"Löysää rahaa", Asta Olivia Nordenhof, Kustannusosakeyhtiö Teos, 2021, 200 s, suomentaneet Aino Ahonen ja Vappu Vähälummukka.
Asta Olivia Nordenhof (s.1988) on tanskalainen palkittu kirjailija, jonka esikoisromaani ilmestyi 2011. Löysää rahaa oli Tanskassa niin arvostelu- kuin myyntimenestys, ja se on hänen ensimmäinen suomennoksensa.
"Löysää rahaa aloittaa seitsenosaiseksi kaavaillun Scandinavian Star-sarjan,
jonka punaisena lankana kulkee samannimisen matkustajalautan todellinen tulipalo ja vakuutuspetos 1990. Rahan ja ahneuden aiheuttamassa suuronnettomuudessa kuoli 159 ihmistä.
Pariskunta Maggie ja Kurt kitkuttaa yhteiskunnan laitamilla 1980-luvun hyvinvointiyhteiskunnassa, missä liberaali markkinatalous luo reunaehtoja.
Jo lapsuudessa haavoittuneet ihmiset hakevat onnea ja rakkautta toisistaan, mutta myös epäonnea kertyy.
Maggie miettii rakkauden merkitystä elämässään ja Kurt haaveilee rikastumisesta - mutta mikä on pikkutekijä rooli suuren bisneksen rattaissa?" (Takakansi)
Tässäpä outo lukutilanne ja -kokemus! Löysä raha. Juuri mikään ei voisi vähempää sitten 1990-luvun ja maamme nykymenon huomioon ottaen kiinnostaa joten, kun silmäilin teosta ensi kerran, laitoin sen sivuun palautettaviin. Vaan kuinkas sitten kävikään? Jokin jäi kaihertamaan ja kutkuttamaan. Poikkeuksellisesti kaivoin teoksen uudelleen esiin ja perehdyin ensin M/S Scandinavian Starsin kohtaloon. Sitten uudelleen kiinni itse lyhyihin lukuihin jaettuun tekstiin ja kertojan matkaan:
Unikasvot: - Istuin bussissa matkalle jonnekin päin. Bussi pysähtyi tienposkeen, ja ulkona seisoi valkotukkainen mies, joka tuijotti minua ikkunan läpi.
Hän muistutti monia muita miehiä, enkä enää osaa sanoa, mistä se johtui,
mutta kun bussi jatkoi matkaansa, minulle tuli kauhea tunne siitä, että vein mukanani jotain hänelle kuuluvaa. Sen jälkeen minun oli aina vain vaikeampi keskittyä mihinkäään muuhun. Yritin pakonomaisesti palauttaa mieleeni miehen kasvot. Ne olivat kuin unesta, selkeinä edessäni, vaikken kyennyt muistamaan yhtään yksityiskohtaa. Hänen unikasvonsa herättivät aavistuksen maatilan päärakennuksesta. Talossa oli kaksi siipeä, ja kuvittelin, miten sileät ja hiljaiset sen seinät olivat yöllä. Olisin halunnut unohtaa miehen, mutta hän jäin merkillisellä tavalla väreilemään selkänahkaani..
- Tuolla oli maatila, jäisin pois sen kohdalla.
Kävelin talon pihaan ja soitin ovikelloa. Kukaan ei tullut avaamaan. Kyltissä luki Anne-Mette, Henrik, Emma ja Lukas, mutta yksikään nimistä ei sopinut yhteen sisimmässäni väreilevän pelon kanssa. Miten saatoin olla niin varma, että tämä oli näkyjeni maalaistalo? Istuuduin penkille ja suljin silmäni, asiat alkoivat palautua mieleen. Hallin oli täytynyt olla tuolla, se oli sittemmin purettu. Ja tuolla oli hevosen, Turnerin, täytynyt käyskennellä. Kurt, se oli miehen nimi, hänellä oli varmaan ollut palkollisia, mutta hänestä on tullut työnantaja ehkä vasta myöhemmällä iällä, sillä hän ei oikein ole sisäistänyt rooliaan, vaan se on jäänyt räikeänä ja uhkaavana pintaan. Kaksi työntekijää, Lars ja Fatih. Yöllä seinät ovat sileät ja hiljaiset, hyttyset parveilevat, bussit ovat hallissa, Kurtin Bussipalvelu,
se on hänen firmansa nimi kaikessa koruttomuudessaan. Yöllä bussit ovat hallissa, yksi on valveilla, se on Maggie....
Tuosta lähti alkuun teos, jossa osoittautui olevan lukuisia elementtejä; se on eittämättä yhteyskunnallinen romaani, kiinnostava sellainen, muttei juurikaan ylistyslaulu kapitalismille.
Se on kuvaus heikoista oloista lähteineiden ihmisten sitkeästi yrityksestä päästä kiinni ja riippua kynsin hampain kiinni hyvinvoinnin ja vaurastumisen maton hapsuissa kuin myös parisuhderomaanina ja henkilötasolla rosolla ja intensiteetillä kirjoitettu sellainen.
Nordenhof tarjoaa lukijalleen myös paljon muuta: harkittua ja varmaotteista, herkkää, ehdottoman omaileimaista, raikasta ja napakkaa kieliasua ja otetta. Esikoinen, joka osui, upposi ja kosketti.
Oiva ja tervetullut tulokas kirjarintamalle, ilman muuta kauden - jos ei koko kirjavuodenkin - parhaita!
- Kun kasaat yhtäälle, teet loven toisaalle...
En itse ihan ensimmäisenä tarttuisi rahasta kertovaan kirjaan, mutta kerroit kyllä tästä mielenkiintoisesti!
VastaaPoistaKiitos Anki! Taisin ilmaista sisällön painottumista huonosti, sillä Scandinavian Starsin tuhopoltto kaikkine vakuutuskähmintoineen on kirjan keskivaiheilla vain osatekijä, jonka ohella sekä parisuhde- että henkilökuvaukset että ottavat suurimman osan, joskin jälkikapitalismilla ja sen kritiikillä on oma sivujuonteensa kokonaisuudessa...
PoistaRaha se on mikä aiheuttaa kamalan paljon rikoksia. Ei ihme, että maapallon rahavarat on jakautuneet epätasaisesti. Niistä puolet omistaa noin kymmenkunta ihmistä, ja loput jaetaan me loput. Voisi kuvitella, että rahat ovat aiheuttaneet sangen paljon talousrikoksia, korruptiota ym. että rikkaat rikastuisivat entisestään. Rahalla on kumma voima tehdä ihmisistä ahneita ja epärehellisiä.
VastaaPoistaKaikki toiminnat, missä rahaa on jaossa, kerää ympärille rahanahneita tekijöitä, oli kyseessä vaikka jokin avustustoiminta, kuten nyt on huomattu Veikkauksen rahanjaon yhteydessä olevista järjestöistä, jotka eivät auta ketään, mutta pyörittävät muka avustusjärjestöjä.
Kiitos Mai! 10% on täysin käsittämätön luku!
PoistaRaha tulee rahan luo...
Itse uskon, että vähemmän olisi enemmän kaikille.
Mummillani oli tapana todeta: Muista aina elää pitäen mielessäsi, ettei käärinliinoissa ole taskuja:)
Olen muistanut.
Tämän teeman käsittely on kuitenkin vain yksi teoksen aiheista. Nordenhofin esikoisen ansioiksi koin vahvan kerronnallisen ja raikkaan oloisen otteen, jonka Nodenhof tuntuu hallitsevan suvereenisti ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten hän luvassa olevat kuusi osaansa painottaa;)
Kiinnostava kirja. Rikkaus- ja köyhyyskeskustelu on myös käytävä. Globalisaatio tekee miljardööri joista monilla on paljon valtaa. Olen ihmetellyt monia köyhiä, jotka rikastuessaan unohtavat kaiken empatiansa.
VastaaPoistaKiitos Jokke, Nordenhofin tapa kirjoittaa ja käsitellä asioita viehätti ja kiinnosti, tykästyin!
VastaaPoistaMoney talks...
Tuota sopii ihmetellä: olisiko niin, että taloudellisen nousun myötä myös elämänpiiri muuttuu, joten poissa silmistä poissa mielestä?
Ahneus on myös erikoinen luonteenpiirre, kuin katsoisi hamsteria juoksupyörässään eikä loppua näy eikä mikään riitä...
Rahanhimoon en osaa eläytyä mutta hyvä ihme miten tuo teksti alkaa viedä mukanaan ja saa haluamaan lukea lisää... Kutkuttavaa.
VastaaPoistaKuin en myöskään ja varjele siltä! Siksipä alkuun nikottelin, mutta Nordenhofin kirjoitustyyli vei voiton ja lukukokemuksesta muodostui uskomattoman immersiivinen, kutkuttava.
PoistaKommentistasi kiitos ja upeaa alkanutta lomaviikkoa Sinulle:)