Heli Laaksonen - Aleksandrs Čaks: "Poimit sydämeni kirjahyllystä, Runovuoropuhelu" - ex Libris...

 

"Poimit sydämeni kirjahyllystä. Runovuoropuhelu", Aleksandrs Čaks ja

Heli Laaksonen, Kynälä, 2021, 58 s.

"Heli Laaksonen  (1972  Suomen Turussa) - levoton sielu, metsän ja niityn lapsi, kirjailija, kääntäjä, kustantaja, taivaanrannan- ja akryylivärimaalari, lavalausuja, kaukokaipuisa kotiseutuihminen, lounaismurteella kirjoittava vielä elävä runoilija.

Aleksandrs Čaks (1901-1950) - räätälin lapsi Riiasta, kolmessa maassa opiskellut, kirjailija, kirjallisuusaktiivi, kustantaja, maansa ensimmäinen modernisti, uudistaja, vainottu, sensuroitu, sydänkohtaukseen loppunut runoilija, 

yhäti rakastettu." (Takakansi)

 

 

"Heli Laaksonen poimi kirjahyllystään itselleen vielä tuntemattoman runoilijan sydämen ja puhalsi siihen hengen. Kahden eri aikaan eläneen runoniekan kohtaamisesta syntyi hehkuva vuoropuhelu. Laaksonen on suomentanut latvialaisen klassikon Aleksandrs Čaksin (1901-1950) romanttiset, värikkäät ja kaihoisat runot ja vastannut niihin omalla tyylillään, pirskahtelevalla lounaismurteellaan, sydämellisillä runoillaan. Lukija pääsee kulkemaan mielikuvituskengissä edestakaisin yli ajan rajan, kielirajan, valtakunnan rajan." (Takakansi)

 

Laaksosen riemukkaista veistelyistä on tullut aiemminkin täysillä nautittua ja herkuteltua - huolimatta länsimurteen vieraudesta -  sen sijaan Čaks oli tyystin tuntematon suuruus, vaan eipä ole enää. Uteliaana ja reilusti myönnän hiukka varauksellisenakin lähdin löytöretkelle tämän kiehtovan ja kutkuttavan yhteistyön poluille uuteen maailmaan, 

josta esimerkkinä otteita runosta Sormus (AČ) vs. Avaa (HL):

Ja siinä sinä olit.

Huojahdit ovelleni kuin kulkuri

jonka syli upottaa kuin kuolema.

Siinä sinä olit.

Astelit luokseni ja sanoit:

- Tulen tänä iltana.

Ja linnut purskahtivat yli taivaan kuin lämmin veri.

Yli kaupungin, talojen ja laivojen

minä hengitin merta 

ja pilvilauttojen hiki laskeutui huulilleni

ja tuulien tuoma hiekka kirskui hampaissani.

 

- Tulen tänä iltana.

 

Sanat menivät sydämeeni ja saivat minut välkkymään kuin kaste. 

Ja Sinä tulit 

ja hellästi hymyillen 

poimit sydämeni kirjahyllystä, 

puhalsit siihen hengen 

ja pujotit sormuksena sormeesi... 

 

 -----------------------------

 

Ei luulis,

et näin piänt ja läpinäkyväist kannattaa peljätä.

Mut sää häviät kulman taa, juakset traput kolmantte,

lyät ove kii. 

Polvillani sun postiluukustas kuiskuttele.

Tul. Tulisitki.

Emmä sun syräntäs mittä syä,

mää tahron vaa nuuski hiuka.

Tul.

Tiäräks,

kirjotin sul semmose rakkausrunon,

et saat olla mustasukkane itselles.

Tul.

Sä et tul.

Ol tulemat.

Mää tulen teil.

Lyriikkako vakavaa ja ryppyotsaista? Pitäisikö sen sitä olla? Tämä ennakkoluuloton Laaksosen onnistunut kokeilu resonoida Čaksin runoihin osoittaa, että aika- ja kulttuurirajat voidaan ylittää, vuoropuhelua voidaan käydä, paitsi intiimisti kirjailijan ja lukijan kanssa, myös kahden runoilijan välisenä vuoropuheluna, jonka anti koituu lukijan hyväksi, herkullisesti koskettaen.

Täydet tyylipisteet heruvat paitsi Čaksin runoille myös Laaksoselle idean mainiosta toteutuksesta! Persoonallisia runoilijoita molemmat. Lukijana ja runojen ystävänä nautin tyylillisestä vaihtelusta, yhteisen ydinlangan ylläpitämisestä ja vuoropuhelun jättämästä viipyilevästä lukujäljestä. Kiitos  rohkeasta ja onnistuneesta hypystä tuntemattomaan!

 

-  Onko este ystävyydelle, jos toinen ehtii kuolla ennen kuin itse syntyi?

Tämän ihastuttavuuden  poimin mainiosta blogista Tuijata.Kulttuuripohdintoja, joten hänelle lämmin kiitos hersyvästä, hyvän mielen lukukokemuksesta:)

 

(PS. Vahvennuksia klikkaamalla löydät halutessasi lisätietoa ao. aiheesta;)

Sateen ropistessa ja tuulen tuivertaessa muistakaamme, että "Syksy on kuin toinen kevät, sillä silloin jokainen lehti on kuin kukka." - Albert Camus 

 

Vekkulia viikonloppua: