"100 Grand Popon lintua", Harri Tuominen, Tikkurilan Paino Oy, 2019, 81 s.
"Kirjan tekijä Hannu Tuominen on kokenut lintuharrastaja, joka vietti sitä laatiessaan useita viikkoja stipendiaattina Grand Popon kylässä sijaitsevassa afrikkalais-suomalaisessa kulttuurikeskus Villa Kairossa.
100 Grand popon lintua on ensimmäinen suomenkielinen kirja, joka esittelee yleisimmät Beninin ja Togon rannikkolintujen linnut tekijän värikuvin.
Keskeisiltä osin tämä kenttäopas on käyttökelpoinen myös Ghanassa ja Nigerian länsiosissa."( Takakansi)
Miksi tämä teos lukusille? Silkasta uteliaisuudesta: missä ihmeen maailmankolkassa sijaitsee Grand Popo? Siivekkäät ovat aina kiehtoneet mieltä ja vuosikymmeniä on tullut näin harrastelijabongarina seurattua ja ylöskirjattua muuttolintujemme saapumis- ja lähtöaikoja sekä talviruokittua lintuja, kun siihen on ollut ajallisesti riittävän pitkä mahdollisuus. Ihastuttavia tyyppejä!!
"Grand Popo (klik) on kylä ja piirikunta Monon departmentissa Beninissä.
Se sijaitsee Guineanlahden rannalla maanteitse 57 kilometriä departementin keskuksesta Lokossasta etelään.] Kunnassa on 57 636 asukasta (vuonna 2013, väestönlaskenta) Grand-Popon "carrefourista" eli tienristeyksestä on matkaa maanteitse Togon rajalle 19 ja Loméen78 kilometriä. Cotonoun keskustaan on matkaa 82 kilometriä. Beninin pääkaupunkiin Porto Novoon on matkaa 117 kilometriä." (Wikipedia)
Linnut on esitelty teoksessa lajeittain ja lopussa on aakkosellinen nimihakemisto, josta muutamia vekkuleita poimintoja: Dominikaanileski, Isohuiskulepinkäinen, Kyläbulbuli, Mustakurkkukutoja, Punaperäpiispa, Rantapaksujalka, Savannimedestäjä ja Veririntaseppä.
Beninissä uskotaan, että pääskyt tuovat onnea ja sanotaan, että kun pääskyt lähtevät, ne lentävät toiseen maailmaan...
Niinpä:) Kaunis ja antoisa tietopaketti, joka kaiken muun hyvän lisäksi antoi kauniine ja värikkäine valokuvineen runsaasti silmäiloa meille pilvipeitteisen taivaan alla vorniville siivettömille. Kauniita ja värikkäitä kuvia sekä lisätietoa löytyy lisää klikkaamalla: Villa Karon siipiveikot.
Kuluneena kesänä lintujen poikueet ovat näyttäneen onnistuvan mainiosti,
ja sen ansiosta on viime viikkoina näkynyt muuttoparvia taivaan täydeltä ihmeteltäväksi ja ihailtavaksi. Yksittäisiä joutsenpareja näkyi Itä-Hämeessä alkuviikosta käydessämme vielä kaikessa rauhassa ruokailemassa pelloilla pohjoisen kavereitaan vartoilemassa.
Joten hyvillä mielin siivekkäiden ystävien keväistä paluuta - tänään jahdin aloittavan Kanssakulkijan kuitenkin toiveikkaasti aiempaa - vartoillessa, isosti tervetuloa &
iloisiin tapaamisiin:
Onpa kivan erilainen bloggaus :) melkoinen tietoaukko tullut peitettyä tällä kirjalla, kun on kerta ensimmäinen suomenkielinen esitys alueen linnuista!
VastaaPoistaKiitos Anki! Kyllä Tuominen tosiaan melkoinen uranuurtaja ja päänavaaja tässä on ollut ja upeita, värikkäitä lintuja meille esittelee.
PoistaOli hauska ja kannattava hyppy tuntemattomille vesille tai paremminki oksille ja taivaille;)
Viakuttaa hienolta kirjalta :)
VastaaPoistaKiitos Jokke! Tämä oli piristävä poikkeus massasta ja kiintoisa kurkistus siivekkäiden värikkääseen maailmaan.
PoistaLintuja on kiva seurata. Meillä on mökillä riistakamera, ja kukas se käy melkein joka päivä meitä tervehtimässä kameran välityksellä, no sinitiainen tukka pystyssä iloisena.
VastaaPoistaKaikki lintukirjat ovat ihania :)
Kiitos Mai ja näin on!!
PoistaNoista riistakameroista on moneksi ja teillähän on ihastuttava keekoilija kameralle, paras mahdollinen linssilude.
Leppoisaa sunnuntaipäivää sinne lintusaarille:)