Anders Roslund: "Levon hetki nyt lyö/Sovsågott" - ex Libris...

"Levon hetki nyt lyö", Anders Roslund, WSOY, 2021, 405 s., suomentanut Annamari Typpö.

"Anders Roslund  (s. 1961) on ruotsalainen journalisti ja kirjailija, joka tuli tunnetuksi kirjoittajakaksikko Roslund & Hellströmin toisena osapuolena. 

Roslund on työskennellyt mm. kulttuuritoimittajana, julkaissut kymmenen kirjaa ja saanut lukuisia palkintoja, myös himoitun Lasiavaimen. Hänen ja työparinsa, entisen rikollisen Börge Hellströmin, Kolme sekuntia -trilogia oli kansainvälinen menestys: osuvaa yhteiskuntakritiikkiä ja uskottavaa rikollismaailman kuvausta, Roslundin yksin kirjoittamat Sä kasvoit neito kaunoinen (2020) ja Levon hetki nyt lyö ovat itsenäsiä jatko-osia trilogialle." (Lievelehti) 

 

                                                           ©Emil Eiman-Roslund

 

"Mikä on pahinta mitä voi kuvitella?

Ewert Grens ei ole koskaan toipunut vaimonsa Annin ja heidän syntymättömän tyttövauvansa menetyksestä. Mutta sitten hän kohtaa hautausmaalla naisen, jonka tarina tuntuu vielä pahemmalta: naisen nelivuotias tytär joutui vuosia sitten ryöstäjien käsiin ja katosi.

Grens lähtee kauhakuormaajatyylillään selvittämään tapausta. Hän on vannonut Piet Hoffmannille, entiselle poliisin soluttautujalle ja nykyiselle ystävälleen, 

ettei koskaan enää vedä häntä mukaan tutkimuksiinsa. Mutta joskus tulee tilanne jossa mikään lupaus ei pidä." (Takakansi)

 

 

 

Hauskasti kyllä, koko lailla tarkalleen vuosi sitten tuli Roslundin seurassa hyräiltyä: Sä kasvoit neito kaunoinen  ja todettua, että Roslund ei tyhjäkäyntiä tunne eikä haahuilua harrasta. Laadukasta ja tasapainoista luettavaa, jonka parissa viihtyy ja jota lukiessa ei unihiekka silmiä kutittele:) 

 

Roslund pureutuu tässä uutukaisessaan kynsin ja hampain valtioiden rajat ylittävän pedofilian synkkiin syövereihin eikä aihepiirin kiistämättömästä laajemmasta esiintulosta ja ajankohtaisuudesta tahi sen vaikeasta kitkettävyydestä  liene kahta kysymystä. 

Hän lähestyy asiaa sekä rikostutkijoiden että siepattujen, kohteena olevien lasten silmin. 

Oli hätkähdyttävää tai oikeammin veret seisauttavaa lukea - vaikkakin asiaa ajateltuani ymmärrettävää -, että lapset - omat ja siepatut -  monasti pitävät/alkavat pitää olotilaansa normaalina elämänä. Syvä hiljaisuus...  

Eivät muusta tiedä.

Kaapattu lapsi: -  Äiti ja isä on sanoneet, ettei vieraiden ihmisten mukaan saa lähteä - mutta ei tämä ole ollenkaan vaarallista. Kun ne kerran tietää minun nimenkin. Ja kohta me ollaan kotona.

Ja minä saan pitää takkia päällä. Se takki näyttää ihan seepralta, enkä minä halua ikinä riisua sitä, en edes sisällä, vaikka aikuiset sanoo, että on pakko. Siitä takista minä tykkään kaikkein eniten. Ja tukassa olevasta perhosesta. Se on sininen ja osaa lentää silloin kun kukaan ei katso. Ne, jotka ajaa autoa ja tietää missä minä asun, ei jankuta siitä yhtään, ne tajuaa, toisin kuin äiti.

Nyt me ollaan varmasti lähellä. Kotona...

Peluu aikaa vastaan: Tässä vaiheessa Ewert Grensillä oli yleensä tapana iskeä kätensä lujaa pöytään tai kaapinoveen tai kattolamppuun tai mihin tahansa hillittömän raivonsa tielle osuvaan kohteeseen. Hän saattoi vaikkapa avata työhuoneensa ikkunan ja karjua poliisitalon tyhjälle sisäpihalle. 

Sen sijaan hän istui tuolilla selkä Birteen päin. Aivan liikkumatta, aivan hiljaa. Aivan onttona.

Roslund on kertojana  sitä suuruusluokkaa, että vaikka pariinkin kertaan tuli lukiessa fullstoppi eteen, niin kiinnostus tutkijatiimin lopputulosta kohtaan innoitti jatkamaan sikeästi  hammasta purren eteenpäin, ja se totisesti kannatti.

Trion Grens, Birte ja Hoffmann yhteistyö on saumatonta ja intensiivistä, kuin  kirjailijan sisältäpäin kuvaamaa tempaisten lukijansa hihkumaan taistelumieltä ja voimia sitkeälle, peräänantamattomalle tutkijatiimille.

 

-  Puhdas sisältä ja ulkoa  - pikimusta sielu...

Epäkohdat eivät katoa maton alle lakaisemalla eivätkä sulkemalla niiltä silmänsä. Roslundin kiihkottomalle aiheen esille nostolle ja asialliselle, mutta eläväiselle käsittelylle täydet pisteet kuin myös Annamari Typön laadukkaalle suomennokselle

mielihyvin antaa: