Sergio Augusto Sánchez: "Sade piiskaa asfalttia/Lluvia sobre el asfalto" - ex Libris...

"Sade piiskaa asfalttia", Sergio Augusto Sánchez, Aviador Kustannus, 2021, 143 s., suomentanut Einari  Aaltonen, kansi Satu Ketola.

"Uuden sukupolven kertojamestari Sergio Augusto Sánchez   (s. 1984) tuo nyt suomalaisten lukijoiden ulottuville nyky-Kolumbian maaseudun ja kaupunkien juurettomien ihmisten kohtalot. Hänen teoksensa maailmaa asuttavat kaupunkilaislapset, ilotytöt, vanhukset, käärmeet ja vyötiäiset. 

 

                                                    ©www.sanchezescritor.com
 

Romaanimaisessa novellikokoelmassa Sade piiskaa asfalttia ollaan paljon tien päällä – Jack Kerouacin hengessä. Oman säväyksensä Einari Aaltosen hienosti suomentamaan kirjaan tuovat kirjailijan Suomi-vaikutteet. Sánchez oli vaihto-opiskelijana Jyväskylässä vuoden. Tuon ajan vaikutteet näkyvät muun muassa siinä, että kirjassa esiintyy sana taata – myös alkuteoksessa tässä samassa muodossa." (Takakansi)

Uteliaisuutta ja odotuksia  herättävä uusi tuttavuus kielialueelta, joka on osoittautunut varsin monipuoliseksi ja riemastuttavia lukuelämyksen kukkia puhkeamaan kutsuvaksi. 

Tämä pieni suuri teos sisältää kirjailja ja professori Marta Orrantian alkusanojen - jossa hän pohtii sitä, Mikä kirjailija sitten on?  ja Kuka voi kutsua itseään kirjailjaksi? - ja suomentajan alkusoiton  - teos on kuin kolumbialaisittain maustettu novellisovitus folk-rocknobelisti "A hard Rain's A-Gonna Fall, tarkemmin sanottuna Patti Smithin tulkinta tuosta apokalyptisesta laulusta - lisäksi peräti 16 nohevaa lukua yksinkertaistettuna ihmisen palavasta halusta päästä edes kerran meren ääreen...

- Hän kurkisti ulos ovisilmästä: tuntematon mies, jolla oli päässään Volkswagen-lippalakki. Ovea ei pitäisi avata muukalaiselle, mutta hän painoi silti kätensä kahvalle. Lukko naksahti ja ovi avautui. Lippalakkipäisen miehen huulille piirtyi hienoinen hymy...

Tiheätunnelmainen teos, jossa meri tuoksuu, ihmiskohtalot toteuttavat itseään, rakkaus ja viha käyvät ikiaikaista taistoaan surun ja ilon vuorovetten vaihtelussa. Tarinat toteuttavat itseään ominaankin, vain muutaman sivun mittaisina, 

mutta sitä sisältörikkaampina muodostaen kuitenkin yhdessä kokonaisen hykerryttävän kertomuksen.

Jos olet värikkään ja runsaan vaan ei päällekäyvän tarinaniskennän, josta suurkiitos kuuluu myös taitavalle Kari Koskelle, kirjallisuuden ja vieraiden kulttuurien ystävä, tämä on juuri Sinun kirjasi! Sisällön korventavan hyisiä ja riipaisevan hersyviä käänteitä siivittämään Aaltonen suosittelee 

Los Diablitos Del Vallenato -yhtyeen mainion letkeää  musiikki-iloittelua

Los caminos de la vida:)  Musiikki ja Etelä-Amerikka kuuluvat vahvasti yhteen, 

ei ole toista ilman toista.

Jos  vastaus alkusanojen kysymyksiin jäi askarruttamaan, niin: Orrantia päätyy pohdinnoissaan lopputulemaan: Kirjailija on joku, jolla on Sergio Sánchezin tapaan kyky loihtia koettavaksemme omaperäinen miljöö, kirvoittaa meissä tunteita - kaihoa, inhoa ja hellyyttä - ja ennen kaikkea lahja saada meidät oivaltamaan, että voidakseen olla yleismaailmallista kirjallisuuden täytyy ennen kaikkea olla ainutkertainen matka. Tismalleen!

Koosteen kokonaisanti on kuin elämän kaleidoskooppi ja tässä tapauksessa tarina siitä, kun ihminen haluaa nähdä ja kokea meren tai sen, mikä itse kullekin meistä kulloinkin merkityksellistä on...

Olen nähnyt Koillis-Brasiliassa elävän, vekkulin vyötiäisen somasti kerällä kuopassaan, se oli tärkeätä silloin ja kokemuksen elähdyttävä muisto on edelleen tärkeätä nyt.

 

Kustantajalle: sivuhuom. kirjailijan nimi on kirjoitettu sekä kannessa että etulehdellä muotoon Sánches.

 

Vahvennoksia klikkaamalla saat halutessasi lisätietoa ao. asiasta;)

Päähineitä vierastan ja koen ne etenkin näin pitkän pipokauden jälkeen jotensakin ahdistaviksi, mutta tämän Volkswagen-lippiksen mieluusti empimättä

päähänsä sujautti: