Abbas Kiarostami: "Matkalla tuulen kanssa" - ex Libris...

"Matkalla tuulen kanssa", Abbas Kiarostami, WSOY, 2008, 82 s., suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila.

"Abbas Kiarostami  (s.1940) Teheranissa. Matkalla tuulen kanssa on tunnetun iranilaisen elokuvaohjaajan  esikoisrunoelma. Visuaaliset, minimalistiset runot vangitsevat hetken kuten kamera kohteensa. Kuvat järjestyvät filminauhoiksi, nauhat itsellisiksi tarinoiksi. Kuvakulma kääntyy yllättävästi ja pieni arkinen tapahtuma saa uuden merkityksen. Siellä, minne katse kohdistuu, luonto on täynnä traagista komiikkaa ja suuria paradokseja.

Kiarostamin runoutta on aiemmin julkaistu suomeksi persialaisen nykyrunouden kokoelmassa  Vain ääni jää (2006)."

 

 

                                                           ©Agencia GFE/Rex
 

 

Jaakko Hämeen-Anttila, Jälkisanat: -  Tai ehkä juuri se on runosarjan perimmäinen sanoma: lineaarinen ja selväpiirteinen tapahtumien eteneminen on näennäistä. Todellisuus on itsensä ympärille kiertyvä kehä, jossa asiat ja ilmiöt toistuvat saavuttamatta mitään lopullista pysyvää tilaa. Elämä liikkuu epävarmana eteenpäin, vain kuolema pysähtyy varmasti viimeiselle pysäkille...

 

 

 

Seesteinen ja  kaunis kansi kuvaa oivasti runokoosteen luonnetta. Tämän helmen, kuten monia muitakin,  poimin blogista Kirjarikas elämäni. Esittely oli katseenvangitsevin luontokuvin somistettu, ilo silmille ja mielelle. 

Tässäpä muutamia koskettaneita ja omanoloisia lyhyitä otteita, jotka puhukoon puolestaan:

Harmaahapsiset naiset

katsovat kirsikankukkia:

Onko vanhuuteni kevät saapunut?

 

 

Punainen omena

heittää voltteja

ilmassa,

putoaa

leikkivän lapsen käteen.

Versoi,

kukoisti, kuihtui 

ja lakastui,

eikä kukaan nähnyt.

 

Kaksi paksua vihkoa,

terävä lyijykynä,

repullinen ohjeita.

Lapsi matkalla.

 

 

 

Kun oikein ajattelen,

en ymmärrä miksi

hämähäkin verkko 

on niin symmetrinen ja loistelias.

 

Kun oikein ajattelen,

en ymmärrä, miksi

äidit rakastavat lapsiaan

niin paljon.

 

Kun oikein ajattelen,

en ymmärrä, miksi

koira on niin uskollinen. 

Kun oikein ajattelen,

en ymmärrä, miksi

niiden kourissa on känsiä,

joilla on tyhjät kädet.

 

Kun oikein ajattelen,

en ymmärrä, miksi

totuus on niin kitkerä.

 

Kun oikein ajattelen,

en ymmärrä,

miksi Linnunrata

on niin kaukana.

 

Kontaktipintana kotimaiseen:

 

Juna valittaa

ja pysähtyy.

Perhonen nukkuu rautatiekiskoilla.

 

 Eeva Kilven versio: Nosta jalka kaasulta, perhonen ylittää tien....

 

Kerrassaan mukavaa, mieluisaa ja makoisaa luettavaa, lämmin kiitos 

Kirjarikas elämäni:) 

Sadepäivän ratoksi nakutteli: