sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Sergio Augusto Sánchez: "Sade piiskaa asfalttia/Lluvia sobre el asfalto" - ex Libris...

"Sade piiskaa asfalttia", Sergio Augusto Sánchez, Aviador Kustannus, 2021, 143 s., suomentanut Einari  Aaltonen, kansi Satu Ketola.

"Uuden sukupolven kertojamestari Sergio Augusto Sánchez   (s. 1984) tuo nyt suomalaisten lukijoiden ulottuville nyky-Kolumbian maaseudun ja kaupunkien juurettomien ihmisten kohtalot. Hänen teoksensa maailmaa asuttavat kaupunkilaislapset, ilotytöt, vanhukset, käärmeet ja vyötiäiset. 

 

                                                    ©www.sanchezescritor.com
 

Romaanimaisessa novellikokoelmassa Sade piiskaa asfalttia ollaan paljon tien päällä – Jack Kerouacin hengessä. Oman säväyksensä Einari Aaltosen hienosti suomentamaan kirjaan tuovat kirjailijan Suomi-vaikutteet. Sánchez oli vaihto-opiskelijana Jyväskylässä vuoden. Tuon ajan vaikutteet näkyvät muun muassa siinä, että kirjassa esiintyy sana taata – myös alkuteoksessa tässä samassa muodossa." (Takakansi)



Uteliaisuutta ja odotuksia  herättävä uusi tuttavuus kielialueelta, joka on osoittautunut varsin monipuoliseksi ja riemastuttavia lukuelämyksen kukkia puhkeamaan kutsuvaksi. 

Tämä pieni suuri teos sisältää kirjailja ja professori Marta Orrantian alkusanojen - jossa hän pohtii sitä, Mikä kirjailija sitten on?  ja Kuka voi kutsua itseään kirjailjaksi? - ja suomentajan alkusoiton  - teos on kuin kolumbialaisittain maustettu novellisovitus folk-rocknobelisti "A hard Rain's A-Gonna Fall, tarkemmin sanottuna Patti Smithin tulkinta tuosta apokalyptisesta laulusta - lisäksi peräti 16 nohevaa lukua yksinkertaistettuna ihmisen palavasta halusta päästä edes kerran meren ääreen...

- Hän kurkisti ulos ovisilmästä: tuntematon mies, jolla oli päässään Volkswagen-lippalakki. Ovea ei pitäisi avata muukalaiselle, mutta hän painoi silti kätensä kahvalle. Lukko naksahti ja ovi avautui. Lippalakkipäisen miehen huulille piirtyi hienoinen hymy...

Tiheätunnelmainen teos, jossa meri tuoksuu, ihmiskohtalot toteuttavat itseään, rakkaus ja viha käyvät ikiaikaista taistoaan surun ja ilon vuorovetten vaihtelussa. Tarinat toteuttavat itseään ominaankin, vain muutaman sivun mittaisina, 
mutta sitä sisältörikkaampina muodostaen kuitenkin yhdessä kokonaisen hykerryttävän kertomuksen.

Jos olet värikkään ja runsaan vaan ei päällekäyvän tarinaniskennän, josta suurkiitos kuuluu myös taitavalle Kari Koskelle, kirjallisuuden ja vieraiden kulttuurien ystävä, tämä on juuri Sinun kirjasi! Sisällön korventavan hyisiä ja riipaisevan hersyviä käänteitä siivittämään Aaltonen suosittelee 
Los Diablitos Del Vallenato -yhtyeen mainion letkeää  musiikki-iloittelua
Los caminos de la vida:)  Musiikki ja Etelä-Amerikka kuuluvat vahvasti yhteen, 
ei ole toista ilman toista.

Jos  vastaus alkusanojen kysymyksiin jäi askarruttamaan, niin: Orrantia päätyy pohdinnoissaan lopputulemaan: Kirjailija on joku, jolla on Sergio Sánchezin tapaan kyky loihtia koettavaksemme omaperäinen miljöö, kirvoittaa meissä tunteita - kaihoa, inhoa ja hellyyttä - ja ennen kaikkea lahja saada meidät oivaltamaan, että voidakseen olla yleismaailmallista kirjallisuuden täytyy ennen kaikkea olla ainutkertainen matka. Tismalleen!

Koosteen kokonaisanti on kuin elämän kaleidoskooppi ja tässä tapauksessa tarina siitä, kun ihminen haluaa nähdä ja kokea meren tai sen, mikä itse kullekin meistä kulloinkin merkityksellistä on...
Olen nähnyt Koillis-Brasiliassa elävän, vekkulin vyötiäisen somasti kerällä kuopassaan, se oli tärkeätä silloin ja kokemuksen elähdyttävä muisto on edelleen tärkeätä nyt.
 
Kustantajalle: sivuhuom. kirjailijan nimi on kirjoitettu sekä kannessa että etulehdellä muotoon Sánches.
 
Vahvennoksia klikkaamalla saat halutessasi lisätietoa ao. asiasta;)

Päähineitä vierastan ja koen ne etenkin näin pitkän pipokauden jälkeen jotensakin ahdistaviksi, mutta tämän Volkswagen-lippiksen mieluusti empimättä

päähänsä sujautti:

6 kommenttia:

  1. Mikä kirjailija on? - Loistavaa vastailua... "kirvoittaa tunteita"... "ainutkertainen matka". Sí sí.

    Mielenkiintoinen ulottuvuus tuo kirjailijan Suomi-vaihe. Suomessa on luullakseni aika paljon esim. kuubalaisia tanssinopettajia, mikä sivuhuomautuksena tässä sanottakoon.

    Varmasti tutustumisen arvoinen. Täällä asfalttiin laskeutuu juuri lempeä lumisade, nimettäköön siitä kertova teos: La nieve cae sobre el asfalto 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen kirja on tosiaan kuin matka itseen tai itsensä ulkopuolelle ja maailmankuva laajenee aina. Tässä viellä oli clouna tuo taata - kytkentä.

      Kommentistasi kiitän ja onnistuneen viikon toivotukset mukaan liitän; uudelle teokselle: justo!

      Poista
  2. Olen lukenut Kolumbiasta yhden kirjan, joten kiitos kirjavinkistä. Kiva, että taustalta löytyy Suomi-yhteys.

    Taata ja taata. Taata on pappa, ukki, vaari jne. ja taata liittyy lainoihin sekä takaamiseen. Voin taata lainan lapsilleni ja voin taata, että he maksavat sen takaisin ;). Suomen kieli on kyllä aikamoinen sillisalaatti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai, tuo Suomi-yhteys oli hauska ja erikoinen pointti!

      Sillisalaattipa hyvinkin, mutta maukasta sellaista. Taata-nimityksen etymoliogiakin näkyy olevan hakusassa: varsinaissuomalainen - satakuntalainen, Kymi-Viipuri -akseli tai slaavilainen alkuperä.
      Ei tvi taata siis;)
      Mutta hurmaavin taata lienee ikioma Taata F.E. Sillanpäämme:)

      Kiitos kommentistasi ja hiljaa hivuttamalla kohti kevään alkua!

      Poista
  3. En ollut huomannutkaan bloggaustasi. Mainio kirja, joka sai lukemaan henkeään pidätellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos riitta k, värikäs ja merentuoksuinen lukuelämys:)

      Poista