sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Abbas Kiarostami: "Matkalla tuulen kanssa" - ex Libris...

"Matkalla tuulen kanssa", Abbas Kiarostami, WSOY, 2008, 82 s., suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila.

"Abbas Kiarostami  (s.1940) Teheranissa. Matkalla tuulen kanssa on tunnetun iranilaisen elokuvaohjaajan  esikoisrunoelma. Visuaaliset, minimalistiset runot vangitsevat hetken kuten kamera kohteensa. Kuvat järjestyvät filminauhoiksi, nauhat itsellisiksi tarinoiksi. Kuvakulma kääntyy yllättävästi ja pieni arkinen tapahtuma saa uuden merkityksen. Siellä, minne katse kohdistuu, luonto on täynnä traagista komiikkaa ja suuria paradokseja.
Kiarostamin runoutta on aiemmin julkaistu suomeksi persialaisen nykyrunouden kokoelmassa  Vain ääni jää (2006)."
 
 
                                                           ©Agencia GFE/Rex
 
 
Jaakko Hämeen-Anttila, Jälkisanat: -  Tai ehkä juuri se on runosarjan perimmäinen sanoma: lineaarinen ja selväpiirteinen tapahtumien eteneminen on näennäistä. Todellisuus on itsensä ympärille kiertyvä kehä, jossa asiat ja ilmiöt toistuvat saavuttamatta mitään lopullista pysyvää tilaa. Elämä liikkuu epävarmana eteenpäin, vain kuolema pysähtyy varmasti viimeiselle pysäkille...
 
 

 
Seesteinen ja  kaunis kansi kuvaa oivasti runokoosteen luonnetta. Tämän helmen, kuten monia muitakin,  poimin blogista Kirjarikas elämäni. Esittely oli katseenvangitsevin luontokuvin somistettu, ilo silmille ja mielelle. 
Tässäpä muutamia koskettaneita ja omanoloisia lyhyitä otteita, jotka puhukoon puolestaan:

Harmaahapsiset naiset
katsovat kirsikankukkia:
Onko vanhuuteni kevät saapunut?
 
 
Punainen omena
heittää voltteja
ilmassa,
putoaa
leikkivän lapsen käteen.


Versoi,
kukoisti, kuihtui 
ja lakastui,
eikä kukaan nähnyt.

 

Kaksi paksua vihkoa,
terävä lyijykynä,
repullinen ohjeita.
Lapsi matkalla.
 
 
 
Kun oikein ajattelen,
en ymmärrä miksi
hämähäkin verkko 
on niin symmetrinen ja loistelias.
 
Kun oikein ajattelen,
en ymmärrä, miksi
äidit rakastavat lapsiaan
niin paljon.
 
Kun oikein ajattelen,
en ymmärrä, miksi
koira on niin uskollinen. 

Kun oikein ajattelen,
en ymmärrä, miksi
niiden kourissa on känsiä,
joilla on tyhjät kädet.
 
Kun oikein ajattelen,
en ymmärrä, miksi
totuus on niin kitkerä.
 
Kun oikein ajattelen,
en ymmärrä,
miksi Linnunrata
on niin kaukana.

 
Kontaktipintana kotimaiseen:
 
Juna valittaa
ja pysähtyy.
Perhonen nukkuu rautatiekiskoilla.

 
 Eeva Kilven versio: Nosta jalka kaasulta, perhonen ylittää tien....
 
Kerrassaan mukavaa, mieluisaa ja makoisaa luettavaa, lämmin kiitos 
Kirjarikas elämäni:

Sadepäivän ratoksi nakutteli:

12 kommenttia:

  1. Tähän kokoelmaan haluan tutustua! Vaikuttaa todella koskettavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki, tämä puhutteli ja antoi tilaa aatoksille:)

      Poista
  2. Kuulostaa hauskalta ja kepeältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos riitta k, edukseen poikkeavaa vieraasta kultturista!

      Poista
  3. Kiva kuulla, että tykkäsit tästä, ja hyviä otteitakin olit sieltä valinnut. Minuakin sykähdytti nm. tuo perhonen rautatiekiskoilla ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kyllä vaan, tykästyin täpöillä!!
      Mielenkiintoinen hyppy kaukaiseen kulttuuriin, joka avarsi mieltä:)

      Poista
  4. Hyvin kiinnostava. Runous yhdistää ihmisiä ja kansoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke, pitää paikkansa! Jotenkin ehkä runouden kautta onnistuu kurkistaminen vaivattomammin ja antoisasti...

      Poista
  5. Persialainen runous on vailla vertaa!
    Persian kieli, kaunein maailman kielistä...
    Osaan vähän

    Ihanaa tätä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Sinä vaan aika tyttö kielitaitoinesi! Kaunista ja ilmavaa, lukijalle tilaa antavaa runoutta.

      Kommentistasi kiitos ja olkoon viikkosi täynnä myönteisiä tapahtumia ja hyvää tunnetilaa;)

      Poista
    2. Kaunis toivotus, ihan sinun tapainen ♥
      Kiitos, samaa sinulle.
      Yksi opiskelijoistani puhuu persiaa, olen onnessani.

      Poista
    3. Kiitos itsellesi! Sattuipas somasti:)

      Poista