Pertti Lassila: "Venetsia - ex Libris...

"Venetsia", Pertti Lassila, Kustannusosakeyhtiö Teos, 2021, 270 s.

"Pertti Lassila (s. 1949) on aiemmin julkaissut neljä kiitettyä romaania, 

joista Armain aika (Teos, 2015) oli Finlandia-ehdokkaana. Hän on kirjoittanut kirjallisuusarvosteluja Helsingin Sanomiin 1973–2013 ja työskennellyt mm. kustannusjohtajana, tutkijana, yliopisto-opettajana sekä vierailevana professorina Saksassa ja Itävallassa." (Lievelehti)

 

                                                             ©Liisa Takala
 

"Ilmari ja Alpo tulevat työnhakuun Helsinkiin. Toinen saa toimen rautakaupasta, toinen pääsee talonmieheksi. Kumpikin avioituu. Lapset syntyvät. Vuosien kuluttua nämä tutustuvat toisiinsa ja menevät naimisiin. 

Haaveet kantavat, aika lupaa, antaa ja ottaa, kun elämä yllättää, ja kuolema. Rakkaus, onni, menetys ja suru kuuluvat yhteen. Romaanin henkilöt huomaavat sen välähdyksestä, vähitellen, tai eivät huomaa eikä mikään muutu.  

Venetsia on syvästi sydämeenkäyvä romaani. Se kuvaa tarkasti sitä, mitkä ovat onnen edellytykset ja esteet, kun tyydytään siihen, mitä sattuma ihmiselle tarjoaa." (Takakansi)

 

Lassilan kanssa eivät tiemme - valitettavasti kuten kirjan kiinni painaessani totesin - ole aiemmin ristenneet, mutta mikäs sen innostavampaa kuin aloittaa tuttavuus Venetsian-matkan merkeissä mottona teoksen alkulause: ajallaan tapahtuu se, mikä tapahtuu, niin täsmällinen on sattuma...

 

Maria:  -  Sen mukaisesti Maria käyttäytyi ja puhui. Hän tiesi, että niitä, jotka olivat ylempänä, on turha koettaa vakuuttaa omasta arvosta ja asemasta, koska se vain huvittaa heitä. On kuin pieni mies panisi päähänsä ison hatun näyttääkseen pitemmältä, mutta hän näyttää vain pieneltä mieheltä, jolla on liian iso hattu.

 

Alpo:  - olikin luotettava. Hän ei juopotellut eikä huvitellut, hän teki työnsä tunnollisesti, ei tuhlannut rahaa. Kun rahaa piti käyttää, Alpo kärsi kuin häntä olisi kalvanut särky, jota ei voinut lievittää. Olisi voinut kuvitella, että sanansakin hän oli jostakin ostanut ja ne siksi olivat liian kalliita tuhlattaviksi.

Meri:  - oli levollisen harmaa, ja aallot kulkivat vakaasti toinen toisensa perässä samaan suuntaan. Kuin päivä, vuodet, Seppo ajatteli, tulevat tietymättömästä ja tekevät matkansa tarkoituksetta ja ilman päämäärää.

Sitten Seppo huomasi äkkiä, että aallot, jotka näyttivät olevan matkalla johonkin, vain kohosivat ja vaipuivat kukin omalla paikallaan vuoron perään. Ne eivät menneet minnekään, ne olivat kuin rajattoman ja hahmottoman olennon lakkaamaton hengitys...

 

Lyhyttä ja ytimekästä tarinaa tuikitavallisista ihmisistä kolmen sukupolven voimalla helsinkiläisistä 1910 -luvulta aina vuosisadan loppupuolelle saakka, 

vaan ei suinkaan tyhjää eikä tyhjänpäiväistä, sillä tästä teoksesta ovat verbaalinen ja kerronnallinen latteus kaukana.

Kirjailija kuvaa taitavasti aikakausien yhteiskuntaa ja  arvomaailmaa, 

ruotii tyylikkäällä tavalla toiveiden, todellisuuden, ajan ja onnen maailmoja sekä ihmisten odotuksia niiden suhteen. 

 

Kerronta soljuu sulavasti ja määrätietoisesti kuin gondoli Venetsian kanavilla kirjailijan toimiessa ammattitaitoisena verbaalisena gondolieerina peräairon pysyessä tiukasti hyppysissä toisin kuin kirjan henkilöiden kohdalla on, heillä kun elo on pitkälti sattuman sanelemaa, virtaava vettä, ajatonta aikaa...

Lassila puhuttelee lukijaansa eleettömyydellään, tyylillään ja verbaliikallaan, jotka kirjan avanneille  loihtivat ja takaavat puhuttelevan sekä harmonisen lukutuokion, riemastuttava ykkösluokan teos!

 -  Kun tyytyy siihen mikä kelpaa, koska ei uskalla muuta tai ei malta odottaa, huomaa, että sillä, minkä helpolla sai, on kallis hinta. Siitä saa maksaa koko elämän....

Niinpä: