jari Harju/Vastavalo net.

"Ian Rankin  (s. 1960) on kotoisin Skotlannin Fifestä ja asuu Forth-vuonon toisella puolella Edinburghissa, joka on myös hänen John Rebus -sarjansa näyttämö. Kolmentoista komisario Rebus -romaanin lisäksi Rankin on julkaissut kahdeksan muuta kirjaa, niistä kolme nimellä Jack Harvey. Ian Rankin on nykyään yksi Britannian luetuimmista ja arvostetuimmista rikoskirjailijoista." (Kustantaja)

 

                                                              ©Rankin
 

"John Rebus ei ole ollut isistä parhain, ja suhde Samantha-tyttäreen on jäänyt etäiseksi. Tytär asuu Skotlannin pohjoisella rannikolla, ja kun hän sitten soittaa keskellä yötä, Rebus ymmärtää heti, että uutinen ei ole hyvä. Tyttären kumppani on kateissa. Eläkeläiskomisario tietää, että poliisin perusepäiltyjä ovat perheenjäsenet. Hän suuntaa ikivanhan Saabinsa pohjoiseen – huolestuneena isänä, joka on myös entinen poliisi. Pienestä kylästä löytyy jännitteitä, jotka ulottuvat sotavuosien internointi- ja sotavankileiriin. Lonkerot saattavat ulottua jopa ulkomaalaisen nuoren miehen murhaan, jota Rebusin vanhat työtoverit Siobhan Clarke ja Malcolm Fox tutkivat Edinburghissa. Mitä tyttären kumppanille tapahtui, ja haluaako John Rebus edes saada sitä selville?" (Takakansi)

 

Ian Rankinin & John  Rebusin kera on tullu tepasteltua pitkä taival, edelliskerran olivat Koiratkin irrallaan  (2019): Kirjailija kuljettaa vaivatta  Rebusin kehityskaarta virkauralta neuvonantajaksi, joka teeman mukaisesti

 - mihin's koira kirpuistaan?  - sooloilee, vikuroi ja lompsuttelee omia kiemuraisilta vaikuttavia, mutta tutkinnallisesti tuloksiin johtavia uriaan, - iloksemme.

Nyt tapaamme Rebusin vasta muuttaneena, isänä ja vaarina kipuilemassa uuden, alakerran - Rebusin COPD ja Brillon pienet jalkaparat -  asuntonsa  sekasorron keskellä Siobhanin ystävällisesti avustaessa järjestyksen luomista  Brillo-koissun pyöriessä tarmokkaasti jaloissa kaaokseen osallistuen.

-  "Olohuoneeseenko?" mies kysyi. "Olohuoneeseen", Siobhan vastasi.  

John Rebus oli selin heidän astuessaan sisään. Hän seisoi upouusien, edellesinä viikonloppuna Ikeasta ostettujen kirjahyllyjen edessä. Se matka - ja tahtojen taistelu hyllyjä kootessa - oli koetellut Rebusin ja Clarken ystävyyttä enemmän kuin mikään operaatio, johon he olivat olleet osallisina yhteisten rikospoliisivuosiensa aikana...

Mutta ei elämä pelkkää muuttoa - miekkojen kalistelua, hikeä, verta ja kyyneleitä - ole vaan puhelimenpirahdus päästää Rebusin muuttopintelistä:

- Mutta ei tarve mennä pissalle häntä aamuviideltä herättänyt. Se oli puhelin.  

Hän hapuili puhelimensa ja yölampun katkaisijaa herättäen siinä samalla Brillon. Hän ei ihan saanut katsettaan tarkentumaan näytöllä, mutta painoi puhelimen kuitenkin korvalleen. "Isä?" Hänen tyttärensä Samanthan hätäinen ääni.

"Mikä on vialla?" Hän kysyi nousten istumaan ja päästen hetki hetkeltä paremmin hereille. "Sinun lankapuhelimesi - onko se katkaistu?" "Minun piti kertoa siitä..." "Mistä?" "Minun lankapuhelimeni ei ole syy siihen, että soitat minulle tähän aikaan. Koskeeko se Carrieta?" "Hän on ihan kunnossa." "Mitä sitten? 

Onko sinulla kaikki hyvin?" "Keithiä se koskee." Puolisoa, Carrien isää,

Rebus nielaisi. "Mitä on tapahtunut?" Hän kuunteli kuinka Samantha alkoi nyyhkyttää hiljaa. Puhuessa ääni särkyi. "Hän on poissa"...

 

Ja tästä lähtee Rankn kutomaan tarinaseittejään tuttuun malliin Rebusin antaessa kannustavan taputuksen parhaat päivänsä nähneen Saabinsa konepellille ja hypätessä rotiskonsa rattiin. Aiemmista teoksista tutut toimijat ovat mukana tutkinnassa ja tapahtumain virrassa ja rikosten selvittelyprosesseissa pikantein uusin maustein, henkilökuvin  ja  elementein.

 

Rankin taitaa suvereenisti revittelemättömän kerronnan, värikkäin maisemamaalauksen ja herkullisen persoonainpiirron sekä keskinäisten henkilökuvioiden avaamisen taidon.

Rebus, tuo itsepintainen köriläs ja vastarannan kiiski, on edelleen aivan hurmaavaa seuraa, sympaattinen ja päämäärätietoinen ikitutkija luonnoltaan. Brillo-koissu on ihan hauska lisä tarinassa.

-Jari Harjun kansi tukee upeasti teoksen sisältöä.

 

 

Synkkinä aikoina

lauletaanko silloinkin

silloinkin lauletaan

synkistä ajoista.

Bertholt Brecht 

(suom. Brita Polttila)

 

Vaikka hiljaisuus on itselleni  tärkeä elementti, olisivat elämä ja maailma ilman musiikkia paljon köyhempiä. Ei ole tärkeää, mitä lauletaan vaan se, että lauletaan...

Veikeää viikonloppua: