Pascal Engman: "Rottakuningas/Råttkungen" - ex Libris...

"Rottakuningas", Pascal Engman, WSOY, 2021, 470 s., suomentanut 

Pekka Marjamäki.

 

"Chileläis-ruotsalainen Pascal Engman  (s.1986) tunnetaan voimakkaan yhteiskunnallisista jännitysromaaneistaan. Hän debytoi toiminnantäyteisellä teoksella Patriootit (suom.2019). Seuraava, osin Chileen sijoittuva trilleri  

Polttava maa (suom. 2020) käynnisti poliisi Vanessa Frankista kertovan sarjan, jota Rottakuningas  jatkaa. Entinen Expressen-lehden toimittaja Engman kirjoittaa vetävää, napakan kyynistä tekstiä, joka pitää tiukasti otteessaan." (Lievelehti)

                                                            ©Alexander Donka

"Nuori Emelie Rydén oli päättänyt erota vankilassa istuvasta ulkomaalaistaustaisesta miehestään. Miehen vankilaloman jälkeen Emelie löytyy kotoaan julmasti puukotettuna. Poliisi Vanessa Frankilla on kuitenkin aavistus, ettei ilmeinen ratkaisu osu oikeaan. Avukseen tutkinnassa hän saa entisen eliittisotilaan Nicolas Paredesin, johon hän oppi luottamaan Chileen liittyvää rikostapausta selvitellessään.

Feministisessä Ruotsissa leviää verkon kätköissä naisviha. Tähän yhteisöön kuuluvat miehet kokevan naisten hyljeksivän heitä ja käyttävät itsestään nimeä incel, joka viittaa vastentahtoiseen selibaattiin. Kun katkeruus muuttuu toiminnaksi, on monen henki vaarassa. (Takakansi)

 

 

Engmanin vikkelässä kyydissä on tullut irroteltua kerran vuoteen:

Patriootit , 2019 ja Polttava maa, 2020, joten mieluusti kiinnitin turvavyöt ja hyppäsin tutustumaan uutuuteen valmistautuneena vinhaan kyytiin ja tapahtumarikkaaseen menoon:)

 

- Tukholma oli täynnä ampuma-aseita ja nuoria miehiä, jotka olivat valmiita käyttämään niitä päästäkseen osalliseksi kokaiinimarkkinoista tai kostaakseen vääryyksinä pitämiään tapahtumia. Kalasnikov-tyyppisiä automaattiaseita myytiin Tukholman kaduilla 25 000 kruunun kappalehintaan. Pistoolin sai kymmenellätuhannella.

Engman pureutuu Rottakuninkaassaan naisvihaan Tomin, - joka oli kuin  yhteiskunnan ruumiista ikuisiksi ajoiksi amputoitu raaja. Pelkkä umpisuoli, 

täysin tarpeeton turhake - persoona edellä. Katkera Tom, joka on lukuisista yrityksistään huolimatta jäänyt kokonaan vaille ihanaisten hellää huomiota ja sylikokemuksia. 

 

- Pikkuhiljaa Tom oli lannistunut. Hän oli nähnyt latteuksien läpi. Naisia oli joka puolella hänen ympärillään. Työpaikoilla, kaupoissa, jalkakäytävillä, kuntosaleilla. Niin lähellä. Ajan mittaan hän oli oppinut, että joka kerta kun hän yritti lähestyä naisia, hän joutui nöyryytetyksi. Naiset irvistivät inhosta. Uhkasivat tehdä rikosilmoituksen, jos hän ei jättänyt heitä rauhaan. Hän ei onnistuisi koskaan hurmaamaan ketään. Yksikään nainen ei suostuisi koskettamaan häntä vapaaehtoisesti.

 

Oma sanavarastokin kasvoi lukiessa uuden alueen sanaryppäällä, kuten incel, stacey, becky, femoidi, pussy power  jne. Kuinka paljon näistä kuin oppimisen iloksi, sen näyttää tulevaisuus;)

 

- Ihmisen merkitys valkenee vasta sitten, kun heitä ei enää ole. 

Pyrimme ymmärtämään toisia kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun teemme yhteenvedon heidän elämästään - kun annamme joko langettavan tai vapauttavan tuomion.

 

Sitten edellisten Engman on laventanut henkilöidensä persoonainpiirtoa, hyvä!

Seikka, joka luo kontaktipintaa ja tuttuuden tuntua, lisää kiinnostavuutta sekä tasapainottaa reipasta kerrontaa ja vikkelää juonenpunontaa.  

Positiivinen yllätys: kirjailijassamme  piilee myös herkkä puoli: hienoviritteisesti ja kauniin eleettömästi tulevat kuvatuiksi niin elämässä laitapuolelle ajautuneiden sympaattisen Börjen ja Evan keskinäinen huolenpito ja lojaalisuus sekä Nicolaksen ystävyyssuhde nuoren parveketuttavuuden, Celinen kanssa kuin myös:

 

- Vanessa & Nicolas:   ensimmäisestä hetkestä lähtien heidän välillään oli ollut jotain sanomatonta ja latautunutta. Toki Vanessa veti häntä puoleensa.

Ei pelkästään fyysisesti  - olihan Vanessa ilmeiselläkin tavalla kaunis. 

Mutta ennen kaikkea Nicolaksen oli vaikea ajatella Vanessa Frankia ihmisenä ilman että tunsi... niin, mitä hän oikeastaan tunsi? Jotakin mikä kalvoi hänen sisintään eikä jättänyt häntä rauhaan.

 

Lopputulema: Rottakuninkaasta tulee nurkattu rotta.  Lyhyet, flashinomaiset luvut ja selkeä repotaasityyli toimivat hyvin aiheuttamatta kirjailijan kirjoitustapaan sopeutuneelle lukijalle  päänsärkyä tai suurempia sirpalemaisuuden tunteita. Tämän kirjailijan kyydissä ei pitkästymisestä pelkoa, joten vauhdikasta ja tapahtumarikasta matkaa!

- Ihminen haluaa saada omakseen rakkautta, sen puutteessa ihailua, sen puutteessa pelkoa, sen puutteessa tuhoa ja halveksuntaa. Hän haluaa herättää toisissa ihmisissä jonkinlaista tunnetta. 

Sielu kavahtaa tyhjiötä ja haluaa kosketusta mihin hintaan hyvänsä.

Hjalmar Söderberg: Tohtori Glas (suom. Kyllikki Villa)

 

Niinpä: